Jälkeläiset

Ikääntyminen

Luonnekuvaus

Epäilen vahvasti, että Ami on kärsinyt varsomisen aikana hapenpuutteesta, koska se on koruttomasti ilmaistuna vähän tyhmä hevonen. Se ottaa kerta toisensa jälkeen tällin sähkölangasta tai turpaan tammalta, koska se ei vain tunnu muistavan tai tajuavan kaikkia asioita. Tavallaan ori on kyllä kamalan kultainen ja rehellinen hevonen, mutta sen varomattomuus ja omalaatuisuus tekee siitä myös välillä aika raivostuttavan. Pahaa se ei kyllä koskaan tarkoita, itse asiassa on vaikea kuvitella Amin ajattelevan kenestäkään mitään pahaa. Sille jokainen asia on mahdollisuus johonkin kivaan, eikä se kovin hyvin ymmärrä torjuntaa esim. lajitovereidensa taholta.

Ami on kyllä aika sympaattinen ja tavallaan helppokin hoidokki. Se ei osaa oikein pelätä mitään, joten sille on samantekevää, harjataanko sitä vai antaako eläinlääkäri sille rokotuksen. Tuntuu, että se unohtaa huonot kokemukset saman tien. Sillä on siksi myös ihanan positiivinen ja optimistinen asenne kaikkea kohtaan. Toisaalta myös varomattomuus tarkoittaa myös tiettyjä riskejä ja valitettavasti Ami ei välttämättä tajua joka tilanteessa väistää ihmistä. Hoitotoimenpiteet sen kanssa sujuvat pääosin ilman ylimääräistä vaivaa ja taluttaessakin se käyttäytyy useimmiten hyvin.

Ratsastaessa Ami on rehellinen ja yritteliäs. Se ei ole kovin nopea oppimaan, mutta kun se vihdoin oppii uuden asian, tämä uusi asia jää aika vahvana ja varmana orin mieleen. Ami ei ole varsinaisesti kevyt, mutta ei erityisen raskaskaan ratsastettava. Valitettavasti se saattaa toisinaan yhtäkkiä tehdä yllättäviä uukkareita ratsastaessa, joten sen vuoksi se on vähän arvaamaton ratsu. Onneksi Amin reaktiot eivät ole kovin nopeita, joten sen metkut tietävä ratsastaja voi ennakoida ne aika hyvin. Erityisesti sileällä Ami saattaa olla vähän raskas, koska se on sille selkeästi haastavampaa ja se myös väsyy aika helposti, kun joutuu käyttämään enemmän aivojaan ja oikeasti keskittymään ja ponnistelemaan henkisesti.

Esteet ovat Amin juttu ja hypätessään se pääseekin loistamaan. Orilla on paljon ponnistusvoimaa ja hyvä jalkatyöskentely hypyssä, mutta samalla sillä on välillä tapana vähän liioitella hypyissään. Onneksi Ami ei helposti ota itseensä, vaikka ratsastaja jäisi vähän jälkeen tai joutuisi välillä käskemään kovemminkin. Itse asiassa ori suorittaa lähes ratsastajasta riippumatta esteillä korvat hörössä, eikä juuri välitä mistään pienistä häiriöistä. Maastoesteet ovat orille kummastus, niitä se ihmettelee ja kyttäilee ja saattaa kieltää. Tai tehdä uukkarin. Siksipä sen kanssa pysytellään pääasiassa ihan suosiolla rataesteissä.

Maastossa Ami on aika lungi tyyppi muutoin, mutta ne ajoittaiset täyskäännökset toki tekevät pienen twistinsä, eikä orin selkään ihan ketä tahansa uskaltaisi päästää. Muutenhan se ei oikein osaa pelätä mitään, eikä juuri kuumuakaan. Edes porukassa laukatessa tai jopa vähän reippaammin päästellessä Ami ei osaa juuri innostua. Se vaan menee sitä vauhtia kun ratsastaja pyytää, mutta ei sille mitään kilpailuviettiä tai hillitöntä laukan huumaa synny. Siihen eivät myöskään tartu muiden hevosten hölmöilyt, vaikka kaikki muut säikähtäisivät räyhäten vastaan juoksevaa koiraa, Ami vaan jää paikalleen katselemaan, mitä muut oikein riehuvat. Pukitteluja ori ei myöskään harrasta, liekö edes osaa pukittaa. Veteen Ami menee mielellään, mutta se ei oikein tajua uimisen päälle, vaan se sukeltelee. Kyllä, sukeltelee. Se työntää koko päänsä jopa korvia myöten veden alle ja puhaltelee kuplia veden pinnalle.

Traileriin menoa saatiin Amin kanssa harjoitella pitkään, mutta työ tuotti tulosta. Nykyisin ori useimpina kertoina kävelee traileriin jo ongelmitta. Trailerista peruuttaminen on sille tosin vieläkin vähän haastavaa. Matkustajana se on sen sijaan helppo, ei sitä edes häiritse vähän napakammat jarrutukset tai käännökset. Vieraissakin paikoissa Ami on ihanan kotonaan, kunhan vaan syötävää riittää. Oikeastaan ori käyttäytyy kisoissa aivan kuten kotonakin, mitä nyt isompi hevosmäärä voi saada sen aluksi vähän hirnahtelemaan.
Luonnekuvaus © Ligeia

Sukuselvitys

i. Born in Alcatraz oli hieman tuntematon nimi sukutaulussa, jonka olinpaikoista, kisasaavutuksista tai jälkeläisestä ei oikeastaan ole juurikaan tietoa. Tummanruunikko 170-senttinen holsteinori oli luonteeltaankin kysymysmerkki, enkä onnistunut kirjoista ja kansista löytämään omistajan nimeä tai yhteystietoja, jotta olisimme voineet keskustella oriin saavutuksista. Ilmeisesti niitä ei kuitenkaan ole paljoa, koska näihin päiviin ei ole säilynyt tietoa. Sen verran orista kuitenkin kantakirja tietää kertoa, että se on syntynyt Saksassa 2000-luvun lopussa ja kuollut samalla omistajalla. Yleinen kisa-arkisto ei kerro oriista mitään, joten todennäköistä on myös, että se on toiminut koko ikänsä hyvän suvun turvin siitoksessa. Jälkeläisistä ei juurikaan ole tietoa, mutta rekisterissä niitä on holsteinkantakirjan puolella kahdeksan.

ii. Almeube on erinomaisen esteuran tehnyt ori, joka on kerännyt kuusikymmentä sijoitusta ja tämän lisäksi kilpaillut myös koulussa hyvin sijoituksin. Ruunikko 170-senttinen ori toimi vähäisesti siitoksessa, vaikka sen jälkeläiset pärjäsivät erittäin hyvin esteillä ja suku oli moitteetonta, sekä valokuvien perusteella myöskin Almeuben rakenne. Jälkeläisiä jäi kuitenkin vain kolme, liekö sitten syynä ollut pitkä kilpailu-ura, vai se ettei omistajalla ollut tarvetta hyvät kilpailutulokset ja voittosummat tehnyttä oria käyttää siitokseen enempää, kun sen orivarsa oli melko nuorena sukua jatkamassa.
ie. Niza oli luonteeltaan fiksu, sympaattinen ja nopea oppimaan. Tämän vuoksi estepainotteinen tamma koulutettiin koulupuolella myöskin pitkälle, vaikkei se koulua koskaan startannutkaan. Ruunikko 165-senttinen tamma teki voitokkaan uran isoissa esteluokissa ja periytti varsoilleenkin kympin luonteen mahtavien suorituskykyjen lisäksi. Varsoista tuli helppoja opettaa ja käsitellä, jonka lisäksi orivarsat ovat olleet myös käsittelyssä ja astutustilanteissa fiksuja sekä asemien kehumia. Suosio on ollut nousussa näihin vuosiin saakka, joskin Nizan omat jälkeläiset ovat jo alkaneet jäädä siitoksesta pois ja tilalle tulla niiden varsoja ja suvun nuorempia vesoja. Niza itse sai jälkeläisiä seitsemän, joista viisi oria ja kaksi tammaa, jotka ovat kaikki jatkaneet jo sukua siitoksen osalta ja myös kilpailleet mittavat urat esteillä yhtä lukuunottamatta, jonka historia ja kilpailutulokset ovat hämärän peitossa. Erinomainen emätamma sai kasvattajallaan kaksi varsaa, joiden jälkeen se myytiin siitoskäyttöön vielä muualle Saksaan saaden viimeisen varsansa samana vuonna, jolloin menehtyi ähkyyn. Ikää oli tammalla tuolloin parikymmentä.

e. Enblick Calypso on Enblick Studin kasvatteja Saksasta, Freilassingistä. Holsteinkantakirjaa edustava tamma on rautias ja korkeutta sillä on 172cm. Hyväluonteinen tamma omaa erittäin hyvän hyppytyylin ja on periyttänyt sitä myös kuudelle varsalleen, joista yksi on pärjännyt isommissakin kilpailuissa hienosti. Muidenkaan kisatuloksissa ei moittimisen varaa ole, vaan ne ovat tehneet hyvää tulosta esteluokissa. Tamma itse on kilpaillut 50 sijoituksen verran 150-160cm luokissa, mutta suuremmista arvokilpailuista ei ole tuloksia, eikä tietääkseni osallistumisiakaan. Näyttelypuolella se sen sijaan on pärjännyt ulkomaitakin myöden sijoittuen myös BIS-kehään usein. Calypso on syntyjään saksalainen holstein, mutta asunut valtaosan elämästään Ruotsissa osana eri kantakirjojen jalostusta. Yksi holstein varsoista asuu myös Suomessa.

ei. Enblick Constantinos oli gigolon maineen saanut ori, joka tuntui sohivan hieman joka paikkaan sekä karkaili aktiivisesti tarhasta ensimmäisinä siitoskausinaan, jonka vuoksi orilla taitaa olla enemmän ristiverisiä varsoja, myös ponien kanssa, kuin holsteinereita. Onneksi kuitenkin parempien tarharatkaisujen jälkeen saatiin kasvatusta tiukennettua holstein- ja puoliverikasvatuksen puolelle, etenkin kun kantakirjan tuomarit eivät pitäneet ajatuksesta, että puhtaasti holsteinkasvatuksen tulos oli niin paljon käytössä muualla. Tummanruunikko tähtipää kilpaili kuuliaisena ratsuna esteillä ja siltä jäi sijoituksia kolmekymmentä. 169-senttinen ori kilpaili myös hyväliikkeisenä hevosena koulussa kymmenen sijoitusta. Näyttelyissäkin ori pärjäsi hyvin, vaikka ei monessa ehtinytkään käymään. Saksalaista alkuperää edustava ori muutti Ruotsiin ja sen jälkeen vielä Britanniaan siitoskäyttöön, joissa se oli ainoastaan holsteinkantakirjan käytössä tuomarien toiveesta. Ori lopetettiin 26-vuotiaana iän tuomien ongelmien vuoksi.
ee. Cakara oli raudikko 175-senttinen suuri ja massiivinen tamma, joka arvatenkaan ei kokonsa vuoksi kilpaillut isoissa esteluokissa. Esteillä se kuitenkin koostaan huolimatta pärjäsi suhteellisen hyvin, mutta kuitenkin enemmän oli rakenteeltaan ja taidoiltaan kouluhevonen. Kevytrakenteisiin oreihin yhdistettynä siitä kuitenkin saatiin jalostettua hyviä estehevosia, jotka olivat käytössä myös koulupuolella emän tuoman kapasiteetin turvin. Cakara oli nimestään huolimatta oikein kiltti ja herkkä tamma, mutta osasi olla hieman liiankin herkkis apujen suhteen ja jos huono päivä sattui tielle ei tamman kyydissä monikaan pukeissa pysynyt. Onneksi näitä päiviä varsinkaan iän myötä tuli yhä harvemmin ja käytös rauhoittui myös varsomisten myötä. Cakaralta jäi jälkeläisi viisi, jotka ovat kilpailleet molemmissa lajeissa. Tamma itse on pärjännyt myös näyttelyissä hyvin ja kerännyt itselleen champion - arvonimen.
Sukuselvitys © Jannica

Kilpailukalenteri

Sijoituksia ERJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 00kpl, joista voittoja 00kpl.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Valmennukset