Rose on luonteeltaan herkkä ja hieman reaktiivinen, mutta kuitenkin kiltti. Tamma tarvitsee kokeneen käsittelijän, joka osaa lukea hevosen mielialaa ja toimia sen mukaan.
Kovalla tai epäjohdonmukaisella käsittelyllä tämän tamman kanssa saa vain riidan aikaiseksi. Oikeissa käsissä Rose toimii hyvin ja menee ihmisen perässä vaikka heikoille jäille,
kunhan luottamus on saavutettu.
Hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, mitä nyt takakavioita on joskus ihan kiva repiä ihmisen kädestä irti. Samaten mahan alue on
tällä neidillä aina ollut herkkä ja sieltä harjaaminen tai satulan laittaminen aiheuttaa vihaista pään viskomista. Tamma nauttii hauskalla tavalla pesemisestä ja onkin
pesupaikalla aina huuli pitkällä nautinnollisen näköisenä.
Ratsastaessa samanlainen herkkyys jatkuu. Rose kulkee omalla moottorillaan, välillä vähän liiankin vauhdikkaasti. Lisäksi se on erittäin herkkä suustaan ja vaatii
ratsastajalta tasaisen käden. Parhaiten Rose toimii ratsastajalla, joka osaa hyödyntää omaa istuntaansa ja ratsastaa pääosin istunnalla. Tammalla on upeat askellajit, joista
etenkin ravi saa kiitosta kouluratsastustuomareilta.
Kouluratsastus on ehdottomasti Rosen laji. Tamma oli helpohko kouluttaa korkeisiinkin luokkiin ja se on juuri sopivan reaktiivinen korkean tason kilpahevoseksi.
Laukkatyöskentely on aina ollut meidän heikkoutemme, mutta ikää ja kokemusta myöten myös laukkatehtävät ovat helpottuneet.
Esteet eivät saa Rosessa aikaan mitään suurta tunteiden paloa. Tamma on kuitenkin kokematon hyppääjä ja se reagoi epävarmuuteen kuumenemalla. Rose myös kuumentuessaan
kuumenee ihan kunnolla, joten se vaatii esteille rauhallisen ja erittäin kokeneen ratsastajan selkäänsä.
Maastoon Rosen kanssa ei kannata lähteä yksin, mutta joukon keskellä maastoilu sujuu hyvin. Rose lähinnä säpsähtelee säikähtäessään, eikä lähde käsistä kiivaimmissakaan
peltolaukoissa. Uiminen on yksi tamman mielipuuhista! Kerran kokeilimme Rosen kanssa hiihtoratsastusta, mutta tamma säikkyi perässä suihkivaa ääntä pitäviä suksia
niin paljon, että päätimme jättää sen kokeilun siihen yhteen kertaan.
Kilpailupaikoilla Rose on hieman normaalia sätkympi ja härvää helposti kaikkea ylimääräistä. Saadessaan ratsastajan selkäänsä se kuitenkin rauhoittuu ja varsinkin yksin
radalle päästessään keskittyy ihailtavan hienosti ja antaa varmasti parastaan.
Sukuselvitys
i. Toblesse
ii. Toblerone
iii. Marshmallow Alien
iie. Snickers
ie. Tidella
iei. Tideman
iee. Layla
e. Daisy
ei. Capitol
eii. Captain Dorino
eie. Tolga
ee. Day by Day
eei. Made My Day
eee. Counting On You
i. Toblesse on arkaluonteinen hätähousu, jonka kanssa ratsastajalla
maltti on valttia. Ruunikko tähtipää on hoitaessa hätäinen ja
hermostunut mikäli tallissa ei ole muita kaverina ja kodin ulkopuolella
stressaa vielä enemmän, jonka vuoksi oriin kisaura koulussa on jäänyt
melkoisen mitättömäksi käsittäen vain parikymmentä sijoitusta helpoista
luokista. Rose ei siis ainakaan isänsä puolesta ole varsinaisesti
geenejä saanut kouluareenoille, eikä onneksi hermostunutta
luonnettakaan. Jälkeläisiä 165-senttisellä suomalaismiehellä on kuusi,
joista yksi on palkittu kouluvarsojen laatuarvioinnissa
kakkospalkinnolla ja muutkin kilpailleet koulua isäänsä paremmin
sijoittuen. Paremman koulutustason omaavien tammojen kanssa astutetut
jälkeläiset ovat pärjänneet GP-tason kentillä saakka jättäen isänsä
komeasti varjoon. Toblessen vanhemmat ovat kouluratsuja, mutta isältään
löytyy jonkin verran myös estepuolelta startteja, jolta Toblesse on
perinyt myös estepuolelle hieman lahjoja taittaen kevyesti alta metriset
radat ainakin kotioloissa. Orilla on kohtalainen rakenne ja se on
palkittu kolmospalkinnolla kantakirjassa, näyttelymenestystäkin ori on
kerännyt champion arvonimen verran, mutta arvonimeä sille ei syystä tai
toisesta ole anottu. Onneksi varsat ovat usein saaneet emältään paremmat
geenit ulkonäön ja rakenteensa suhteen ja niistä yksi on kantakirjattu
kakkosella. Ori viettelee jo ansaittuja eläkepäiviä vajaan
kolmenkymmenen vuoden ikäisenä ja asuu edelleen Suomessa.
ii. Toblerone on kuumaluonteinen kisahevonen, joka on startannut
päätoimenaan helppoja ja vaativia koululuokkia, mutta myös muutamia
esteluokkia alle metrissä. Ruunikko tähtipää on periyttänyt
jälkeläisilleen melko hyvää rakennetta ja liikettä kouluradoille, jonka
on perinyt omalta isältään ulkonäön lisäksi. Vähämerkkinen suku on
periytynyt kauemmaskin, korkeintaan pieni tähti on koristanut Tobleronen
sukua, joka tietenkin sopii suklaateemaisiin nappisilmähevosiin oikein
kivasti. Toblerone on kantakirjattu kolmospalkinnolla saaden kuitenkin
ravistaan kahdeksikon. Orilta on jälkeläisiä jäänyt tähän mennessä vain
neljä, enkä usko että korkean iän saavuttanut oripoika on enää
siitoskäytössä. Suomalaista syntyperää oleva ori on palkittu
näyttelymenestyksestään Champion arvonimellä sekä
kilpailusaavutuksistaan koululaatuarvostelussa niin ikään kolmosella.
Yhteensä orin kilpaura sisältää startteja koulusta ja esteiltä noin
kuusikymmentä. ie. Tidella on herkkäluonteinen tamma, jonka mustanruunikkoa väritystä
koristaa muun isän puolen suvun tavoin pieni tähti. 165-senttinen tamma
on todellinen kaunotar, eikä sen uskoisi edes olevan samasta puusta
veistetty kuin loppusuku, tamma on nimittäin kerännyt muotovalion
arvonimen serteillään ja lisäksi kantakirjattu kakkospalkinnolla, jääden
tosin vain pari pistettä ykkösestä. Tumman talvikarvan omaavaa tammaa on
helposti erehdytty luulemaan emäkseen, mutta onneksi tamma on kuitenkin
luonteeltaankin aivan eri maata. Tidella emän luonne vain ei periytynyt
harmiksi jälkeläisille. Tidellalla itsellään on varsoja vain kaksi,
jotka ovat perineet emänsä herkän sielun ja kapasiteettia kouluratsuksi.
Tamman oma kilpaura sisältää kouluratsuna täyden statistiikan helpoissa
ja vaativissa luokissa. Sen vanhemmat ovat myöskin kisanneet aikanaan
koulua. Tidella viettelee antoisia eläkepäiviä täällä Suomessa, jossa on
myös syntynyt.
e. Daisy on tummanruunikko suurikokoinen (173cm) tamma, joka ei
välttämättä koreile rakenteellaan, mutta on luonteeltaan oikein soma ja
sympaattinen. Eläkerouvan tittelin muutamia vuosia sitten saanut
oloneuvos on suomalaissyntyinen puoliveritamma ja ollut ainoastaan saman
kantakirjan käytössä siitokseen viiden varsan verran, joista kaksi on
kilpaillut ja palkittu kouluratsastuksen saralla. Daisy on ihana
emätamma, jolle olisi suotu enemmänkin jälkeläisiä, mutta ikä alkoi jo
tulla vastaan pitkän kisauran jälkeen. Kilpailu-urallaan Daisy on
saavuttanut yhtä sun toista, mukaan mahtuu täysien koulustarttien
lisäksi GP-tasolla arvokilpailuja ja pohjoismaiden mestaruuksia. Tamma
on periyttänyt varsoilleen hyvän temperamentin sekä eväät kouluradoille.
02.05.2018, valmentaja Siiri H. (Omistajan kirjoittama)
Tarkkailin Jennaa ja hänen hienoa ratsuansa, Rosea, alkuverryttelyjen ajan. Rose tuntui olevan aluksi kuin maahan liimattu, mutta pikkuhiljaa vertyessään alkoi liikkumaan paremmin.
Jossain vaiheessa puutuin peliin, korjailin Jennan istuntaa ja kehotin häntä ottamaan tammaa hieman enemmän käden ja pohkeen väliin. Puolipidätteellä herätystä ja sitten hieman
reippaampaa vauhtia tuntumaa vastaan. Rose selkeästi ryhdistyi ja pehmeni tästä, hienoa! Seuraavaksi verryttelimme laukan. Rose ei meinannut alkuunsa millään nostaa laukkaa, mutta
kohta se onnistui. Treenasimme kuitenkin laukan nostoja vielä hieman, niin käynnistä kuin ravistakin. Välikäyntien jälkeen oli vuorossa laukanvaihdot jotka tosin sujuivat alusta
asti hienosti innostaen Rosea kuuntelemaan vielä vähän paremmin ja vastaamaan apuihin vielä vähän hanakammin. Siirryimme seuraavaksi piaffeen ja passageen. Nämä tuntuivat olevan
Roselle alkuun hieman hankalia eikä se polkenut enää kunnolla allensa. Otimme väliin pari helpompaa tehtävää ja kohta sujui jo siirtyminen piaffesta passageen ja päinvastoin,
upeaa! Loppuverryttelyissä vielä hieman avo- ja sulkutaivutuksia ravissa ennen ohjien pidentämistä puolipitkiksi ja reippaan letkeää eteen-alas ratsastusta.
03.01.2018, valmentaja Moona M. (Omistajan kirjoittama)
Tänään valmennettavana oli jo kouluratoja paljonkin kolunnut fwb tamma Rose. Rose ja sen ratsastaja olivat jo pitkään kisanneet vaativallakin tasolla, mutta viimeaikoina
tulokset ovat tippuneet ja molempien motivaatio kadonnut. Päätin tämän ratsukon kanssa palata takaisin alkujuurille ja treenata hieman helpompaa kouluratsastusa. Keskityin heti
alusta lähtien ratsastajan istuntaan, sillä huomasin Rosen olevan istunnalle herkkä ratsu. Pyysin ratsastajaa pitämään ohjat puolipitkinä ja keskittymään ratsun ratsastamiseen
eteen ja alas, kunnolla pohkeen väliin ilman, että ohjia käytetään apuna. Pelkkä ulko-ohjan tuki riittää hyvin. Työskentelimme pitkään käynnissä minun korjaillessa ratsastajan
istuntaa ja ratsastajan yrittäessä saada Rosen rauhoittumaan. Kohta tamma selvästi silmissä rentoutuikin ja alkoi hakemaan alas sekä käyttämään takajalkojaan. Seuraava tehtävä
oli käynti-ravi siirtymiset. Rose oli vähän turhan hätäinen ja tuppasi ennakoiman apua. Lisäksi se kulki hieman oikealta kyljeltä jäykkänä joten siirtymisien ohessa ohjelmana
oli kiemuraurat, pienet voltit ja kahdeksikot. Muistutin ratsastajaa kiemurauralla ja kahdeksikolla kunnon suoristuksesta kaarteiden välissä. Laukkatehtävä oli yksinkertainen,
yksi laukanvaihto kahdeksikolla, kahdeksikon toinen ympyrä lisättyä laukkaa, toinen koottua laukkaa ja välissä keskilaukka + tietenkin se vaihto. Laukkatyöskentely tältä parilta
oli hieman hankalaa ja käytimme tähän tehtävään paljon aikaa. Loppuverryttelyssä kehotin teitä tekemään hienoisia avo- ja
sulkutaivutuksia saadaksemme ratsun vielä hiukan enemmän vetreämmäksi. Loppukäyntien aikana keskustelimme pitkään jatkosta ja kehotin treeneissäkin palaamaan hetkeksi kunnon
maastolenkkeihin ja helpompaan koulutyöskentelyyn. Tämä pari kaipaa nyt paljon onnistumisia ja hauskoja hetkiä!
17.10.2017, valmentaja Moona M. (Omistajan kirjoittama)
Tarkkailin Jennaa ja hänen uutta ratsuansa, Rosea, alkuverryttelyjen aikana. Rose kohelsi aika paljon, mutta Jenna pysyi hienosti rauhallisena selässä. Raviverryttelyjen jälkeen
puutuin peliin ja kehotin Jennaa nostamaan laukan keskiympyrällä. Laukassa Rose vasta innostuikin, se teki ihmeellisiä puoliksi takajaloilleen hyppimis -loikkia ja sekoontui
sen takia välillä ristilaukalle. Kehotin Jennaa istumaan painavana satulaan ja aina Rosen pelleillessä ajamaan tammaa reippaasti eteenpäin. Samalla paljon puolipidätteitä! Tämä
auttoi, ja Rosen pelleilyenergia ikäänkuin kanavoitui hyvään takajalkojen poljentaan ja sainkin nähdä upeaa laukkaa, aivan kuin ratsukko olisi laukannu reippaasti jyrkkään
ylämäkeen, loistavaa! Seuraavaksi tehtävänä olis kolmikaarisella kiemurauralla laukanvaihdot. Ne sujuivat alusta alkaen hyvin, joten otin tehtävään vaikeutta kehottaen tulemaan
keskimmäisen kaarteen vastalaukassa. Tämä horjutti hiukan Rosen tasapainoa eikä laukka ollutkaan enää niin rytmikästä ja pyörivää. Kohta tämäkin tehtävä alkoi sujua joten päätin
antaa ratsukolle luvan loppuverryttelyyn. Rose on kuitenkin vielä nuori, joten on parempi keskittyä välillä myös valmennuksissa ihan niihin perusasioihin, sillä jos ne ei ole
kunnossa, ei onnistu GP-tason tehtävätkään. Laukkatehtävät sujuivat tänään yllättävän hyvin, sillä olin kuullut ratsukolla olleen ongelmia laukan kanssa.
Loppuverryttelyissä Jenna joutui menemään ilman jalustimia samalla kun teetin hänelle erilaisia tasapainotehtäviä ja korjailin istuntaa
pilkuntarkasti. Täytyy sanoa, että Rose on erittäin hieno hevonen!
Päiväkirjamerkinnät
28.01.2019, kirjoittaja Jenna S.
Elämä Rosen kanssa on sujunut melkeimpä jopa paremmin kuin hyvin. Tamma on pysynyt erittäin terveenä, sillä se on ollut koko elämästään ehkä maksimissaan kaksi viikkoa
sairaslomalla. Se on varsonut kaksi hienoa varsaa, joista toinen jäi meille Teamiin jatkamaan sukua. Varsojen kanssakaan ei ollut suurempia ongelmia, sillä Rose oli kuin
luotu emätammaksi. Kilpailu-ura oli vaiherikas, mutta onnistunut. Ja nyt on sen aika, nimittäin ensi kuussa tiemme käy laatuarvosteluun!
Tällaisia ajatuksia pyörittelin päässäni hömpötellessäni Rosen kanssa pellolla. Lunta oli tänä talvena satanut runsaasti, joten käytin tietysti korkeaa hankea treeneissäni
hyödyksi. Tänään ratsastin Rosen pellolla vain askellajit läpi, takajalat alle ja pehmeäksi kyljistä. Tamma ei ole kaikkein varmin ratsu pellolla yksin, sillä se kuvittelee koko
ajan, että metsästä saattaa syöksyä pieni vihreä mies viatonta hevosta kiusaamaan, mutta treenimme sujui silti ihan hyvin. Tallissa juotin tammalle lämmintä vettä ennenkuin vein
sen takaisin tarhaan.
20.10.2017, kirjoittaja Jenna S.
Tänä aamuna heräsin herätyskellon pirinään hieman kiukkuisena ja keskeltä kamalaa painajaista, jossa menetin kaiken omaisuuteni ja kaikki läheiseni. Aamukahvilla yritin
rauhoittua ja karistaa kaikki ikävät mietteet päästäni. Eikös sitä sanota, että mitä kamalampi uni, sen enemmän onnea tosi elämässä? Tallin ovelle päästessäni näin naamastaan
punaisen tallitytön, joka juuri yritti soittaa minulle. Pian selvisi, että ensimmäistä varsaansa odottava tammamme Daisy Rose onkin synnyttänyt yöllä hieman ennen aikaisesti.
Ryntäsin talliin samalla eläinlääkärille soittaen. Varsomiskarsinassa minua odotti rauhallisesti aamuheiniään syövä Rose ja sen mahan alta nisää välillä imien pilkisti
upean näköinen ruunikko orivarsa, ainoana valkoisena merkkinään pieni sukka toisessa takajalassa. Varsa selkeästi ihmetteli hetken karsinan edustalla parveilevia tallityttöjä ja
minua, mutta totesi pian mielenkiintoisemmaksi tutkia karsinaa ja koikkelehti ympäriinsä pitkillä koivillaan. Sydämeni suli sillä sekunnilla! Vaikka kaikki selkeästi oli hyvin,
päätin vielä odottaa eläinlääkäriä paikalle. Hänen tullessaan ja tutkimuksia tehdessään varsa jatkoi ympäriinsä hyörimistä Rosen luimistellessa happamana ihmisille. Eläinlääkäri
totesi kaiken olevan hyvin niin emällä kuin varsallakin, joten huojentuneena aloin suunnitella katsinan siivousta. Laitoin Roselle riimun päähän ja talutin sen viereiseen
varsomiskarsinaan. Varsa koikkelehti perässä vähääkään epäröimättä, miten rohkea pieni mies! Siivosin karsinan ja lisäsin uusia olkia purujen päälle, sitten vein
kaksikon takaisin karsinaan. Jäin hetkeksi aikaa hengailemaan karsinaan ja mietin varsalle nimeä. Yhtäkkiä se pälkähti mieleeni! Ori muistutti niin kovin honkkelia ja ihanaa
Persoonaa isolla peellä, joten
Weston tuntui sopivan kuin nenä päähän, lisäksi se alkaa vielä kivasti samalla alkukirjaimella kuin varsan isän nimi. Tyytyväisenä myhäillen lähdin muihin hommiin, huomenna
täytyisi sovitella varsalle loimea päälle, jotta Rosekin pääsee hetkeksi ulkoilemaan.
15.09.2017, kirjoittaja Jenna S.
Tänään koitti vihdoin päivä, jota olen odottanut. Oma tuleva kilparatsuni ja hieno tuleva siitostammani Rose tuli takaisin ratsutuksesta. Rosen kanssa olin päättänyt tehdä niin, että
peruskoulutin sen itse, jonka jälkeen se meni puoleksi vuodeksi ratsutukseen Saksaan tuttavalleni joka on ennenkin ratsuttanut hevosiani. Koko tämän puolen vuoden ajan minulla
on ollut hirveä hinku päästä taas Rosen selkään ja tänään vihdoin sain sen takaisin kotiin! Mieheni oli hakenut tamman lentokentältä, jossa sen Saksan hoitaja oli ollut vastassa.
Kuljetusauto kaarsi Teamin pihaan ja heti syöksyin toimistostani katsomaan kullannuppuani. Talutin Rosen kuljetusautosta pihalle ja annoin sen hetken nuuhkutella ilmaa. Taluttelin
hetken Rosea pihassa jotta näin, että sen jalat olivat ainakin päällisin puolin kunnossa. Alkuun tamma kohelsi paljonkin mutta taisi pian muistaa paikan ja rauhoittui. Vein tamman
valmiina odottavaan karsinaansa, riisuin siltä loimen ja kuljetussuojat. Harjasin tamman ja pyyhin sen silmät, sieraimet ja vuohiskuopat kostealla sienellä. Hieroin jalkoihin
linimenttiä ja kieritin lämpöpintelit päälle. Juotin sille hieman melassivettä ja toin sille heinäverkon täynnä tuoretta Suomalaista ruohoa. Loppupäivän ja seuraavan yön tamma
saisi rentoutua, jonka jälkeen se pääsisi viikon lomalle kesälaitumelle!