Minni on saanut vanhemmiltaan lähes täydelliset eväät elämään. Se on geenilotossa napannut itselleen juuri ne mukavimmat luonteenpiirteet. Tamma on
hyväkäytöksinen niin maastakäsitellessä kuin ratsastaessa, minkä lisäksi se on aina halukas yrittämään parhaansa. Minnin kanssa touhuaminen on suurimmalta
osin varsin helppoa ja mukavaa ajanvietettä.
Minni pörisee ja hörisee omaan rauhalliseen tapaansa tutun hoitajan astuessaan sen karsinaan. Hoitotoimenpiteiden aikana tammaa voi hoitaa, vaikka karsinan ovi
sepposen selällään. Tamma ei liikahda harjaustuokion aikana mihinkään suuntaan ellei sitä hienovaraisesti pyydä siirtymään. Avonaisesta ovesta se ei siis
tosiaankaan pingo karkuun. Kavioidenpuhdistuksen aikana Minnin jalka nousee varsin rivakasti, mutta liian pitkään se ei jaksa jalkaansa ylhäällä pitää.
Tamma heiluttaa hoitajan kourassa olevaa koipeaan ehkä pari kertaa, mutta tajutessaan, ettei se sitä kaviota alas saa, tyytyy hevonen vain pällistelemään
eteensä. Riidanhaluinen Minni ei missään nimessä ole. Oikeastaan tuntuu välillä, että hevonen haluaa välttää riitoja viimeiseen asti. Varusteidenlaiton
aikana ei Minniltä tule poikkittaista sanaa mihinkään toimenpiteesen. Tarvittavat suojat saa kääräistyä ongelmitta jalkoihin, satula ja suitset otetaan
myös varsin mitäänsanomattoman helposti niskaan.
Narun päässä Minni ei ole sen vaikeampi kuin muulloinkaan. Luottavaisen tamman päähän on iskostunut loistavasti se, että taluttajaa kuunnellaan ja häntä
seurataan minne tahansa. Toki Minni saattaa välillä jäädä tutkimaan ympäristöään ja tallustella hieman laiskanpuoleisesti eteenpäin. Varsinkin kesäisin
tamma mielii monesti kaikkien vihreänä rehottavien puskien luo, joita se yleensä tyytyy vain kauempaa katselemaan. Mikäli taluttaja nykii tammaa
tarpeettoman rajusti eteenpäin, voi Minni tällaisessa tilanteessa hieman loukkaantua. Tälle tammalle ei tarvitse olla kovakourainen vaan pieni huomautus
riittää, jolloin kaikilla on hyvä mieli.
Ratsuna Minni on yhteistyökykyinen ja järkähtämättömä työmoraalin omaava otus, mikäli se vain saa oikeanlaisen ratsastajan selkäänsä. Minni-parka ei
tosiaankaan ole mikään riitapukari, minkä vuoksi se saattaa pahimmassa tapauksessa vain tyytyä osaansa. Ratsatajan tulee siis herkeämättä olla perillä,
mitä Minnille kuuluu ja etsiä sitä tiettyä tapaa, jolla Minniä ratsastetaan. Tamma haluaa aina tehdä parhaansa, mikä saattaa vääränlaisen ratsastajan kanssa
kääntyä varsin nopeasti itseään vastaan.
Sileällä Minni on oma yritteliäs itsensä. Se ei ole mikään kummoinen kouluratsu, vaikkakin se välillä tarjoaa varsin liitävää askelta. Tamma kuitenkin
kuuntelee herkeämättä ratsastajaansa. Alkuverryttelyistä lähtien on syytä muistaa, että Minni kaipaa kehuja onnistumisistaan ja hyvästä toiminnastaan.
Ratsastajan muistaessa palkita hevosta kesken harjoituksen, Minnin yritteliäisyys jatkuu varmasti loppuun asti ja alla kulkee mukavalta tuntuva ratsu.
Esteiden loikkimisesta Minni syttyy heti. Se ei ole mikään vauhtihirmu, mutta äärimmäisen ketterä ja energiataloudellinen ratsu. Tamman kanssa tehdään
yleensä sellaisia reittisuunnitelmia, joita kaikkein romuluisempien ja isompien ratsujen kanssa ei voisi kuvitellakaan tekevänsä. Minni on sinänsä helppo
käsiteltävä, että se ei kuumu laisinkaan edes rataesteillä. Se on henkisesti tasapainoinen ratsu, joka tosin hyppää hieman omantakeisella tyylillään. Minni
ei ole mikään herkkänahkainen tapaus, joka saisi skitsokohtauksen esteen jälkeen, kun ratsastaja on jäänyt aavistuksen liian tiukkaan ohjaan kiinni. Toki
toimiakseen täydellisesti Minni tarvitsee omaa tilaa runsaasti esteen ympärillä. Etenkin ennen estettä ei tammaa pidä ottaa tiukkaan ohjasotteeseen, koska
tällöin Minnin vauhti hidastuu entisestään. Maailma ei tosin kaadukaan, vaikka ratsastaja ei nyt aivan olisi mukana hypyssä. Minni sopeutuu esteen jälkeen
sekunnin murto-osassa ja jatkaa etenemistään.
Jostain kumman syystä metsässä puuhaaminen on Minnin mielestä kovin jännää. Siellä tamma säpsähteleekin useammin ja toisinaan tuntuu, että myös ihan ilman
syytä. Maastoesteillä Minni kaipaa hieman enemmän tukea ja kannustusta, jotta esteet ylitettäisiin. Vauhtia ei tällöinkään ole yhtään liikaa vaan pikemminkin
empivä tamma etenee laahustavalla askeleella, josko ei vaikka tarvitsisikaan hypätä laisinkaan. Maastolenkit eivät ole kovin usein mitään rentouttavia
köpöttelylenkkejä. Minni ei lähde suinpäin riehumaan, mutta jatkuva säpsähtely saa ratsastajankin lihakset aina jännittymään. Uintipuuhat sen sijaan
kesäisin ovat Minnin lemppareita. Vaikka koko matka uintipisteelle ja sieltä pois voi olla yhtä epäluuloista pälyilyä, unohtuu se tyystin sen ajaksi, kun
tamma pääsee vihdoin pulikoimaan.
i. Bradley oli tummanruunikko 170cm korkea ori, jolla oli sporttinen
rakenne ja ori edusti holstein kantakirjaa. Saksalaista syntyperää oleva
Bradley oli hyvärakenteinen ori, joka nuoresta pitäen oli tottunut
esiintymään ja näyttämään parastaan. Se kilpaili kansallisella tasolla
esteitä ja myös monipuolisena ratsuna ylsi kouluratsuna vaativalle
tasolle asti. Bradley kantakirjattiin kymmenvuotiaana kakkospalkinnolle
ja kantakirjalausunto kiitteli erityisesti sporttista linjaa sekä isoja
näyttäviä askellajeja, jotka se on periyttänyt myös varsoilleen.
Jälkeläisiä hyväsukuiselle ja suositulle siitosorille kertyi
kuutisenkymmentä, joille se periytti askelten lisäksi hyvää
suorituskykyä, kokoamisastetta ja motivaatiota työntekoon, varsojen
ollessa myös isänsä tavoin kovahermoisia suoritushevosia. Bradleyn
maallinen elämä kohtasi loppunsa orin saadessa pahan ähkyn
kahdeksantoista vuotiaana.
ii. Branford oli tummanruunikko merkitön hevonen, edusti
holsteinkantakirjaa ja korkeutta oli 175cm:n verran. Branford kilpaili
pääasiassa esteillä kansallisella tasolla asti, mutta kunnostautui
myöskin kouluratsuna helpoissa luokissa tämän lisäksi. Branfordin suku
on hyvin monipuolinen ja sieltä löytyy estehevosten lisäksi valjakko- ja
koulupainotteisia yksilöitä. Luonteeltaan ori oli sympaattinen ja tuli
oikein hyvin juttuun lajitoveriensa kanssa tarhaten porukassa. Loistavat
kilpahevosen eväät varsoilleen maailmaan antanut ori toimi siitoksessa
kaksi kautta pitkän kilpauran jälkeen ja oli melko suosittukin. Varsoja
jäi kuitenkin tiinehtymisongelmien vuoksi, joita ei sen tarkemmin
tutkittu koskaan, oliko vika oriissa vaiko tammoissa, vain viisi
kappaletta. Branford lopetettiin jalkaongelmien vuoksi parikymppisenä. ie. Claire oli menestyksekäs estetamma, joka kilpaili niin kotimaassaan
Saksassa kuin ulkomaillakin mainetta niittäen. Ruunikko 162-senttinen
holsteintamma oli rakenteeltaan siro ja varsin omaleimainen, kuitenkin
rodun yleisiä piirteitä hyvin noudatellen. Se oli luonteeltaan nöyrä ja
rohkea, nopea oppimaan ja myös tamman varsat ovat olleet rohkeita ja
sävyisiä, helppoja kouluttaa ja työskennellä. Ne ovat pääasiassa
kilpailleet emänsä tavoin isoja esteluokkia. Hyvän työmotivaation omaava
tamma kilpaili pääasiallisesti samalla omistajalla koko uransa, nuorena
harjoittelijana toimineen ratsastajan lisäksi. Claire sopikin tuohon
tehtävään rauhallisena tammana hyvin, eikä hermostunut aloittelijan
virheistä. Clairen varsat ovat perineet emältään hyvän luonteen lisäksi
kapasiteettia esteille. Jälkeläisiä siltä jäi muistaakseni vain muutama.
Kuolinsyy ja tarkka aika eivät ole selvillä.
e. Winnie oli 166-senttinen tummanruunikko holsteintamma, joka kilpaili
lähisukunsa tavoin esteillä. Se oli tasainen suorittaja, joka auttoi
tiukan paikan tullen ratsastajaa ja teki työnsä moitteettomasti.
Statistiikkansa puolesta tamma on ollut erittäin hyvä kisaaja ja
varmasti omannut rautaiset hermotkin, sillä se on kilpaillut ulkomaita
myöden ja lentokilometrejä on varmasti riittänyt. Kilttiluonteinen
Winnie on periyttänyt kolmelle varsalleen hyvää käytöstä, kapasiteettia
esteille sekä monipuolista osaamista myös koulupuolelle hyvien
liikkeiden ja ratsastettavuuden ansiosta. Kauempaa suvusta löytyy
myöskin kouluhevosia muutamia. Winnien kuolinsyystä tai ajasta ei ole
jäänyt papereihin tietoa, mutta sen tiedetään asuneen koko ikänsä
Saksassa synnyinmaassaan.
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 2254.54 p. Nopeus ja kestävyys 0.00 p. Kuuliaisuus ja luonne 2993.45 p. Tahti ja irtonaisuus 0.00 p. Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.
Ratsukon ravailtua ja laukkailtua itsenäisesti alkuverryttelyä maneesissa otettiin mukaan puomityöskentelyä kaarevalla uralla ja laukassa serpentiinimuodossa ympyrällä.
Suunnanvaihdoksen jälkeen vaihdettiin tylsään tehtävään vähän eloa, kun kahden puomisarjan (jotka ylitettiin ravissa) väliin tulikin siirtyminen käyntiin. Minni ei ensin
meinannut millään ymmärtää tehtävän ideaa ja Jenna sai oikein voimakeinoinkin ekoilla kerroilla tamman pysäyttää, jotta siihen olisi jonkinlainen yhteys saatu ennen seuraavaa
puomisarjaa. Tehtävän alkaessa sujumaan vaihdettiin suuntaa ja tehtiin hetki toiseen suuntaan samaa tehtävää. Sitten oli aika kävellä hetkinen.
Välikäyntien aikana kokosin maneesiin pääty-ympyrälle matalan verryttelypystyn, jonka kanssa harjoiteltiin alkuun lähestymistä kaarevalla uralla uusintoja ajatellen,
Minni eteni hyvää laukkaa esteelle, mutta pieni pysty oli sen mielestä ilmeisesti liian pieni, koska se rikkoi hetkeksi raville juuri ennen estettä ja "hyppäsi" sen
kiinnottomasti, ei edes vilkaissut esteeseen. Siitä muistutit heti raipan kanssa, joka saikin tammaan pikkuisen eloa ja seuraavalla kerralla se sentään muisti nostella
jalkojaan, vaikkei mitään erityisen huimaa hyppyä pikkuruisen esteen yli viitsinytkään tehdä, kuin mielenosoitukseksi. Suuntaa vaihtaessa oli oikea kierros selkeästi
Minnille vaikeampi ja jouduit tukemaan sitä ulkopohkeella enemmän, ettei tamma valahtanut ympyrältä liian ulos esteeseen nähden. Muutaman kerran estettä nostettuani ei
askel tahtonut sopia, mutta sitten päästiin taas rytmiin. Tänään oli vuorossa perustreeniä matalilla korkeuksilla, perusteet kuntoon - tunti, jollaiset ovat omiaan
muistuttamaan estekoulusta sekä siitä, miksi on tärkeää esteilläkin harjoitella erilaisia tehtäviä, vaikka ratatreeni sujuisikin.
Päiväkirjamerkinnät
05.01.2020, kirjoittaja Jenna S.
Tänään päätin lähteä Minnin kanssa ajolenkille. Se ei välttämättä ole tamman mieluisinta puuhaa, koska Minni on sätky maastossa eikä sillä muutenkaan ole
erityisiä haluja juosta mahdollisimman kovaa. Sen treeni tuntui kuitenkin tarvitsevan kestävyysharjoittelua ja omaa takamustani ajatellen mietin pääseväni
helpommalla, kun otan sen treeniohjelmaan lisää pitkiä hölköttely ajolenkkejä. Niimpä varustin tamman tallissa ja toin sen pihalle valjastuspaikalle.
Laitoin kärryt Minnin perään. Aisa osui vahingossa sen takamukseen ja Minnin korvat liimautuivat luimuun. Naureskelin mielessäni, että tässä onkin tämän
tamman suurin ikinä nähty protesti, hui, korvat luimussa! Sain tamman perään kärryt, kiipesin kyytiin ja eikun matkaan!
Aloitimme lenkin kävelemällä pitkään reipasta käyntiä. Minniä joutui hieman käskemään eteen, sillä se olisi ilmeisesti mielummin vain lönkötellyt laiskaa
käyntiä eteenpäin. Mitä pidemmälle tallin pihapiiristä pääsimme, sitä säpsymmäksi tamma kuitenkin muuttui ja tuntui saavan sitä kautta virtaakin itseensä.
Kohta pyysin tammaa raviin. Ravailimme reipasta hölkkää pitkän matkaa, välillä spurtaten Minnin säikähtäessä ja välillä se pysähtyi täydestä vauhdista
kuin seinään kyttäämään olematonta vihreää miestä. Rauhoittelin tammaa äänelläni. Lenkin edetessä tammaa ilmeisesti alkoi vähän väsyttää, kun se ei enää
välikäyntienkään aikana säpsyillyt niin pahasti kuin alkumatkasta. Jatkoin suunnitelemani reitin loppuun ja lopuksi kävelimme pitkän matkaa, että
tamman hengitys tasaantui.
Olin ollut Minnin kunnosta aivan oikeassa, sillä tamma oli aivan hiessä talliin päästessämme. Riisuin siltä varusteet ja pistin veden juoksemaan
vesisuojia pitkin sen jalkoihin. Huuhtelin koko tamman haalealla vedellä. Hieroin sen lihaksia lopun aikaa, jotta jalkoihin virtasi viileä vesi puolen
tunnin ajan. Sitten kuivasin tamman, laitoin sen selkään arnikaa ja jalkoihin linimenttiä. Kiedoin pintelit päälle ja heitin villaloimen sen
selkään. Vein Minnin karsinaansa, jonne se sai jäädä odottamaan iltaruokiaan. Jatkossa kasvattaisimme tamman kuntoa ajaen ja ratsastaen, jotta
ollaan kisakauden alussa kovassa kunnossa ja valmiita voittamaan kaikki!
02.04.2018, kirjoittaja Jenna S.
Mieleni on tehnyt pitkään ratsastaa pitkästä aikaa ilman satulaa. Koska Minnillä oli eilen rankka estevalmennus, ajattelin, että tänään olisikin hyvä
läpiratsastaa se ilman satulaa kunnolla selästä notkeaksi. Hain Minnin tarhasta ja puunasin sitä kuntoon hyvän tovin. Tamma seisoi kiltisti kuin tatti
paikallaan eikä osoittanut mielipiteitään suuntaan tai toiseen, vaikka intouduin leikkelemään sen vuohiskarvoja ja puunasin nisätkin puhtaaksi.
Tallin edessä parkkeerasin Minnin jakkaran eteen ja kipusin selkään. Tuntuipas kamalalta olla selässä ilman satulaa! Tätä pitäisi ehdottomasti tehdä useammin,
mietin ja päätin, että tästä lähtien ratsastan ilman satulaa vähintään kerran viikossa. Ei voi hevosalan ammattilaisesta tuntua näin kamalalta olla selässä
ilman satulaa! Aloitimme pitkillä alkukäynneillä pitkin ohjin ympäri maneesia. Hain paikkaani Minnin selässä, oikeanlaista istuntaa ja tuntumaa taas ilman
satulaa. Kun istuntani tuntui varmalta, kokosin ohjat ja pyysin Minnin raviin. Ravailin rennossa ravissa ympäri maneesia tehden isoja ympyröitä edeten
pikkuhiljaa laajoihin kolmikaarisiin kiemurauriin, sen jälkeen pienempiin voltteihin ja nelikaarisiin kiemurauriin. Tunsin takamukseni alla hyvin Minnin
selän liikkeet ja sen, kuinka se vertyessään otti takajalat allensa ja venytti itseään hienosti eteen ja alas. Jatkoin väistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia
sekä käynti-ravi siirtymisiä. Minni oli tapansa mukaan oikein yritteliäs eikä minun juuri tarvinnutkaan sitä mistään muistutella, kunhan ratsastelin menemään.
Pienten välikäyntien jälkeen jatkoin laukkatyöskentelyllä. Verryttelin ensin keskilaukkaa koko maneesia ympäri, sitten pyysin lyhyillä sivuilla koottua
laukkaa ja pitkillä sivuilla isoa lisättyä laukkaa. Minni vertyi entisestään ja loppuviimein esittelikin jo upeaa lisättyä laukkaa, vau! Jatkoin
työskentelyä kahdeksikolla, toinen ympyrä koottua laukkaa, toinen lisättyä ja ympyröiden välissä laukanvaihto. Minni työskenteli hienosti hyvässä muodossa
tehden takapäällään alusta alkaen hyvin töitä. Otin vielä laukassa muutamat avo- ja sulkutaivutukset, jonka jälkeen aloin loppuverrytellä.
Loppuverryttelyssä taivuttelin tammaa pienillä ja isoilla ympyröillä, kiemuraurilla ja kahdeksikolla. Vaihtelin suuntaa jatkuvasti, pyysin tammaa välillä
vähän enemmän eteen ja välillä vähän kootumpaan raviin. Sitten vielä muutamat siirtymiset, kiitos ja pitkin ohjin loppukäynteihin.
Tallissa hieroin Minnin läpikotaisin ja venyttelin sitä herkkupalojen avulla. Tamma tuntui olevan tyytyväinen itseensä ja tutki taskuni ja kainaloni
lisäherkkujen toivossa. Nauroin sille, heitin hieman hionneen tamman selkään loimen ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Jälleen kerran saan olla kiitollinen,
kuinka mulla on talli täynnä näin valtavan upeita hevosia! Tarhassa Minni hörisi ihanasti tarhakaverilleen ja jäin hetkeksi katselemaan, kuinka ne
rapsuttelivat toisiaan ja päiväheinien saapuessa hieman nahistelivatkin, kumpi pääsee ensin heinien kimppuun. Lopulta ne jäivät sulassa sovussa yhteiselle
heinäkasalle ja kuuntelin hetken ihanan rentouttavaa rouskutusta.