EST 2009
Team J&K

Winifred

Rotu, sukupuoli Holsteininhevonen, tamma Kotitalli Team J&K
Säkäkorkeus, väri 168cm, ruunikko Omistaja Team J&K, VRL-00766
Syntymäpäivä 20.06.2017 Ex om. & Maahantuoja Silvertop
Rekisterinumero VH17-044-0177 Meriitit

Quality

Koulutustaso 140cm, HeA

3v 20.06.2017  /  4v 20.06.2017  /  Nyt 14-vuotias


© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Minni on saanut vanhemmiltaan lähes täydelliset eväät elämään. Se on geenilotossa napannut itselleen juuri ne mukavimmat luonteenpiirteet. Tamma on hyväkäytöksinen niin maastakäsitellessä kuin ratsastaessa, minkä lisäksi se on aina halukas yrittämään parhaansa. Minnin kanssa touhuaminen on suurimmalta osin varsin helppoa ja mukavaa ajanvietettä.


Minni pörisee ja hörisee omaan rauhalliseen tapaansa tutun hoitajan astuessaan sen karsinaan. Hoitotoimenpiteiden aikana tammaa voi hoitaa, vaikka karsinan ovi sepposen selällään. Tamma ei liikahda harjaustuokion aikana mihinkään suuntaan ellei sitä hienovaraisesti pyydä siirtymään. Avonaisesta ovesta se ei siis tosiaankaan pingo karkuun. Kavioidenpuhdistuksen aikana Minnin jalka nousee varsin rivakasti, mutta liian pitkään se ei jaksa jalkaansa ylhäällä pitää. Tamma heiluttaa hoitajan kourassa olevaa koipeaan ehkä pari kertaa, mutta tajutessaan, ettei se sitä kaviota alas saa, tyytyy hevonen vain pällistelemään eteensä. Riidanhaluinen Minni ei missään nimessä ole. Oikeastaan tuntuu välillä, että hevonen haluaa välttää riitoja viimeiseen asti. Varusteidenlaiton aikana ei Minniltä tule poikkittaista sanaa mihinkään toimenpiteesen. Tarvittavat suojat saa kääräistyä ongelmitta jalkoihin, satula ja suitset otetaan myös varsin mitäänsanomattoman helposti niskaan.

Narun päässä Minni ei ole sen vaikeampi kuin muulloinkaan. Luottavaisen tamman päähän on iskostunut loistavasti se, että taluttajaa kuunnellaan ja häntä seurataan minne tahansa. Toki Minni saattaa välillä jäädä tutkimaan ympäristöään ja tallustella hieman laiskanpuoleisesti eteenpäin. Varsinkin kesäisin tamma mielii monesti kaikkien vihreänä rehottavien puskien luo, joita se yleensä tyytyy vain kauempaa katselemaan. Mikäli taluttaja nykii tammaa tarpeettoman rajusti eteenpäin, voi Minni tällaisessa tilanteessa hieman loukkaantua. Tälle tammalle ei tarvitse olla kovakourainen vaan pieni huomautus riittää, jolloin kaikilla on hyvä mieli.

Ratsuna Minni on yhteistyökykyinen ja järkähtämättömä työmoraalin omaava otus, mikäli se vain saa oikeanlaisen ratsastajan selkäänsä. Minni-parka ei tosiaankaan ole mikään riitapukari, minkä vuoksi se saattaa pahimmassa tapauksessa vain tyytyä osaansa. Ratsatajan tulee siis herkeämättä olla perillä, mitä Minnille kuuluu ja etsiä sitä tiettyä tapaa, jolla Minniä ratsastetaan. Tamma haluaa aina tehdä parhaansa, mikä saattaa vääränlaisen ratsastajan kanssa kääntyä varsin nopeasti itseään vastaan.

Sileällä Minni on oma yritteliäs itsensä. Se ei ole mikään kummoinen kouluratsu, vaikkakin se välillä tarjoaa varsin liitävää askelta. Tamma kuitenkin kuuntelee herkeämättä ratsastajaansa. Alkuverryttelyistä lähtien on syytä muistaa, että Minni kaipaa kehuja onnistumisistaan ja hyvästä toiminnastaan. Ratsastajan muistaessa palkita hevosta kesken harjoituksen, Minnin yritteliäisyys jatkuu varmasti loppuun asti ja alla kulkee mukavalta tuntuva ratsu.

Esteiden loikkimisesta Minni syttyy heti. Se ei ole mikään vauhtihirmu, mutta äärimmäisen ketterä ja energiataloudellinen ratsu. Tamman kanssa tehdään yleensä sellaisia reittisuunnitelmia, joita kaikkein romuluisempien ja isompien ratsujen kanssa ei voisi kuvitellakaan tekevänsä. Minni on sinänsä helppo käsiteltävä, että se ei kuumu laisinkaan edes rataesteillä. Se on henkisesti tasapainoinen ratsu, joka tosin hyppää hieman omantakeisella tyylillään. Minni ei ole mikään herkkänahkainen tapaus, joka saisi skitsokohtauksen esteen jälkeen, kun ratsastaja on jäänyt aavistuksen liian tiukkaan ohjaan kiinni. Toki toimiakseen täydellisesti Minni tarvitsee omaa tilaa runsaasti esteen ympärillä. Etenkin ennen estettä ei tammaa pidä ottaa tiukkaan ohjasotteeseen, koska tällöin Minnin vauhti hidastuu entisestään. Maailma ei tosin kaadukaan, vaikka ratsastaja ei nyt aivan olisi mukana hypyssä. Minni sopeutuu esteen jälkeen sekunnin murto-osassa ja jatkaa etenemistään.

Jostain kumman syystä metsässä puuhaaminen on Minnin mielestä kovin jännää. Siellä tamma säpsähteleekin useammin ja toisinaan tuntuu, että myös ihan ilman syytä. Maastoesteillä Minni kaipaa hieman enemmän tukea ja kannustusta, jotta esteet ylitettäisiin. Vauhtia ei tällöinkään ole yhtään liikaa vaan pikemminkin empivä tamma etenee laahustavalla askeleella, josko ei vaikka tarvitsisikaan hypätä laisinkaan. Maastolenkit eivät ole kovin usein mitään rentouttavia köpöttelylenkkejä. Minni ei lähde suinpäin riehumaan, mutta jatkuva säpsähtely saa ratsastajankin lihakset aina jännittymään. Uintipuuhat sen sijaan kesäisin ovat Minnin lemppareita. Vaikka koko matka uintipisteelle ja sieltä pois voi olla yhtä epäluuloista pälyilyä, unohtuu se tyystin sen ajaksi, kun tamma pääsee vihdoin pulikoimaan.

Minni ei ole mitään stressaaja-tyyppiä, minkä vuoksi kilpailutilanteissa se on melko kylmähermoinen kaveri. Minni on yleensä jo heti alkuverryttelyistä lähtien oma itsensä ilman suurempia hermoiluja. Kuljetuksesta ei myöskään ole syytä nostaa meteliä. Tamma astelee suu supussa esimerkillisesti traileriin ja sieltä ulos. Minni on kovin sosiaalinen hevospersoona, joka tutustuu mieluusti uusiin lajitovereihin, minkä vuoksi kilpapaikoilla tamma saattaa olla aavistuksen vaikeampi taluttaa paikasta A paikkaan B. Edelleenkään ei tamma riehumaan lähde, mutta askel on huomattavasti kevyempi ja reippaampi.
Luonnekuvaus © VRL-10878



Sukuselvitys


i. Bradley


ii. Branford


ie. Claire


e. Winnie


ei. Drogo


ee. Wendy GER


i. Bradley oli tummanruunikko 170cm korkea ori, jolla oli sporttinen rakenne ja ori edusti holstein kantakirjaa. Saksalaista syntyperää oleva Bradley oli hyvärakenteinen ori, joka nuoresta pitäen oli tottunut esiintymään ja näyttämään parastaan. Se kilpaili kansallisella tasolla esteitä ja myös monipuolisena ratsuna ylsi kouluratsuna vaativalle tasolle asti. Bradley kantakirjattiin kymmenvuotiaana kakkospalkinnolle ja kantakirjalausunto kiitteli erityisesti sporttista linjaa sekä isoja näyttäviä askellajeja, jotka se on periyttänyt myös varsoilleen. Jälkeläisiä hyväsukuiselle ja suositulle siitosorille kertyi kuutisenkymmentä, joille se periytti askelten lisäksi hyvää suorituskykyä, kokoamisastetta ja motivaatiota työntekoon, varsojen ollessa myös isänsä tavoin kovahermoisia suoritushevosia. Bradleyn maallinen elämä kohtasi loppunsa orin saadessa pahan ähkyn kahdeksantoista vuotiaana.

ii. Branford oli tummanruunikko merkitön hevonen, edusti holsteinkantakirjaa ja korkeutta oli 175cm:n verran. Branford kilpaili pääasiassa esteillä kansallisella tasolla asti, mutta kunnostautui myöskin kouluratsuna helpoissa luokissa tämän lisäksi. Branfordin suku on hyvin monipuolinen ja sieltä löytyy estehevosten lisäksi valjakko- ja koulupainotteisia yksilöitä. Luonteeltaan ori oli sympaattinen ja tuli oikein hyvin juttuun lajitoveriensa kanssa tarhaten porukassa. Loistavat kilpahevosen eväät varsoilleen maailmaan antanut ori toimi siitoksessa kaksi kautta pitkän kilpauran jälkeen ja oli melko suosittukin. Varsoja jäi kuitenkin tiinehtymisongelmien vuoksi, joita ei sen tarkemmin tutkittu koskaan, oliko vika oriissa vaiko tammoissa, vain viisi kappaletta. Branford lopetettiin jalkaongelmien vuoksi parikymppisenä.
ie. Claire oli menestyksekäs estetamma, joka kilpaili niin kotimaassaan Saksassa kuin ulkomaillakin mainetta niittäen. Ruunikko 162-senttinen holsteintamma oli rakenteeltaan siro ja varsin omaleimainen, kuitenkin rodun yleisiä piirteitä hyvin noudatellen. Se oli luonteeltaan nöyrä ja rohkea, nopea oppimaan ja myös tamman varsat ovat olleet rohkeita ja sävyisiä, helppoja kouluttaa ja työskennellä. Ne ovat pääasiassa kilpailleet emänsä tavoin isoja esteluokkia. Hyvän työmotivaation omaava tamma kilpaili pääasiallisesti samalla omistajalla koko uransa, nuorena harjoittelijana toimineen ratsastajan lisäksi. Claire sopikin tuohon tehtävään rauhallisena tammana hyvin, eikä hermostunut aloittelijan virheistä. Clairen varsat ovat perineet emältään hyvän luonteen lisäksi kapasiteettia esteille. Jälkeläisiä siltä jäi muistaakseni vain muutama. Kuolinsyy ja tarkka aika eivät ole selvillä.

e. Winnie oli 166-senttinen tummanruunikko holsteintamma, joka kilpaili lähisukunsa tavoin esteillä. Se oli tasainen suorittaja, joka auttoi tiukan paikan tullen ratsastajaa ja teki työnsä moitteettomasti. Statistiikkansa puolesta tamma on ollut erittäin hyvä kisaaja ja varmasti omannut rautaiset hermotkin, sillä se on kilpaillut ulkomaita myöden ja lentokilometrejä on varmasti riittänyt. Kilttiluonteinen Winnie on periyttänyt kolmelle varsalleen hyvää käytöstä, kapasiteettia esteille sekä monipuolista osaamista myös koulupuolelle hyvien liikkeiden ja ratsastettavuuden ansiosta. Kauempaa suvusta löytyy myöskin kouluhevosia muutamia. Winnien kuolinsyystä tai ajasta ei ole jäänyt papereihin tietoa, mutta sen tiedetään asuneen koko ikänsä Saksassa synnyinmaassaan.

ei. Drogo oli ruunikko sukkajalka, joka hurmasi paitsi ulkonäöllisesti myöskin luonteeltaan. Orin esteura loppui valitettavan aikaisin tarhassa sattuneeseen haaveriin, mutta siitoskäyttöön siihen asti uraa tehnyt ja hyvän suvun omaava ori kelpasi kuitenkin hyvin. Siltä jäi jälkeläisiä kaikkiaan yksitoista, jotka ovat kisanneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta esteillä. 165-senttinen ori edustaa holsteinkantakirjaa ja sen ainakin toinen vanhemmista on kantasukua, joten ei liene ihme, että orista on siitosrintamalla oltu kiinnostuneita. Hyväkäytöksinen ja charmantti orii on astunut myös kansainvälisesti ollen leasingissä ainakin Amerikassa sikäläistä kantaa vahvistamassa. Drogo oli luonteeltaan oikea työmyyrä, joka lähti aina mieluusti hommiin säällä kuin säällä ja omasi innokkuutta myös sileän työskentelyyn, joka on estehevoselle harvinaista. Drogo periytti varsoilleen myös hyvää rakennetta ja on itsekin kantakirjapalkinnon saanut, kakkosen, muistaakseni. Drogon kuolinsyy tai päivä ei ole tiedossa myöskään, voikin jo hyvällä syyllä sanoa, ettei Saksassa ole näemmä kovin hyvin pidetty ylhäällä hevosten kuolintietoja, kun koko Minnin lähisuvusta ne näyttäisivät puuttuvan.
ee. Wendy GER on kuvissa paljon pienemmän näköinen, kuin mitä tamman 170-senttinen säkä antaa ymmärtää mittauksen perusteella. Tummanruunikko tamma on kilpaillut sekä koulua että esteitä, joskin sen suoritukset esteillä eivät ole huolelliselta ja pikkutarkalta työntekijältä olleet ajallisesti kovinkaan hyviä ja tamma on sijoittunut lähinnä silloin, jos nopeammat ovat tehneet tiputuksi. Ruunikkotamma on suoranainen luonnonlahjakkuus, sillä nuorten laatuarvosteluista lähtien se on osoittanut esteille poikkeuksellisen hyvää tekniikkaa ja kiinnostusta. Nöyrän ja yhteistyöhaluisen tamman luonne on myös sopinut hyvin nuorten ratsastajien käsiin ja Wendy on myös periyttänyt hyvää käsiteltävyyttään varsoille. Jälkeläistöä tammalle on siittolaomistuksensa aikana kertynyt kaikkiaan jopa kymmenen, joten herääkin kysymys missä ihmeen välissä se on kilpailla ehtinyt? Varsat ovat olleet haluttuja maailmalla ja vain yksi niistä asuu synnyinmaassaan Saksassa. Tammavarsoilla on ollut jonkin verran ongelmia tiinehtymisen suhteen, joten siinä asiassa eivät ainakaan ole emäänsä tulleet..
Sukuselvitys © Jannica



Jälkeläiset

Syntymäpäivä Rotu-skp Varsa (rekisterinro) Isä Menestys
03.12.2017 holst-o Calvin Silvers (VH17-044-0225) Chicory -

Kilpailukalenteri

Minni kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.

ERJ 5247.99p. vt. 9
KRJ 2993.45p. vt. 6
KERJ 2254.54p. vt. 5
VVJ 2993.45p. vt. 6

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 2254.54 p.
Nopeus ja kestävyys 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne 2993.45 p.
Tahti ja irtonaisuus 0.00 p.
Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.

Meriitit

♥  Ratsuhevosten laatuarvostelu, 13.01.2018
= 3 - 4.5 - 7 - 8 - 5.5 - 6 - 10 - 4.5 - 6 = 60,556 %    Quality

NJ

♥ 20.01.2018 - Auric Dressage - Päätuomari Vibaja - irtoSERT

VSN

♥  10.02.2018 - Oldfinion Dressage - (4+4+3½+3½+4+3½+3½+3+3+4 = 36p)    -    RCH

Päiväkirja

Valmennukset

01.04.2018, Valmentaja Jannica
Ratsukon ravailtua ja laukkailtua itsenäisesti alkuverryttelyä maneesissa otettiin mukaan puomityöskentelyä kaarevalla uralla ja laukassa serpentiinimuodossa ympyrällä. Suunnanvaihdoksen jälkeen vaihdettiin tylsään tehtävään vähän eloa, kun kahden puomisarjan (jotka ylitettiin ravissa) väliin tulikin siirtyminen käyntiin. Minni ei ensin meinannut millään ymmärtää tehtävän ideaa ja Jenna sai oikein voimakeinoinkin ekoilla kerroilla tamman pysäyttää, jotta siihen olisi jonkinlainen yhteys saatu ennen seuraavaa puomisarjaa. Tehtävän alkaessa sujumaan vaihdettiin suuntaa ja tehtiin hetki toiseen suuntaan samaa tehtävää. Sitten oli aika kävellä hetkinen.

Välikäyntien aikana kokosin maneesiin pääty-ympyrälle matalan verryttelypystyn, jonka kanssa harjoiteltiin alkuun lähestymistä kaarevalla uralla uusintoja ajatellen, Minni eteni hyvää laukkaa esteelle, mutta pieni pysty oli sen mielestä ilmeisesti liian pieni, koska se rikkoi hetkeksi raville juuri ennen estettä ja "hyppäsi" sen kiinnottomasti, ei edes vilkaissut esteeseen. Siitä muistutit heti raipan kanssa, joka saikin tammaan pikkuisen eloa ja seuraavalla kerralla se sentään muisti nostella jalkojaan, vaikkei mitään erityisen huimaa hyppyä pikkuruisen esteen yli viitsinytkään tehdä, kuin mielenosoitukseksi. Suuntaa vaihtaessa oli oikea kierros selkeästi Minnille vaikeampi ja jouduit tukemaan sitä ulkopohkeella enemmän, ettei tamma valahtanut ympyrältä liian ulos esteeseen nähden. Muutaman kerran estettä nostettuani ei askel tahtonut sopia, mutta sitten päästiin taas rytmiin. Tänään oli vuorossa perustreeniä matalilla korkeuksilla, perusteet kuntoon - tunti, jollaiset ovat omiaan muistuttamaan estekoulusta sekä siitä, miksi on tärkeää esteilläkin harjoitella erilaisia tehtäviä, vaikka ratatreeni sujuisikin.

Päiväkirjamerkinnät

05.01.2020, kirjoittaja Jenna S.
Tänään päätin lähteä Minnin kanssa ajolenkille. Se ei välttämättä ole tamman mieluisinta puuhaa, koska Minni on sätky maastossa eikä sillä muutenkaan ole erityisiä haluja juosta mahdollisimman kovaa. Sen treeni tuntui kuitenkin tarvitsevan kestävyysharjoittelua ja omaa takamustani ajatellen mietin pääseväni helpommalla, kun otan sen treeniohjelmaan lisää pitkiä hölköttely ajolenkkejä. Niimpä varustin tamman tallissa ja toin sen pihalle valjastuspaikalle. Laitoin kärryt Minnin perään. Aisa osui vahingossa sen takamukseen ja Minnin korvat liimautuivat luimuun. Naureskelin mielessäni, että tässä onkin tämän tamman suurin ikinä nähty protesti, hui, korvat luimussa! Sain tamman perään kärryt, kiipesin kyytiin ja eikun matkaan!

Aloitimme lenkin kävelemällä pitkään reipasta käyntiä. Minniä joutui hieman käskemään eteen, sillä se olisi ilmeisesti mielummin vain lönkötellyt laiskaa käyntiä eteenpäin. Mitä pidemmälle tallin pihapiiristä pääsimme, sitä säpsymmäksi tamma kuitenkin muuttui ja tuntui saavan sitä kautta virtaakin itseensä. Kohta pyysin tammaa raviin. Ravailimme reipasta hölkkää pitkän matkaa, välillä spurtaten Minnin säikähtäessä ja välillä se pysähtyi täydestä vauhdista kuin seinään kyttäämään olematonta vihreää miestä. Rauhoittelin tammaa äänelläni. Lenkin edetessä tammaa ilmeisesti alkoi vähän väsyttää, kun se ei enää välikäyntienkään aikana säpsyillyt niin pahasti kuin alkumatkasta. Jatkoin suunnitelemani reitin loppuun ja lopuksi kävelimme pitkän matkaa, että tamman hengitys tasaantui.

Olin ollut Minnin kunnosta aivan oikeassa, sillä tamma oli aivan hiessä talliin päästessämme. Riisuin siltä varusteet ja pistin veden juoksemaan vesisuojia pitkin sen jalkoihin. Huuhtelin koko tamman haalealla vedellä. Hieroin sen lihaksia lopun aikaa, jotta jalkoihin virtasi viileä vesi puolen tunnin ajan. Sitten kuivasin tamman, laitoin sen selkään arnikaa ja jalkoihin linimenttiä. Kiedoin pintelit päälle ja heitin villaloimen sen selkään. Vein Minnin karsinaansa, jonne se sai jäädä odottamaan iltaruokiaan. Jatkossa kasvattaisimme tamman kuntoa ajaen ja ratsastaen, jotta ollaan kisakauden alussa kovassa kunnossa ja valmiita voittamaan kaikki!

02.04.2018, kirjoittaja Jenna S.
Mieleni on tehnyt pitkään ratsastaa pitkästä aikaa ilman satulaa. Koska Minnillä oli eilen rankka estevalmennus, ajattelin, että tänään olisikin hyvä läpiratsastaa se ilman satulaa kunnolla selästä notkeaksi. Hain Minnin tarhasta ja puunasin sitä kuntoon hyvän tovin. Tamma seisoi kiltisti kuin tatti paikallaan eikä osoittanut mielipiteitään suuntaan tai toiseen, vaikka intouduin leikkelemään sen vuohiskarvoja ja puunasin nisätkin puhtaaksi.

Tallin edessä parkkeerasin Minnin jakkaran eteen ja kipusin selkään. Tuntuipas kamalalta olla selässä ilman satulaa! Tätä pitäisi ehdottomasti tehdä useammin, mietin ja päätin, että tästä lähtien ratsastan ilman satulaa vähintään kerran viikossa. Ei voi hevosalan ammattilaisesta tuntua näin kamalalta olla selässä ilman satulaa! Aloitimme pitkillä alkukäynneillä pitkin ohjin ympäri maneesia. Hain paikkaani Minnin selässä, oikeanlaista istuntaa ja tuntumaa taas ilman satulaa. Kun istuntani tuntui varmalta, kokosin ohjat ja pyysin Minnin raviin. Ravailin rennossa ravissa ympäri maneesia tehden isoja ympyröitä edeten pikkuhiljaa laajoihin kolmikaarisiin kiemurauriin, sen jälkeen pienempiin voltteihin ja nelikaarisiin kiemurauriin. Tunsin takamukseni alla hyvin Minnin selän liikkeet ja sen, kuinka se vertyessään otti takajalat allensa ja venytti itseään hienosti eteen ja alas. Jatkoin väistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia sekä käynti-ravi siirtymisiä. Minni oli tapansa mukaan oikein yritteliäs eikä minun juuri tarvinnutkaan sitä mistään muistutella, kunhan ratsastelin menemään.

Pienten välikäyntien jälkeen jatkoin laukkatyöskentelyllä. Verryttelin ensin keskilaukkaa koko maneesia ympäri, sitten pyysin lyhyillä sivuilla koottua laukkaa ja pitkillä sivuilla isoa lisättyä laukkaa. Minni vertyi entisestään ja loppuviimein esittelikin jo upeaa lisättyä laukkaa, vau! Jatkoin työskentelyä kahdeksikolla, toinen ympyrä koottua laukkaa, toinen lisättyä ja ympyröiden välissä laukanvaihto. Minni työskenteli hienosti hyvässä muodossa tehden takapäällään alusta alkaen hyvin töitä. Otin vielä laukassa muutamat avo- ja sulkutaivutukset, jonka jälkeen aloin loppuverrytellä.

Loppuverryttelyssä taivuttelin tammaa pienillä ja isoilla ympyröillä, kiemuraurilla ja kahdeksikolla. Vaihtelin suuntaa jatkuvasti, pyysin tammaa välillä vähän enemmän eteen ja välillä vähän kootumpaan raviin. Sitten vielä muutamat siirtymiset, kiitos ja pitkin ohjin loppukäynteihin.

Tallissa hieroin Minnin läpikotaisin ja venyttelin sitä herkkupalojen avulla. Tamma tuntui olevan tyytyväinen itseensä ja tutki taskuni ja kainaloni lisäherkkujen toivossa. Nauroin sille, heitin hieman hionneen tamman selkään loimen ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Jälleen kerran saan olla kiitollinen, kuinka mulla on talli täynnä näin valtavan upeita hevosia! Tarhassa Minni hörisi ihanasti tarhakaverilleen ja jäin hetkeksi katselemaan, kuinka ne rapsuttelivat toisiaan ja päiväheinien saapuessa hieman nahistelivatkin, kumpi pääsee ensin heinien kimppuun. Lopulta ne jäivät sulassa sovussa yhteiselle heinäkasalle ja kuuntelin hetken ihanan rentouttavaa rouskutusta.

VRL-00816

Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen

© Team J & K 2019. Taustakuvan Gordon Dionne (CC BY-NC-SA 2.0)