EST 2009
Team J&K

Cursed Child

Rotu, sukupuoli Fwb, tamma Kotitalli Team J&K
Säkäkorkeus, väri 159cm, kimo Omistaja Team J&K, VRL-00766
Syntymäpäivä 17.08.2016 Ex om VRL-13320
Rekisterinumero VH17-031-0259 Meriitit

KRJ-I

Koulutustaso 100cm, GP

3v 18.08.2016  /  4v 18.08.2016  /  Nyt 15-vuotias


© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kiran suku on täynnä erittäin hyväluonteisia ja rauhallisia hevosia, joten jää vain arvausten varaan, miksi tästä tammasta on tullut tällainen. Kira on suurimman osan ajasta suoraan sanottuna aika kettumainen hevonen. Välillä se tuntuu oikein odottavan, että milloin pääsee kusettamaan ihmistä oikein kunnolla ja esimerkiksi karkaamaan. Paha tamma ei kuitenkaan ole, joten vaikka se usein irvisteleekin ilkeän näköisesti tai viskoo takasiaan, se ei kuitenkaan tarkoituksella yritä osua ihmiseen. Taluttaessa tamman kanssa saa olla varuillaan, sillä se kyllä lähtee käsistä jos sille antaa mahdollisuuden. Kiraa voisi luonnehtia yhden ihmisen hevoseksi, sillä tutun ja tarpeeksi jämptin käsittelijän kanssa tämäkin tamma osaa ajoittain olla kyllä oikein herttainen ja ihana.


Ratsastaessa Kira jatkaa siinä mielessä samaa linjaa, että se ei anna ratsastajalle yhtään mitään ilmaiseksi. Ja vaikka ratsastaja tekisikin kaiken niin oikein, kuin ihminen vain voi tehdä, saattaa silti vaikka aurinko olla väärässä asennossa ja tamma ei toimi. Hyvänä päivänä Kira on kuitenkin aivan loistava ratsu ja silloin sen kanssa on erittäin mukava tehdä töitä. Tammalla on isot askellajit, joissa on vähän vaikea istua, mutta jotka näyttää hienoilta. Kuten suurimmalla osalla Kiran suvun hevosista, myös Kiralla on erityisen hieno ravi.

Kouluratsastus on ehdottomasti tämän tamman laji, ja hiukan hankalasta luonteestaan huolimatta olemme päässeet tämän kanssa GP-tasolle asti ja vielä menestyneetkin siellä. Kira on erittäin herkkä ja hyvin toimiessaan toimiikin sitten lähes ajatuksen voimalla, mikä tekee siitä loistavan kouluhevosen. Pikkutarkka treeni tuntuu sopivan tammalle kuin nenä päähän ja tästä syystä olemme päässeet hiomaan pienimpiäkin yksityiskohtia kohti täydellisyyttä.

Esteillä Kiran takapäästä tulee usein liian keveä ja suoritusta häiritsee jatkuvat pienet pukit esteiden välissä. Tamma kuitenkin hyppää yllättävän hyvällä tekniikalla ja selkästi nauttii hyppäämisestä, joten esteitä tulee hypättyä aika usein. Myös maastoesteet ovat Kiran mieleen.

Maastossa tamma toimii kokeneella ratsastajalla myös yksin, mutta yksin ollessaan säpsyy kyllä asioita aika paljon. Porukassa tamman kanssa voi laittaa maastoilemaan vaikka lapsenkin. Laukkapätkät usein saavat Kiran hieman kuumumaan, mutta se pysyy kuitenkin käsissä hyvin.

Kisapaikoilla Kira tarvitsee häntäänsä punaisen nauhan ja muutenkin yritämme etsiä sen kanssa aina mahdollisimman rauhallisen paikan ja hetken verryttelyyn. Tammasta tulee herkästi kärttyinen, jos joka paikasta suhaa ratsukoita ohitse. Radalla saa kuitenkin olla yksin ja keskittyä suoritukseensa ja mikäli voitto tai sijoitus tulee, on kunniakierroksella aina pakko pukitella oikein kunnolla.



Sukuselvitys

i. Scamander
fwb, rt, 160cm
ii. Clemmet
fwb, trt, 159cm
ie. Andra
fwb, rt, 158cm
e. Coz I Can
fwb, km, 153cm
ei. Dunno
fwb, rn, 169cm
ee. Chain Reaction
fwb, km, 156cm

i. Scamander on luonteeltaan lähes täydellinen herrasmies, joka on periyttänyt jälkeläistölleen (60kpl) niin hyvää liikettä, käsiteltävyyttä kuin eväät vaikeaan kouluratsastukseenkin. Raudikon oma kisaura sisältää kuitenkin vain 15 sijoitusta, sillä kisaura katkesi lyhyeen jännevamman vuoksi, jonka jälkeen ori siirtyi siitokseen, kun toivoa ratsastuksen suhteen ei ollut kuntoutuksen epäonnistuttua täysin orin päästessä tarhassa riehumaan. 160-senttinen ori on koulutustasoltaan GP-tason luokkaa, mutta hieman hermostunut kilpailija ja siksi startannut vain helppoja luokkia. Harjoituskilpailuissa se on kuitenkin startannut hyväksytysti myös muutaman vaikean ja vaativan luokan noin 60 prosentin luokkaa tulokseltaan. Scamander on hyväliikkeinen pienikokoinen ja siro ori, joka polveutuu pääasiassa suomalaisesta kasvatustuloksesta puoliverisiä sekä myöhemmässä suvussaan arabeista. Ratsuna ori toimi pienin avuin ja oli todella herkkä, sitä on myös jälkeläisille periytynyt, jonka vuoksi ne ovat pärjänneet hienosti GP-tasolle saakka. Hyväsukuisena hevosena se on ollut kysyttyä tavaraa siitokseen, vaikka kisatuloksia ei niin olekaan, videot kuitenkin puhuvat puolestaan ja tammoja on riittänyt. Niistä suuri osa on kantakirjattu vähintään kolmospalkinnolle, kuten orikin. Se on kuitenkin pärjännyt huonohkosta kantakirjapalkinnostaan huolimatta hyvin näyttelyissä ja kerännyt champion arvonimen itselleen kisauransa lopetettuaan. Reipas ja kevytliikkeinen ori on osannut esiintyä näyttelyareenoilla aina edukseen, eikä stressaa siellä läheskään niin paljoa kuin kisakentillä teki. Scamander kiertää yhä näyttelyitä, mutta on siitokseen käytössä enää harkituille tammoille, lähinnä suomalaiseen kasvatukseen ja harvinaisemman suvun omaaville.

ii. Clemmet on suomalaista kasvatustyötä ja luonteeltaan kärsivällinen ja kiltti sopien hyvin kisaamaan noviisiluokissa. Innokas kouluhevonen on perinyt isältään myös hyvän hyppytekniikan, vaikka ei olekaan itse esteitä koskaan kilpaillut. Koulu-ura sen sijaan sisältää melkein 115 sijoitusta, joista 14 ulkomailta, lähinnä Pohjoismaista. Tummanraudikko 159-senttinen ori on saanut jälkeläisiä kolmetoista, joista kaksi on kantakirjattuja ja yksi palkittu jo koululaatuarvostelussa kisauransa lopettaneena. Ori itse on palkittu samaisessa paikassa kakkospalkinnolle jälkeläisnäyttöjen jäädessä vielä uupumaan muutamin pistein korkeimmalta pallilta. Orilla on voittosummaa noin 4000 euron verran, joten se ei ole ilmeisesti juuri arvokilpailuissa vieraillut ulkomaillakaan kisaamisen aikana. Ori on kisauransa jo lopettanut, mutta siitoskäytössä taitaa yhä olla satunnaisesti.
ie. Andra on melko nuorta sukupolvea suomalaisia puoliverihevosia, eikä sillä ole kovin paljoa kisatuloksia tai jälkeläisiä, koska tamma on selkeästi muita kakkospolven hevosia nuorempi. Rautias 158-senttinen tamma on kilpaillut parikymmentä sijoitusta GP-tasolla ja käsittääkseni kilpailee yhä. Myös näyttelyissä tamma on pärjännyt hienosti, palkittu muotovaliona ja kantakirjattu kakkoselle. Tamman jälkeläisissä (5) on paljon näyttelymenestyjiä ja lisäksi ne ovat emänsä tavoin painottuneet vaikeaan kouluratsastukseen siinä sijoittuen. Andra ei ole hetkeen ollut siitoskäytössä, mutta uskoisin sillä vielä hyvän suvunkin turvin teetettävän muutamia varsoja, kun kisaura ja sijoitukset saadaan täyteen. Andra polveutuu ensimmäisessä polvessa suomalaisista puoliverisistä ja sen jälkeen suvusta löytyy tasaisesti saksalaisia kevyitä puoliverikirjoja.

e. Coz I Can on kaunis kimotamma, joka on luonteeltaan rauhallinen ja ihmiseen luottava yksilö. Rennolta tammalta löytyy kisatuloksia varsojensa (3kpl) tavoin koulusta kymmenkunta ja 153-senttinen tamma on myös palkittu yhden varsansa tavoin Championaattina näyttelymenestyksensä perusteella. Suvusta löytyy pääasiassa suomalaisia puoliverisiä kouluhevostaustalla, mutta mukaan mahtuu kauempana suvussa alkujuurista trakehneria ja arabiakin. Ensimmäiset kolme polvea ovat kuitenkin puhdasta suomalaista kasvatustyötä, vaikka Coz I Canin nimi onkin englanninkielinen monen suomalaiskasvatin mukaisesti. Tamma on jo oloneuvoksen paikalla kisaamisen suhteen, mutta viimeisin jälkeläinen on syntynyt pari vuotta sitten, joten ei ole täysi mahdottomuus sitä vielä emätammanakaan nähdä. Tammalla on myös varsa-ajalta paljon hyviä näyttelytuloksia BIS-sijoja myöden.

ei. Dunno on nimestään huolimatta ruunikko 169-senttinen kookas ori, joka omaa hyvän mukavan luonteen ja on sitä myös jälkipolville periyttänyt (50kpl). Ratsuna ori on myötämielinen työntekoa kohtaan ja sillä GP-tasolta kilpailutuloksia viitisenkymmentä. Ori on vanhemmalla iällä startannut myös noviisiluokkia aloittelevien kisaajien kanssa, joka jo osaltaan kertoo käsiteltävyydestä ja ratsastettavuudesta positiivisen kautta. Dunno ei ole ihan perinyt vanhempiensa parhaita geenejä ja on kantakirjattu vain kolmoselle, mutta jälkeläiset ovat enemmän perineet emänsä parempia geenejä mitä tulee näyttelypalkintoihin esimerkiksi, niitä kun Dunnolla ei ole. Sen emä on kuitenkin Champion-palkittu suomalainen puoliveritamma, joten suvussa on kyllä hyvät geenit olemassa. Kisasaavutuksia orilta on kouluareenoilla peräti 13 sijoituksen verran myös Ruotsin puolelta. Se viettelee jo ansaittuja eläkepäiviä, eikä ole enää tarjolla siitokseen.
ee. Chain Reaction on kimo suomalaista syntyperää oleva puoliverikasvatti, jolla on kahdeksan varsaa. 156-senttinen tamma on kantakirjakakkosen hevonen ja osalle varsoistaan siirtänyt oikeinkin hyvää ulkonäköä, tamma on myös palkittu muotovaliona. Luonteeltaan rauhallinen ja kiltti neiti on periyttänyt paitsi hyvää ulkomuotoa myös hyvää luonnetta jälkipolvilleen. Chainilla on kouluratsastuksesta parikymmentä sijoitusta intermediate-tasolta ja muutamia GP-tasolla. Se on kuitenkin aktiivisen siitostoiminnan osalta ratsutettu melko myöhäisellä iällä, eikä potentiaali ihan riitä Grand Prix-tasoiseen kilpailemiseen. Potentiaalia askeltensa puolesta sen sijaan tamma on ja todella ilmava, näyttävä ravi. Myös jälkeläiset ovat hyväliikkeisiä ja koulussa menestyneitä. Tamma itse on kisauransa jo päättänyt, eikä ole siitoskäytössäkään vaan viettelee oloneuvoksen virkaa vanhalla kilpailijallaan Lappeenrannassa.
Sukuselvitys © Jannica



Jälkeläiset

Syntymäpäivä Rotu-skp Varsa (rekisterinro) Isä Menestys
02.11.2017 fwb-o Wilson Chuck J&K (VH17-031-0626) Windell Verner -
13.11.2017 fwb-t Cursed Cassie J&K (VH17-031-0628) Alfredo KTK-III

Kilpailukalenteri

Pvm Paikka Laji Luokka Sijoitus
08.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 7./50
11.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 7./50
13.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 3./50
17.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 3./80
13.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 4./80
05.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 4./30
04.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 3./30
04.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 3./30
03.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 5./30
02.09.2016 Breawa KRJ Grand Prix 2./30
30.08.2016 Breawa KRJ Grand Prix 1./30
30.08.2016 Breawa KRJ Grand Prix 1./30
02.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
04.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
04.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 4./30
05.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 3./30
08.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
12.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 1./30
14.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 5./30
18.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
03.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 5./30
05.02.2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix 5./30
09.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 4./30
11.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
13.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
15.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
15.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 5./30
21.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 1./30
23.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 5./30
08.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 2./30
13.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 3./30
14.02.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 4./30
28.09.2016 Abgelegenheit KRJ Grand Prix 2./30
24.09.2016 Abgelegenheit KRJ Grand Prix 3./30
21.09.2016 Abgelegenheit KRJ Grand Prix 2./30
20.09.2016 Abgelegenheit KRJ Grand Prix 3./30
13.02.2017 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix 5./30
30.04.2017 Oldfinion / KRJ-CUP KRJ Grand Prix 5./105
31.01.2017 Runoratsut / KRJ-CUP KRJ Intermediate I 1./70
31.03.2017 Runoratsut / KRJ-CUP KRJ Grand Prix 2./187

Meriitit

♥  Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, Helmikuu 2019
= 6 + 43 + 20 + 20 + 15 = 104 p.   KRJ-I

Päiväkirja

Valmennukset

14.10.2017, valmentaja Siiri H. (Omistajan kirjoittama)
Ihastuin Kiraan heti ensisilmäyksellä. Sen lisäksi, että tamma on äärettömän kaunis, oli sillä silmissään vielä pientä kujeilevaa pilkettä, mikä erityisesti sulatti sydämeni. Kira tanssahteli maneesin Jenna selässään ja katseli ympärilleen maailman omistajan elkein. Tamma tuntui pettyvän, kun paikalla ei minun lisäkseni ollutkaan ketään, mutta alkoi tottelevaisesti kuuntelemaan Jennan käskyjä. Keskityimme heti valmennuksen alkuun rauhalliseen käyntityöskentelyyn, mikä tuntui olevan Kiralle hieman hankalaa. Käynnin kokoaminen, pysähdykset ja peruutukset taisivat tuntua tylsiltä, olisi ollut paljon kivempaa esimerkiksi laukata täysillä maneesia ympäri. Kiralla tuntui olevan myös huijaamisen jalo taito taskussaan, sillä alkuun se pääsi usein luistamaan jostain tehtävästä Jennan huomaamatta koko asiaa. Kiran pahaksi onneksi minun haukankatseeltani ei vältytty, ja pian työskentely alkoikin sujua oikein mallikkaasti. Pääsimme jatkamaan verryttelyjä kevyessä ravissa. Kehotin Jennaa ratsastamaan paljon ympyröitä, pieniä voltteja sekä kiemurauria. Muistutin suoristamisen tärkeydestä erityisesti kiemurauralla, eikä asetuksetkaan aina olleet kaikista parhaimpia. Kirakin tosin näytti aluksi hieman jäykähköltä. Hetken molempiin suuntiin työskenneltyämme alkoi ravi näyttämään jo liidokkaalta, sekä asetukset pyöreiltä. Kehotin Jennaa ratsastamaan Kiraa hiukan enemmän ylöspäin käden ja pohkeen välissä, sillä sen etuosa näytti kovin raskaalta. Kuolaintuntumakaan ei näyttänyt kovin pehmeältä, mikä on tärkeää kouluradan suorittamisessa. Laukkaverryttelyjen jälkeen siirryimme harjoittelemaan avo- ja sulkutaivutuksia kahdeksikolla. Ongelmia aiheutti niin kahdeksikolla pysyminen kuin oikeaoppiset taivutuksetkin. Varsinkin avotaivutuksia saimme tahkota pitkäänkin, mutta vihdoin viimein sain ratsukosta irti oikein esimerkillisen avotaivutuksen, loistavaa! Tähän olikin hyvä lopettaa!

18.09.2017, valmentaja Anna S. (Omistajan kirjoittama)
Heti alkuun huomasin, että Kiralla oli pilkettä silmäkulmassa. Verryttelit ensin Kiran kanssa itsenäisesti vähän aikaa ja pyysin sinut sitten ravaamaan tammalla keskiympyrää ympärilläni. Heiluit hieman selässä ja tamma ei oikein kuunnellut vaan meni reipasta ja korkeaa ravia eteenpäin. Korjasin istuntaasi hieman enemmän takakenoon ja sitten istuminen sujui helpommin. Neuvoin tekemään paljon pieniä puolipidätteitä ja Kira alkoikin jo heti rauhoittumaan. Kun rytmi oli hyvä, pääsitte menemään avotaivutusta käynnissä. Kira tahtoi hieman luistaa tehtävästä ja lähti puskemaan lapa edellä kohti uraa. Silloin sait komentaa tammaa ja se lähti heti etenemään rauhallisemmin. Seuraavaksi vuorossa oli loivat takaosakäännökset. Kira näytti kuuntelevan hyvin ihan pieniäkin apuja eikä siinä ollut muutenkaan ongelmia. Sitten pääsitte kokeilemaan ravissa pohkeenväistöä ja tamma ravasi muuten hyvin mutta suoristus tuotti alkuun hieman ongelmia. Lopuksi väistöt menivät todella upeasti. Tässä vaiheessa Kira ravasi jo letkeämpää ravia ja näytti jo todella kauniilta. Alkuun pääsitte laukkaamaan uraa pitkin koottua laukkaa. Säädit Kiran tahdin sopivaksi ja päätin aloituttaa laukanvaihdot. Kira vaihtoikin oikein tyylikkäästi ja parin vaihdon jälkeen vaihtamiseen riitti pelkkä istunta. Sitten oli vuorossa puolipiruetti. Ensin sinulla oli hieman vaikeaa saada tamma kokoamaan itsensä sen menohalujen vuoksi, mutta se suoriutui silti piruetista moitteettomasti. Loppuraveissa Kira venytti hienosti kaulaansa ja askelta. Kira meni hyvin, kun otti huomioon sen reippauden.

Päiväkirjamerkinnät

28.01.2019, kirjoittaja Jenna S.
Tänään päätin pitää Kiralle oikein kunnon koulutreenin ja sen jälkeen siistiydyttäisiin oikein urakalla. Seuraavat tunnit ovat siis pyhitetty Kiralle. Ei siis muuta kuin hakemaan tammaa tarhasta. Otin mukaan rapisevan leipäpussin, sillä tiesin jo valmiiksi, etten saisi Kiraa suosiolla tarhasta pois. Menin tarhan portille ja viheltelin Kiraa portille. Sen tarhakaverit tulivat iloisesti ravaten ja höristen luokseni, mutta Kira käänsi minulle selkänsä ja jäi tarhan kauimmaiseen nurkkaan seisomaan. Annoin muille tammoille leivänpalaset ja lähdin talsimaan kohti Kiraa. Se ensin tuli kiinnostuneena kohti leipäpussiani mutta päättikin lähteä minua karkuun. Kiroillen kävelin kärsivällisesti tamman perässä ja rapistelin leipäpussiani. Minun perässäni taas kulkivat Kiran tarhakaverit, joten kuljimme hullunkurisesti jonossa Kira vetäjänä. :) Lopuksi pysähdyin paikoilleni ja vain rapistelin pussia. Annoin Kiran tarhakavereille lisää leipää ja lopulta Kira itsekin tuli kuin tulikin luokseni kerjäämään leipää. Kehuin tammaa paljon ja annoin sille pari leiväkannikkaa. Nappasin salamannopeasti sen riimusta kiinni ja napsautin narun siihen kiinni. Kira näytti ensin hapanta naamaa, mutta lopulta tyytyi vain kerjäämään lisää leipää. Talutin sen pois tarhasta ja annoin sille tallissa yhden kannikan vielä. En voinut vastustaa kiusausta kun tamma niin hienosti kerjäsi! Tallissa harjasin ja hoitelin sitä tunnollisesti puolisen tuntia, ennenkuin heitin sille varusteet päälle ja talutin sen maneesiin.

Maneesissa nousin selkään ja aloitin alkukäynneillä. Kira käveli hiukan ylireippaasti ja puhisten kaulaansa venyttäen eteenpäin. Kävelimme molempiin suuntiin pitkän aikaa, tunsin allani kuinka Kiran askeleet rentoutuivat ja tamma itsekin rauhoittui ja vetristyi. Silloin kokosin ohjat. Tein käynnissä ensin pysähdyksiä, peruutuksia ja pieniä voltteja varmistaakseni että neiti on kuulolla ja saadakseni käynnin toimimaan. Kiran käynti oli aluksi kaksitahtista, ei nelitahtista niinkuin pitäisi, mutta pienen treenin jälkeen käynti alkoi sujua. Nostin kevyen ravin ja ravailin ympyröitä, kiemurauria, voltteja ja suunnanvaihtoja. Pidin huolen asetuksista ja suoristuksista, fiksailin ravin tempoa. Ratsastin Kiraa sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Pikkuhiljaa tamma alkoi vertyä ja taipua peräänantoon. Kokosin sitä hiukan lisää käden ja pohkeen väliin, pistin takajalkoja toimimaan paremmin. Aloitin temponvaihtelut. Aluksi ihan uralla ja isoilla ympyröillä koottua ravia, lisättyä ravia, harjoitusravia, koottua, ravia, lisättyä ravia jne. Väliin sujautin välillä pysähdyksen, peruutuksen tai vain käyntisiirtymisen jotta Kira pysyisi koko ajan hereillä eikä kyllästyisi. Kohta otin mukaan myös pohkeenväistön sekä etu- ja takaosakäännökset ensin käynnissä, sitten ravissa. Pian sainkin koko ajan olla valmistelemassa seuraavaa tehtävää, muistuttamassa tammaa jostain, tarkistamassa omaa istuntaani. Sekä Kira että minä aloimme hikeentyä. Aluksi Kira vaati jatkuvaa auttamista, erittäin selkeitä apuja. Mitä pidempään harjoittelimme, sitä pienempiä apuja se tarvitsi ja sitä yhteistyökykyisempi se oli. Otin mukaan vielä avo- ja sulkutaivutuksiakin. Kira kuunteli hienosti, oli melkein kuin kone. Siirsin käyntiin, annoin pitkät ohjat ja kehuin erittäin paljon hienoa tammaani. Kira pärskähti kiitollisena tauosta ja venytti kaulaansa nautinnollisesti. Venyttelin itsekin hartioitani, jalkojani, käsiäni. Pian kokosin kuitenkin ohjat taas ja kokosin Kiraa. Kohta tamma oli taas hienosti peräänannossa. Pyysin sitä käyttämään enemmän selkäänsä ja takajalkojaan. Nostin ravin. Taivuttelin tammaa kahdeksikolla. Pienensin pääty-ympyrää ja taas suurensin sitä. Nostin keskiympyrällä laukan. Hetkeksi takajalat karkasivat alta ja muoto katosi. Otin tamman uudestaan käden ja pohkeen väliin. Kira työskenteli upeasti, oli notkea ja kuunteli tarkkaavaisesti. Kehuin sitä. Aloin pienentämään ympyrää ja asetin huolellisesti. Samalla kuin pienensin ympyrää, lyhensin laukkaa. Näin sain ympyrästä mahdollisimman pienen ja Kirastakin vielä lyhyemmän. Sitten aloin taas suurentamaan ympyrää ja pidentämään laukkaa. Kohta laukka oli taas pitkää ja matkaavoittavaa. Pidensin ja lyhensin laukkaa vielä hetken ympyrän avulla ja vaihdoin suuntaa. Kun laukka oli verrytelty molempiin suuntiin, jatkoin laukassa pohkeenväistöä sekä avotaivutuksia ja sulkutaivutuksia. Kira toimi kuin unelma, joskin alkoi laukkatyöskentelyssä hieman kuumuta ja reipastua liikaa. Kun väistöt ja taivutukset sujuivat, tein vielä laukanvaihtoja joka toisella askeleella halkaisijalla. Kira oli jo aivan hiessä (kuten minäkin) ja sen suu vaahtosi. Siirsin neidin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Ohjasin sen ulos maneesista ja suoraan kohti maastoja. Valitsin mökkireitiksi kutsutun, viitoitetun maastoreitin, joka olisi aivan passeli loppuverkoille. Se oli kolme kilometriä pitkä, alku leveää hiekkatietä joka lähtee kiertämään tallia, sitten käännytään polulle joka kiertelee metsässä ja tulee tallin taakse. Kävelimme hetken aikaa kunnes nostin kevyen ravin. Kira ravasi kerrankin suhteellisen rauhallisesti, joskin vieläkin reippaasti ja annoin sen ravata puolipitkin ohjin. Ravasin hetken aikaa, kunnes tunsin allani kuinka Kiran lihakset rentoutuivat. Sen hengitys tasaantui ja koko olemus rauhoittui rankan treenin jäljiltä. Siirsin Kiran käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme loppumatkan tallille.

Tallilla otin tammalta heti varusteet ja suojat pois. Talutin sen suoraan pesukarsinaan. Huuhtelin sen haalealla vedellä läpikotaisin. Sitten otin hevosshampoota joka sisältää helokkiöljyä ettei iho kuivu. Vaahdotin tamman shampooseen kokonaan ja hieroin sitä samalla. Kira seisoi silmät ummessa lepuuttaen takajalkaansa ja ilmiselvästi nauttien. Hieroin ja vaahdotin tamman huolellisesti ja huuhtelin shampoon vielä huolellisemmin pois. Otin jouhille tarkoitettua pesu/hoitoainetta ja hieroin sitä jouhiin. Kampasin jouhet selviksi samalla kun aine vaikutti, jonka jälkeen huuhtelin sen huolellisesti pois. Pistin tamman jalkoihin "vesisuojat", joihin kiinnitetään vesiletkut ja suojien läpi virtaa koko ajan viileä vesi ilman, että jonkun täytyy koko ajan suihkutella jalkoihin. Näin saa helposti hevosten jalat viilennettyä, tosin vesilasku suurenee! Samalla kuin tamma seisoi vesisuojiensa kanssa pesuboxissa, menin laittamaan sen varusteet paikoilleen. Huuhtelin kuolaimet huolellisesti ja laitoin suitset paikoilleen. Vaihdoin satulahuovan puhtaaseen ja heitin vanhan pyykkikoriin. Samaten jaloissa olevat pintelit päätyivät pyykkikoriin, pintelinpatjat vein Kiran kaappiin. Pistin korvan taakse, että kaappi oli aivan sekaisin ja se pitäisi siivota. Nappasin aivan täyden pyykkikorin mukaani ja menin rehuvarastoon. Pistin ensimmäisen erän loimia ja satulahuopia koneeseen. Siellä lojuneista puhtaista laitoin toppaloimet kuivumaan narulle, loput kamat heitin kuivausrumpuun. Sitten palasin Kiran luo. Otin siltä vesisuojat pois ja huuhtelin tamman vielä kertaalleen. Liippasin suurimmat vedet pois hikiviilalla ja talutin tamman hoitokarsinaan. Hieroin sen jalkoihin kaksiteho linimenttiä ja tarkistin sen jalat. Leikkasin vuohiskarvat lyhyiksi ja tarkistin vuohiskuopat rivin varalta. Ei löytynyt riviä, joten kieritin lämpöpintelit tamman jokaiseen jalkaan. Öljysin neidin kaviot. Sitten kampasin sen harjan taas selväksi sekä ohensin ja lyhensin sitä roimasti. Siistin harjan sellaiseksi, että se oli lyhyehkö, mutta ei liian lyhyt, ohut, mutta ei liian ohut. En tasoittanut sitä tasapaksuksi vaan jätin sen hienon ja ilmavan näköiseksi. Oikea hevoskampaaja minäkin! ;) Suihkutin vielä jouhenhoitoainetta harjaan ja kampasin sen vielä kerran. Setvin hännän ja lyhensin sitäkin pari senttiä. Suihkutin siihenkin hoitoainetta ja setvin hännän oikein kunnolla hienoksi ja ilmavaksi. Pyyhin kostealla sienellä tamman silmänympärykset, sieraimet, nisät ja peräaukon. Harjasin Kiran huolellisesti läpi ja hieroin sen hiukan jäykistyneitä lihaksia puolisen tuntia. Kira pökki minua aika ajoin ja kerjäsi leipää. Jota se kyllä sulosilmillään onnistui saamaankin! Heitin verkkoloimen tamman selkään ja sen päälle vielä talliloimen. Pujotin hienon nahkariimun sen päähän ja astun taaksepäin. Kira katsoi minua ihanan huollitellun ja hoivatun näköisenä korvat höröllä ja hörisi pehmeästi. Suukotin sen turpaa ja talutin sen juuri putsattuun karsinaansa. Annoin sille loput leivänkannikat ruokakaukaloon ja heitin sille hiukan heiniä. Pesun takia tamma joutuisi viettämään loppupäivän karsinassaan, mutta enpä usko sitä haittaavaan. Kohta ohi kulkiessani huulin nimittäin ihanan unista tuhinaa sen karsinasta! ;)

02.07.2017, kirjoittajana Jenna S.
Tänään aamulla herätessäni ja ulos katsoessani näin heti ihanan aurinkoisen kesäpäivän. Päätin vielä aamun viileydessä lähteä pitkälle maastolenkille pitkäaikaisen ystäväni ja ainakin melkein luotettavan ratsuni, Kiran kanssa. Varustin Kiraa pitkään ja hartaasti puunaten joka ikisen kohdan mitä hevosesta löytyi. Kira vaikutti yllättäen erittäin tyytyväiseltä ja raukealta, ilmeisesti eilinen pitkäkestoinen, mutta rauhallinen valmennus oli tehnyt tehtävänsä. Hymyillen mietin, miten paljon omassa ratsastuksessanikin oli löytynyt parannettavaa pitkän valmennustauon jälkeen! Hyppäsin selkään heti tallin pihalla ja lähdimme pitkin ohjin kävelemään kohti metsää. Kävelimme pitkän tovin metsän siimeksessä ihaillen auringonnousua, kun valon säteet pilkahtelivat puiden välistä. Kirakin oli kumman rauhallinen, sillä se säikähteli vain pariin otteeseen lintujen pyrähtelyä. Saavuimme hiekkatielle ja ohjien kokoamisen jälkeen nostin ravin. Keventelin vaihdellen aina välillä kevennystä ja asetin Kiraa vuoron perään molempiin suuntiin. Tamma tuntui oikealta kyljeltä rutkasti vetreämmältä kuin eilen, loistavaa! Ravasimme rauhallista (niin rauhallista kuin tällaisen ruutitamman kanssa pystyy) ravia pitkät pätkät, vähän väliä säikkyen jotain. Minua alkoi jo ärsyttää jatkuva säikkyminen joten päätin tuhlata liiat säikkymisenergiat pois. Nostin laukan, nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin tamman mennä. Kira loikahtikin äkkiä reippaaseen laukkaan, mutta se ei minulle vielä riittänyt. Tällaisessa työskentelyssä se ehtisi vielä keksiä pieniä vihreitä miehiä sieltä täältä, joten kannustin sitä vielä pidentämään askeltaan ja laukkaamaan kovempaa. Nyt vauhdin hurma iski minuunkin ja nauroin kyyneleet silmissä nauttien kyydistä. Hetken päästä pudotin raviin vain vaihtaakseni toisen laukan. Laukkasimme pitkät pätkät ja käyntiin siirtyessämme Kira olikin miltei vaahdossa ja kunnolla hengästynyt. Annoin sille pitkät ohjat ja käännyimme metsäpolulle. Pian polku risteytyi rantaan jossa tapaamme käydä uittamassa hevosia kesäisin. Hyppäsin alas selästä ja riisuin tammalta satulan. Seuraavat 15 minuuttia jouduinkin miettimään, miten pääsen takaisin selkään. Vihdoin pääsin ison kiven päältä pinkeämään selkään, kun Kira suvaitsi pysyä sen aikaa paikoillaan. Ohjasin tamman kohti vettä mutta aivan rantaviivalla teimmekin täystopin. Hetken aikaa taistelin, kunnes Kira suostui kastamaan kavionsa. Siitä sitten hitaasti mutta varmasti jatkoimme yhä syvemmälle ja syvemmälle kunnes ei enää kavio ottanut maahan ja pääsimme uimaan. Ihanaa! Paita ja housut kastui mutta kesähän kuivaa sen minkä kastelee! Uimisen jälkeen laitoin Kiralle satulan takaisin selkään ja lähdimme virkistäytyneinä kotia kohden. Kira tuntui olevan elämänsä kunnossa ja pirteänä, mutta jostain kumman syystä se ei jaksanut enää edes oikein säikkyä mitään. Tallilla puunasin ja pussailin Kiraa hyvän tovin, ennenkuin maltoin viedä sen takaisin laitumelle viettämään ihanaa kesäpäivää!

VRL-00816

Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen

© Team J & K 2019. Taustakuvan Gordon Dionne (CC BY-NC-SA 2.0)