25.03.2010, valmentajana Lisa (omistajan kirjoittama)

Olipas hauska nähdä tällainen terhakka shetlanninponirouva, joka vaikutti olevan erittäin innoissaan valmennuksesta. Autoin ratsastajan ponin selkään ja taputtelin sitä. Sitten aloitimme valmennuksen. Kehotin ratsukkoa ratsastamaan itsenäiset alkuverryttelyt, jonka aikana tutustuin heidän yhteiseen tyyliinsä työskennellä ja panin merkille muutamia epäkohtia. Muista pitää kädet välillä myös hiljaa ettei mene höseltämiseksi, ulko-ohja kuitenkin tuella. Jos poni vaikuttaa hiukan tahmealta, on parempi komentaa kerran kunnolla kuin koko ajan niinn, ettei poni tottele. Alkuverryttelyt menivät teiltä muuten hyvin, loistavaa! Kokosin pari verryttelyestettä kentälle, 40cm korkean pystyn ja 40cm korkean ristikon. Näiden esteiden väliin mahtuisi neljä laukka-askelta. Kehotin ratsastajaa ratsastamaan ensin laukan kunnolla läpi, jotta se on rytmikästä ja säilyy eheänä. Sitten päästiinkin jo hyppäämään. Verryttelyesteet menivät muuten hyvin, mutta tee enemmän puolipidätteitä. Nyt tamma ikäänkuin juoksi altasi pois. Tulitte uudestaan ja korjailin vielä hiukan istuntaasi. Sitten tein teille viiden esteen esteradan, joka oli korkeudeltaan 40-60cm korkea. Helmi tuntui kuumuvan aivan liikaa. Muista rauhoittua itse ja pidä käsi rauhallisena! Puolipidätteet ennen estettä, mutta älä kontrolloi liikaa. Tämä tamma osaa selvästi itsekin katsoa ponnistuspaikat, joten tässä vaiheessa vain myötää hyvin ja keskity jo seuraavaan esteeseen. Hyppäsitte radan pariin kertaan, kunnes tuli nappisuoritus, hienoa! Koska tamma selvästi hyppää todella varmasti ja hienosti, päätin tehdä yhden koettelemuksen vielä. Kokosin 70cm korkean trippelin. Tämä este olisi shettikselle kuin shettikselle paha paikka. Muista pysyä itse rauhallisena! Ensimmäisellä kerralla tuli kielto. Anna Helmille tilaa mennä, mutta pidä laukka rytmikkäänä. Hiukan enemmän vauhtia! Toisella kertaa este ylittyi juuri ja juuri puhtaasti. Kehuimme hengästynyttä ja hikistä Helmiä vuolaasti ja päästin teidät loppuverryttelemään. Muista pitkät loppukäynnit, jotta tamma ei jäykisty!

04.06.2008, valmentajana JP.

Valitettavasti Helmin osalta tunti alkoi pienillä tempuilla, kuten äkkipysähdyksillä ja pukeilla. Se on onneksi täysin normaalia shettiksiltä, ja ratsastit Helmillä oikein hyvin. Kun lämmittelyesteet oli ylitetty, Helmi tuntui rentoutuvan hieman, vaikka pieniä pukitusyrityksiä ilmeni joissain väleissä. Niistä huolimatta tamma hyppäsi loistavasti, eikä kieltänyt tai edes tiputellut puomeja.

11.06.2008, valmentajana Sonsku

Alkutunnista Helmi kummasteli hiukan epäkeskittyneesti muualle uudessa paikassa, onneksi vieraat ponit eivät enää esteillä häirinnyt. Hypätessä Helmi oli reipas, välillä turhankin, varsinkin esteiden välillä neiti meinasi pinkaista ties minne, onneksi se on kuitenkin kuulias tamma, harjoiteltavaa on tempossa ja keskittymisessä, jokainen erikoinen asia sai sen hiukan hämilleen.

12.06.2008, valmentajana Katja P.

Kyllä voi sitten pieni poni olla innokas! Helmi kaahaili ympäri kenttää, hörisi muille ratsukoille ja otti pieniä spurtteja. Ainakaan sinun ei tarvinnut patistaa poniasi eteenpäin, kun innokkuutta tammalta löytyi aivan omasta takaa. Helmi hyppää oikein hyvällä tyylillä. Tamma koukistaa etujalkansa nopeasti ylös, mutta takapää toimii hitaammin. Tämän vuoksi pyrimmekin teidän kanssa tulemaan esteelle mahdollisimman hiljaa, jotta Helmi ponnistaisi kunnolla ja näin nostaisi myös takajalkojaan sen verran, että puomit eivät tippuisi. Kuten edellisenkin ratsukon kanssa, myös teidän hyppynne parantuivat okserilla sekä trippelillä. Hyppyihin tuli selkeä kaari, vaikka välillä Helmi hyppäsi esteet melkein paikaltaan, kun korkeus nousi. Esteiden lähestyttyä 70 cm :iä, niin pyri pitämään vauhti mahdollisimman tasaisena, mutta energisenä ja anna ponille tilaa mennä; Helmi katsoo hyvin ponnistuspaikat, sinun tarvitsee oikeastaan vain ohjata. Vesiestekään ei kauhistuttanut Helmeä, vaan tamma paineli iloisena sen yli.

12.05.2014, kirjoittajana Jenna S.

Helmi sai huhtikuun YLA-tilaisuudesta YLA3 -palkinnon! Kieltämättä lähdimme kakkos palkintoa hakemaan, mutta ei se haittaa, olen tyytyväinen tähänkin. Helmi on kuitenkin hiljaiseen "eläkeläistahtiin" kilpaillut yhä vieläkin KRJ:n ja KERJ:n alaisissa kilpailuissa. Lisäksi yksi sen varsa on vielä myynnissä, joten eiköhän me mennä palkintoa myöhemmin vielä korottamaan! :) Ilmoitin Ennin myös SHLA:n toukokuun tilaisuuteen, saa nähdä mikä pysti kainalossa sieltä tullaan takaisin!

09.04.2014, kirjoittajana Jenna S.

Helmi on tässä pikkuhiljaa jäänyt jo eläkkeelle, suorittaen enää näyttelyponin virkaa. Helmi on hienosti palkittu ERJ-II palkinnolla ja tänään ilmoitin sen vielä YLAn huhtikuun tilaisuuteen, toivon kovasti että mahdumme mukaan! Helmin varsa, Josefiina J&K on minun omistuksessani ja on aloitellut pikkuhiljaa kilpailemisen. On hauska katsella Jossun menoa ja huomata siinä aina ajoittain Helmin piirteitä. :) Helmi on saanut eläköitymisensä myötä kunnian viettää kaikki päivänsä laitumella paimentaen parin muun eläketamman kanssa nuorisoa ja vanha rouva onkin ottanut tehtävänsä vakavasti ja on mielestäni oikein hyvä isoäiti kaikille varsoille kokoon tai näköön katsomatta! Helmi on kuitenkin vielä erittäin hyväkuntoinen, iästään huolimatta, joten se liikkuu kuitenkin säännöllisesti lähinnä maastoillen ja kärrytellen. Tosin tottahan vanha rouva pääsee välillä opettamaan ihan kunnolla nuoria tyttöjä ratsastuksen alkeisiin niin esteillä kuin kouluratsastuksessakin!

28.06.2013, kirjoittajana Jenna S.

Helmi sai suuren kunnian olla Team J&K:n remontin jälkeisen avajaistempauksen talutusratsastusponina. Värväsin ystäväni Liisan huolehtiman Helmistä ja hoitamaan talutuspuuhat, sillä itselläni luonnollisesti oli tuona päivänä kiireitä vaikka muille jakaa. Emme vaivautuneet turhaan laittamaan Helmille suitsia, joten tällä(kin) kertaa mentiin pelkän riimun, narun ja satulan voimin! Lisäksi ihanat pikku talliapurimme olivat taituroineet Helmen pitkään harjaan ja häntään ihania lettejä vaaleanpunaisilla nauhoilla. Tokihan tätä tammaa kehtaa muutenkin esitellä. ;) Avajaisten aikaan Helmen ympärillä pyöri ihan vuoden ikäisistä taaperoista asti vähän vanhemaankin kastiin porukkaa vaikka muille jakaa. Helmi otti herkut ja rapsutkset vastaan mammamaisella tyyneydellä kuitenkin selvästi nauttien tilanteesta. Talutustyö sujui tältä muorilta jo vankalla kokemuksella, onhan Helmi luottoponini tähän hommaan. Se ei välittänyt hälinästä ja hyörinästä, vaan keskittyi hommaansa täysillä ja paistatteli huomion keskipisteenä. Liisakin ihastui poniin aivan täydellisesti ja viettikin pitkät pätkät hieroen ja hoitaen tammaa avajaisten jälkeen. Huomisen ja ylihuomisen Helmi saisi ansaittua hermolomaa laitumella kavereiden kanssa!

07.04.2011, kirjoittajana Jenna S.

Tänään Helmi ja Jossu pääsevät toisen äidin ja tyttären kanssa samaan tarhaan. Pari päivää sitten connemaratamma Cecilia varsoi pienen tammavarsan nimeltä Sabina, ja tänään kaikki neljä pääsisivät yhdessä tarhaan. Suoritin asianomaisen loimituksen ja vein ensin Helmin ja Jossun isoimpaan tarhaamme. Sitten oli Cecilian ja Sabinan vuoro. Äidit tunsivatkin jo toisensa eivätkä vaikuttaneet mitenkään mustasukkaisilta varsoinsa. Jossu ja Sabina taas näyttivät tulevan samantien toimeen ja pian ne jo kirmailivatkin iloisena ympäri tarhaa jahdatessaan toisiaan takaa! Ai että tätä nuoruuden iloa, ihanaa!

13.03.2011, kirjoittajana Jenna S.

Herranjestas, tuntuu että Jossu kasvaa päivä päivältä isommaksi ja isommaksi! Eilen laitoin sille pehmustetun varsariimun ensimmäistä kertaa viideksi minuutiksi päähän, eikä se ollut oikein moksiskaan. Tänään aamulla riimu oli vauvan päässä jo puolituntia, sillä aikaa kun siivosin varsomiskarsinan. Koska pakkanen oli äkkiä lauhtunut jo pieneen plussakeliin, pääsisi tuore äiti ja tytär tänään ensimmäistä kertaa yhdessä pihalle. Päivällä, kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalta, menin loimittamaan Helmin. Laitoin sille fleeceloimen selkään ja lähdin etsimään juuri pestyä varsaloimeamme. Loimi oli ehkä hiukan liian iso pikkuruiselle Jossulle, mutta eiköhän se mene! Jossu kavahti pariin otteeseen loimea, mutta kun laitoin sen mahdollisimman hitaasti päälle, antoi rohkea vauva asian olla. Eipä tämä varsa taida olla mistään kovin moksiskaan. Napsautin riimunnarun Helmin riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan rouvaa pihalle. Jossu seurasi tiukasti emänsä kyljessä kiinni. Pihalla stoppasin hetkeksi ja annoin Jossun rauhassa tutustua uusiin tuoksuihin ja kirkkauteen. Pian kuitenkin jatkoimme matkaa lähimpään tarhaan, jossa on myös pihattokatos. Päästin Helmin irti ja heitin sille hiukan heinää matkaevääksi. Jossu pysy aluksi visusti äitinsä kyljessä kiinni, mutta alkoi pian varovaisesti ja hatarin askelin tutkia ympäristöään. Tunnin päästä ohitse kulkiessani huomasin varsan jo leikkivän täyttä päätä ja temuavan ympäri tarhaa. Kun parivaljakko oli ollut kolmisen tuntia pihalla ja ilta alkoi jo viiletä, päätin ottaa tammulit sisälle. Jossu olikin kovin väsynyt, sillä samantien kun olin saanut molemmilta loimet pois, se nukkui jo ketarat ojollaan olkien päällä. Ai että mikä suloinen otus!

10.03.2011, kirjoittajana Jenna S.

Aamulla ryntäsin tietysti ensimmäisenä katsomaan, miten uusi shettisvauvamme voi. Siellähän se jo tutkiskeli maailmaa uteliaana ja otti varovaisesti hataria askelia. Menin karsinaan tekemään tuttavuutta varsaan ja rapsuttelemaan Helmiä. Annoin Helmille aamuruoan ja aloin karsinassa istuskellessani miettimään varsalle nimeä. Sieltähän se putkahti! Tämä varsa olkoon nimeltään Josefiina J&K, eli Jossu. Jossu onkin oikein utelias tammavarsas, hyvä ettei syliin tullut! Kun Helmi oli syönyt, siirsin hetkeksi sekä Helmin että varsan hoitokarsinaan. Tyhjensin koko varsomiskarsinan puruista ja oljista, lakaisin ja pesin lattian, ruokakupin, juomakupin ja suolakiven. Laitoin paljon purua karsinan pohjalle ja päälle vielä reilusti olkia. Hiukan heinää nurkkaan lattialle jos Jossukin intoutuisi vähän maistelemaan ja loput heinistä Helmille heinäverkkoon. Ruokakuppiin laitoin hiukan extraporkkanoita tuoreelle äidille! Sitten talutin Helmin takaisin karsinaan ja Jossu konkeloitti perässä! Toivottavasti pakkaset pian lauhtuisivat, niin päästäisiin päästämään parivaljakkoa vähän tarhailemaankin!

09.03.2011, kirjoittajana Jenna S.

Huhhu! Kirjoitan tätä päiväkirjamerkintää nyt silmät kyynelissä ja kädet täristen. Aivan äskettäin autoin maailmaan uuden shetlanninponikasvattimme. Varsa tuli hiukan ennenaikaisena ja aivan yllättäen (edes Helmin nisät eivät olleet turvonneet), mutta pääsi onnellisesti maailmaan. Yhden varsan aikaisemmin varsonut Helmi hoiti koko synnytyksen aivan omatoimisesti meidän jännittäessä karsinan ulkopuolella. Ja mikä yllättävintä, ilman mitään mustasukkaisuuskohtauksia Helmi päästi meidät ja eläinlääkärin myös tutkimaan varsaa. Varsa oli täysin kunnossa! Helmi sai heinää ja porkkanoita karsinaansa rankan synnytyksen jälkeen ja nyt äiti ja tytär pääsivät onnellisena rauhoittumaan ja nukkumaan yönsä!

02.02.2011, kirjoittana Jenna S.

Helmi on nyt astutettu, ja varsaa voidaan odotella reilun puolentoista IRL kuukauden jälkeen. :) Hyvän isän valitsinkinkin sulhoksi, Nennan omistama Pate on oikein komea poniherra. Astutus sujui perinteisellä tapaa, sillä Nenna ystävällisesti parin tunnin ajomatkan päästä kärräsi Paten meillä käymään. Niimpä pariskunta pääsi suorittamaan hommat rauhassa samassa tarhassa. Tietysti kaikki kyttäsivät vieressä, josko jotain riitaa tulisi mutta Helmi oli oikein antautuva ja Pate käyttäytyi herrasmiehen tavoin. Hienoa! Toivotaan, että kantoaika sujuu hyvin ja meille syntyy terve shettisvauva.

10.01.2011, kirjoittajana Jenna S.

Tänään olisi tarkoitus lähteä juoksuttamaan Helmiä pellolle! Se onkin tytölle varmaan oikein kunnon kuntokuuria, sillä tuon kokoiselle ponille tässä pienessäkin hangessa tarpominen on varmasti rankkaa. Otin tallista suoraan käteeni juoksutusraipan ja -liinan lähtiessäni hakemaan Helmiä tarhasta. Ei sille juoksutusta varten tarvitse suitsia laittaa. Sain neidin helposti kiinni ja otin siltä jo tarhassa loimen pois. Huikkasin yhtä tallitytöistä viemään loimen sisälle ja lähdin taluttamaan helmiä kohti peltoa. Pellolla juoksutin tammaa vartin verran vaihdellen suuntaa tiheästi. Helmi oli hiukan laiskahkolla tuulella ja sitä joutui patistelemaan. Hanki teki kuitenkin tehtävänsä ja tyttö alkoi hiota ja hengästyä. Kun kuuliaisuus oli jälleen kympin luokkaa, päätin jättää rääkin sikseen ja lähdin loppuverryttelemään tamman maastoon rauhalliselle kävelylle. Tallissa harjasin tamman ja laitoin sille ulkoloimen alle verkkoloimen ennenkuin vein sen takaisin tarhaan.

08.01.2011, kirjoittajana Jenna S.

Tänään Helmi joutuikin oikein tehorääkkiin, kun serkun tyttöni Saara tuli ratsastamaan. Olin luvannut Saaralle, että hän pääsee hyppäämään esteitä. Koska tämä olisi Saaran ensimmäinen hyppykerta, päätin valita kaikista varmimman ja helpoimman ponimme esteille. Ja kukas muukaan se olisi kuin Helmi. Ensin Saara harjaili ja leperteli Helmille melkein tunnin, ennenkuin malttoi lähteä liikkelle. Laitoimme ponille yhdessä varusteet päälle ja lähdimme kohti maneesia. Aloitimme pitkillä alkukäynneillä, jonka aikana Saara teki ohjeistuksellani ratsastajan alkujumpan. Helmi kulki eteenpäin tasaisen varmasti silmät ummessa, joten heti alkujumpan jälkeen päätimme hiukan herätellä sitä. Kehotin Saaraa kokoamaan ohjat ja nostamaan ravin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada Helmi notkeaksi ja kuuliaiseksi, selitin Saaralle. Kehotin häntä tekemään paljon voltteja ja ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria sekä siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Alku lähti kovin tahmeasti liikkeelle, joten kehotin Saaraa napauttamaan raipalla ja pysymään napakkana, siirtymisetkään eivät saa olla tahmeita ja myös käynnissä liikutaan eteenpäin! Loppujen lopuksi tamma liikkui kuin liikkuikin eteenpäin ja alkoi selvästi vetristyä. Kehotin Saaraa nostamaan laukan. Aluksi keskityimme siihen, että laukka on rytmikästä ja reipasta, jonka jälkeen kehotin tekemään pari laukka-ravi-laukka siirtymistä. Sama toiseen suuntaan ja alkuverryttelyt olivat siinä! Kehotin Saaraa antamaan Helmille pitkät ohjat ja kehumaan sitä. Kokosin toiselle pitkälle sivulle ristikon, jonka jätin ihan kavaletin korkuiseksi. Toiselle pitkälle sivulle laitoin kolme ravipuomia. Kerroin Saaralle esteistunnasta ja siinä välikäyntiä kävellessänne kehotin häntä nousemaan siihen. Korjailin hiukan hänen istuntaansa ja kertasin vielä esteelle lähestymisen. Kehotin Saaraa nostamaan ravin ja tulemaan pariin kertaan puomit ravissa. Helmi äkkäsi selvästi pääsevänsä hyppäämään, sillä alun laiskiaisesta ei ollut enää tietoakaan, vaan Saara joutui välillä jopa pidättämään ihan kunnolla Helmiä. Kun ravipuomit sujuivat ja olin hionut Saaran esteistuntaa, kehotin ratsukkoa tulemaan esteelle ravissa. Helmi kiihdytti vauhtia ehkä hiukan liikaa, mutta Saara pysyi hyvin mukana ja he selvittivät esteen kunnialla. He tulivat esteen vielä pari kertaa molemmista suunnista ennenkuin kehotin nostamaan laukan ja tulemaan esteen laukassa. Vieläkin sujui hienosti! Korotin esteen 40cm korkeaksi pystyksi. Helmi alkoi innostua ja puhisi ja uhkui. Onneksi Saara pysyi rauhallisena ja pari hyppyä pystyn yli sujuivat hienosti. Kehotin ratsukkoa tulemaan ensin ravipuomit, nostamaan laukan päädyssä ja hyppäämään lopuksi pystyn yli. Tehtävä sujui hienosti, joten tähän voimmekin lopettaa! Loppuravit Saara ravaili ilman jalustimia tehden paljon voltteja ja ympyröitä puolipitkillä ohjilla. Helmi ravaili rennon ja tyytyväisen näköisenä. Lopuksi kävelimme piitkät loppuravit maastossa minun kävellessäni ratsukon vieressä. Tallissa lupasin, että Saara saa tulla toistekin hyppäämään Helmillä, tyttö näytti monen muun pikkutytön tavoin rakastuneen Helmiin.

07.01.2011, kirjoittajana Jenna S.

Helmi on jo vuoden päivät meillä asustellut ja täytyy sanoa, etten tätä ostosta ole katunut kertaakaan! Tämä meidän pikkuneiti on niin tajuttoman lutuinen ja ihana. Tuntuu, että Helmi on valloittanut koko tallilaisten sydämet. Tänään päätin antaa Helmille vähän rauhallisemman päivän, sillä huomenna se joutuisi yksityistunnille. Hain porkkanan avulla tamman tarhasta ja talutin sen talliin. Pistin tytön hoitokarsinaan kiinni ja lähdin hakemaan harjoja. Satulahuoneessa pudistelin päätäni nauraen, kun hoitokarsinan suunnalta alkoi kuulua kuopimista ja suloista hörinää. Menin harjapakki sylissäni katsomaan, niin siellähän se Helmi tuijottaa minua korvat terhakasti pystyssä kuin sanoen, että "mennään jo!". Naureskelin leidille ja sujautin sen suuhun pienen palan porkkanaa. Aloin harjata Helmiä huolellisesti. Se rakastaa piehtarointia, joten sen karvan alta tuli koko ajan lisää pölyä ja purua harjattavakseni. Vihdoin alkoi olla valmista. Suihkautin kiilto- ja hoitosuihketta vielä harjaan ja häntään ja setvin ne huolellisesti. Sitten olikin valmista, ja hieno tamma seisoi edessäni puhtaana kiillellen. Napsautin narun Helmin riimuun ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Teimme maastossa noin neljän kilometrin mittaisen lenkin, välillä kävellen, välillä hölkäten. Otimmepa myös laukkapätkän, tosin silloin jouduin itse juoksemaan niin kovaa ettei sitä vauhtia jaksa kovin kauaa! Tallissa kävin heittämässä fleeceloimen Helmin selkään ja päästin sen laitumelle loppupäiväksi.

25.02.2010, kirjoittajana Jenna S.

Aamulla ryntäsin ensimmäisenä tarkistamaan Helmin kunnon. Kun tamma vaikutti aivan rauhalliselta ja oli syönytkin hienosti, rauhoituin. Hoidin aamutallin aivan normaalisti, joskin Helmin harjaamiseen ja puunaamiseen käytin normaalia enemmän aikaa. Helmi joutui jäämään sisälle muiden hevosten lähtiessä pihalle, mutta pian sekin pääsisi tarhailemaan. Siivosin tallityttöjen kanssa karsinat ja menin helmin luokse. Heitin sille toppaloimen selkään, sillä ulkona oli aivan jäätävän kylmä. Lunta oli taas myös satanut aivan jumalattomasti. Nauroin mielessäni, että kohta meidän Helmi-rouva ei enää edes pääse korkeassa lumessa eteenpäin. Lähdin aluksi taluttelemaan ponia. Kävimme kentällä, maneesissa ja kiersimme tarhat. Helmi oli rauhallinen mutta nuuhki innoissaan uuden kotinsa tuoksuja. Sitten lähdimme metsään. Kävelimme metsässä vartin pituisen lenkin, joka kiertää Teamin maat ja tulee laitumien takaa taas metsästä pihalle. Sitten päästin Helmin laitumelle. Se telmi innoissaan muiden ponien kanssa, mutta isompia hevosia se selvästi hiukan karttoi. Hyvinhän tuo näytti kuitenkin sopeutuvan, joten uskalsin jättää sen laitumelle.

24.02.2010, kirjoittajana Jenna S.

Tänään meille Teamiin asteli kaunis ja hyväkäytöksinen "vanhempi" ponineiti JW's Bey Helmin eli Helmi. Tamma asteli trailerista pihalle rauhallisesti ja varmasti, kuten se käyttäytyi muutenkin koko päivänä. Helmi nuuhki innoisaan ilmaa ja hirnahteli pehmeästi muille hevosille. Rapsuttelin ponia aivan innoissani uudesta ostoksestani ja talutin sen sisälle talliin. Siellä vein Helmin suoraan hoitokarsinaan ja aloitin tamman harjauksen. Harjailin kaunista neitiä innoissani ja huomasin, että erityisesti sään rapsuttaminen ja harjaaminen saa ponin nauttimaan. Nostelin myös ponin kaviot, joissa ei ollut kenkiä. Meillä Teamissa myös shetlanninponeilla on talvisin kengät hokkeineen, joskin normaalia kevyemmät ja juuri shetlanniponeille suunnitellut. Kesäisin ponimukset taas saavat juosta ilman painoa töppösissään! Siispä muistutin itseäni kengittäjälle soittamisesta, pari muutakin hevosta kaipailisi uusia kenkiä. Harjailin tammaa pitkään, setvin sen ihanat jouhet ja lepertelin sille innoissani. Pikkuhiljaa Helmi alkoi näyttää jo kyllästyneeltä, joten päätin päästää sen tutustumaan omaan karsinaansa. Vein tamman karsinaansa, jonka olin laittanut jo aiemmin valmiiksi. Heitin sille vähän heinää sinne ja lähdin muihin hommiin.