Daelyn J&K

Hoitaessa Daelyn on kuin ihmisen mieli. Se rakastaa kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä ja seistä tönöttää paikoillaan kuin tatti alahuuli onnesta väristen, hyörit sitten sen ympärillä klippauskoneen, vesiletkun tai harjan kanssa. Mahan alta Daelyn on herkkä, eikä pidä jos sieltä harjaa liian kovaa. Tämän huomaa myös satulavyötä laittaessa tamman korvien liimautuessa tiukasti luimuun. Sen enempää Daelyn ei protestoi satulavyötäkään, eikä se varmaan ole koskaan kuullutkaan pullistelun mahdollisuudesta. Kuolaimet tamma oikein kahmaisee suuhunsa, yleensä tässä vaiheessa jo innoissaan siitä, että pääsee hommiin. Kaviot nousevat niinikään hyvin, joskin jostain syystä Daelyn ei voi sietää yhtä vakikengittäjistämme ja hänelle yrmyilee ja tempoo jalkojaan.
Taluttaessa Daelynin kanssa saa hieman olla hereillä, sillä tamma on energinen ja liikkeissään vikkelä. Se ei kuitenkaan juurikaan yritä katoamistemppuja tai pyri edes vihreälle. Kuitenkin jotain säikähtäessään tamman reaktiot on isoja ja pelottavien kohtien ohi se ei aina suostuisi edes taluttaessa.

Ratsastaessa Daelyn on erittäin herkkä, energinen ja herkästi kuumuva. Ratsastajan täytyy olla kokenut ja tarpeeksi herkkä lukemaan tamman mielialoja. Daelyn ei siedä kovaa kättä tai pohjetta, vaan sen kanssa riittää istunnalla ratsastaminen, pienet painoavut ja ajatuksenomaiset ohjasavut. Liian kovakätisellä tai kokemattomalla ratsastajalla Daelyn alkaa kuumumaan, juoksee ratsastajan alta pois ja tikittää pää pystyssä lyhyin, jännittynein askelin täysillä eteenpäin. Daelynin askellajit ovat näyttävät ja erityisesti laukka todella matkaavoittava, mikä onkin osoittautunut erinomaiseksi asiaksi estekilpailuissa.

Kouluratsastus on Daelynin mielestä hieman tylsää ja se herkästi yrittää mennä sieltä, missä aita on matalin. Kokoavat tehtävät ja erityisesti askeleen lyhentämiset saavat tamman kuumumaan ja pureskelemaan kuolaimiaan hermostuneesti. Kokenut ratsastaja saa Daelynin kuitenkin oikeaan mielentilaan suhteellisen helposti, jolloin neidin kanssa on oikeasti ilo työskennellä myös kouluratsastustehtävien parissa.

Esteillä Daelyn on erittäin kapasiteetikas ja taitava. Se omaa hyvän hyppytekniikan, matkaavoittavan laukan ja miljoonasti energiaa ja intoa. Tammaa ei pelota pätkääkään minkäänlaiset erikoisesteet, vaan se hyppäisi varmasti vaikka kiinan muurinkin yli. Esteillä, oikeastaan jo pienet puomitehtävät riittävät, tamman silmistä huomaa innon ja selästä tuntee, kuinka se voimakkaasti imee kohti estettä. Ratsastajalle riittää kyllä toisaalta sitten runsaasti töitä pitääksen tamman sen verran rauhallisena, ettei koko rata mene pelkäksi höseltämiseksi ja puomien alas kolautteluksi, kun on niin kiire jo seuraavalle esteelle. Daelyn myös innostuu ja kuumuu esteistä sen verran, että ilopukit kesken radan eivät todella ole harvinaisia.

Maastossa Daelyn ei välttämättä ole se varmin ratsu. Se ei juurikaan pelkää mitään tai kyttäile pusikoihin, mutta yllättävät äänet tai asiat saavat sen kuitenkin reagoimaan isosti syöksylaukalla tai isolla sivuloikalla, mikä uneliaamman ratsastajan suistaa helposti penkkaan. Daelyn ei kuitenkaan lähde käsistä tai tunnu koko ajan jännittyneeltä jalkojen välissä, vaan rauhoittuu pian ja tuntuu olevan huvittunut omista säikähdyksistään. Maastoesteet ovat neidin mieleen myöskin, se ei edelleenkään pelkää mitään, menee veteen ja hyppää muutenkin mihin vain keksit pyytää. Maastoesteradoilla ongelmaksemme on noussut liian kova vauhti, jota on selkeästi vaikeampi hillitä maastoesteillä kuin rataesteillä. Uimisesta tamma ei sen sijaan pidä yhtään, eikä se muutenkaan tiedä mitään inhottavampaa kuin vesilätäköt, joista se mielellään hyppäisi yli pienemmistäkin. Ajaessa Daelyn on hieman kova suustaan, mutta reippaat ajolenkit ovat aina kuuluneet ohjelmaamme viikottain, sillä Daelyn selvästi tykkää juoksemisesta ja siitä, että kerrankin saa mennä mielensä mukaan niin lujaa kuin haluaa. Monipuolinen liikunta pitää Daelynin selvästi myös virkeänä mieleltään ja se onkin oikeastaan aina erittäin innoissaan lähdössä töihin.

Kisapaikoilla Daelynin häntään kannattaa laittaa punainen nauha, sillä se yrittää kiljahdellen potkia kaikkia ja kaikkea, joka erehtyy kulkemaan läheltä sen takapuolta. Kisapaikan vilinässä välillä tuntuu, että tamma imee itseensä aivan liikaa kaikenlaista tohinaa ja mielenkiintoista nähtävää, jolloin varustaminenkin meinaa välillä olla vaikeaa, kun tamma haluaisi nähdä ja kuulla ihan kaiken. Radalla se kuitenkin osaa keskittyä siihen, mihin pitääkin.
Traileriin Daelyn kulkee kuin vanha tekijä, oikeastaan usein jopa innokkaasti, että mihis sitä tänään lähdetään. Sen voi huoletta myös jättää kisapaikalla traileriin syömään heiniään ja mennä itse kahville, Daelynkin todennäköisesti ottaa traikun turvassa vain pienet torkut.

Daelynin isä Acapulco on vaativa ja sanalla sanoen orimainen ori. Aca on niin ikään ratsastaessa erittäin energinen ja vauhdikas, mutta sen lisäksi se on välillä todella hankalakin ja vaatii käsittelijäkseen kokeneen ihmisen. Löytyy Acastakin se halinalle puoli, mutta onneksi Daelyn on perinyt luonteeseensa tasaisuutta ja kiltteyttä emältäänkin. Aca on niin ikään suorittanut menestyksekkään uran kilpaillen ERJ:n alaisissa kilpailuissa ja se palkittiin joulukuun 2017 tilaisuudessa ERJ-I -palkinnolla. Aca on 170cm korkea ruunikko ja se on Team J&K:n esteholsteinien enimmäisen linjan yksi kantaoreista.

Daelynin isänisä Amnesiac on oli ison saksalaisen puoliverisiittolan suurimpia toivoja. Amnesiac oli säältään 167cm korkea ja väriltään ruunikko. Se oli kilpaillut menestyksekkään uran vaativissa esteratsastus luokissa ja ehtinyt hankkia nimeä ja toiveikkaita astutuspyyntöjä. Luonteeltaan Amnesiac ei ollut kuitenkaan helpoimpia oreja, vaan vaati kokeneen käsittelijän joka osasi pitää orin aisoissa. Daelynin isä Aca on niin ikään perinyt isältään kipakkuutensa ja energisyytensä, mutta myös kykynsä ja kapasiteettinsä esteradoille. Amnesiac ei suosiostaan huolimatta ehtinyt siittää kovinkaan montaa jälkeläistä, sillä se kuoli ikävän tapaturman sattuessa maastossa ollessaan vain 18 vuotias.

Isänisänisä Isaac von B ehti saada vain yhden jälkeläisen, kunnes se jouduttiin ruunaamaan hurjan luonteensa vuoksi. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutui hyvinkin simppeli rapsutuksista pitävä herra, mutta se vaati yhä edelleen taitavat ihmiset ympärilleen. Isaciksi kutsuttu ori kilpaili hienon uran kenttäratsastuksessa ollen myös Saksan MM-kultajoukkueessa. Ori kuoli ollessaan kunnioitettavassa 25 vuoden iässä. Isaac oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko.
Daelynin isänisänemä Venice oli vähän pienemmän siittolan tammoja, mutta yhtäkaikki erittäin kyvykäs ja hieno tamma. Se oli 165cm korkea ja väriltään upea mustanruunikko. Tämä tamma oli luonteeltaan myöskin kipakka ja hiukan tammamainen, mutta kuitenkin ihmistä kunnioittava ja hyvin käsiteltävissä. Venice kilpaili Re130cm -tasolla pitkän ja tasaisen menestyksekkään uran, jonka jälkeen jäi toimittamaan siitostamman virkaa. Se oli hyvä emätamma ja ehtikin saada mukavan määrän varsoja ennen kuin kuoli ähkyn seurauksena 22 vuotiaana.

Isänemä Patronia oli puolestaan pienen maatilan toinen hevonen, ja vielä aivan eri puolella Saksaa kuin Daelynin isän Acan isäori Amnesiac. Patronian omistaja halusi saada itselleen kyvykkään estehevosen isoille radoille ja ehtikin varaamaan astutuksen Amnesiacista ensimmäisten joukossa. Ajatuksena yhdistelmä oli hyvä, sillä Patronia oli luonteeltaan kiltti ja tasainen tamma joka oli myös lasten käsiteltävissä sekä tietysti piti hyppäämisestä. Daelynin isän Acan ollessa varsa, sen ja Patronian omistaja kuitenkin joutui rahavaikeuksiin ja niin Aca päätyi meille Team J&K:hon ja siitä tuli holsteinlinjan kantori. Patronia oli 167cm korkea ruunikko ja elelee edelleen rauhallisia eläkepäiviään Saksassa.

Daelynin isänemänisä Renesence oli oriksi kiltti, mutta sen pään sai helposti tammojen läsnäololla sekaisin. Se oli kuitenkin perusluonteeltaan rauhallinen ja miellyttämisenhaluinen, joten sitä oli helppo pitää orina koko elämänsä ajan. Renesence kilpaili silloin tällöin esteillä menestyen ihan hyvin, muttei koskaan saanut isojen ja tärkeiden luokkien voittoja, joten sen jälkeläismäärä jäi hyvin pieneksi. Renesence lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi sen ollessa 20 vuotias. Renesence oli 165cm korkea ja väriltään musta.
Isänemänemä Blue Velvet oli Acan lähisuvusta ainoa ratsastuskoulu hevonen. Velvetiksi kutsuttu tamma teki töitä samalla suurehkolla ratsastuskoululla melkein koko elämänsä, ennenkuin se myytiin eläkepäivilleen sieltä pois. Velvet oli kokeneempien ratsastuskouluoppilaiden suosikki niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin ja on varmasti opettanut monta ihmistä myös kilpailuiden saloihin. Velvetiltä katkesi jänne sen ottaessa juoksutuksessa pönttöloikkia eläkekodissaan, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Velvet oli 164cm korkea ruunikko.

Daelynin emä Domatra FU on Team J&K:n ensimmäisen esteholstein -linjan kantatammoja. Doma tuli Jennan omistukseen jo nuorena varsana ja on siitä asti asunut Teamin tiloissa. Luonteeltaan Doma on, kuten Daelynkin, erittäin energinen ja reipas. Se on kuitenkin hoitaessa erittäin rauhallinen ja kiltti, taluttaessa hieman hienohelma, mutta yleisesti ottaen perusluonteeltaan kiltti ja helppo tamma. Se on tehnyt hienon uran esteratsastuksen saralla ja saanut ERJ laatuarvostelusta hienon kakkospalkinnon. Domalla on toistaiseksi vielä kaksi jälkeläistä, mutta määrä tulee todennäköisesti nousemaan lähivuosina. Doma on 170cm korkea ruunikko.

Doman isä General Pretender eli Daelynin emänisä oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko. Se kilpaili esteratsastuksessa 140cm luokissa tasaisen hyvin menestyen. Ori oli luonteeltaan aika vaativa, mutta asui pienellä tallilla ja oli vain kokeneiden ihmisten käsiteltävänä, jolloin se pysyi hyvin aisoissa. Ori kuoli vuosi sitten, kun se maastoreissulla astui kuoppaan ja katkaisi jalkansa. Siltä jäi 5 jälkeiläistä meidän Doman lisäksi.

Daelynin emänisänisä Jack of all Trades ehti astua kaksi tammaa, ennenkuin se ruunattiin. Jackiksi kutsutulla orilla meinasi ensimmäisen astumisen jälkeen niin sanotusti mennä kuppi nurin, joten se oli pakko ruunata. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutuikin hienosti käyttäytyvä ja esteillä erittäin kapasiteetikas ratsu. Ori oli 170cm korkea ja väriltään niin ikään ruunikko.
Daelynin emänisänemä Smoke Bomb toi nimestään huolimatta sukuun rauhallisuutta. Se oli viilipyttymäinen tammamamma nuoruudestaan lähtien. Tamma asui pienellä ratsastuskoululla kilpaillen silloin tällöin oppilaiden kanssa niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Se oli 165cm korkea ja väriltään musta.

Emänemä Reherna FU asui isolla siittolalla koko ikänsä ja pyöräytti useita hienoja varsoja. Kaikille sen varsoille on yhtenäistä hyvä kunnioitus ihmisiä kohtaan ja kiltti pohjaluonne. Kuten Domakin ja Daelynkin, myös tämä tamma oli ratsuna kuitenkin erittäin vauhdikas. Siitostamman uran ohella se kävi myös näyttäytymässä muutamilla isoillakin esteradoilla. Tamma on yhä elossa, mutta eläkkeellä.

Daelynin emänemänisä Mr. President onnistui saamaan itselleen osuvan nimen. Se oli väriltään musta ja säkäkorkeutta löytyi 170cm. Sen olemus oli ylväs ja arvoa huokuva, kuten "Presidentiltä" olettaa saattaakin. Luonteeltaan se oli kuitenkin yllättävän kiltti ja rauhalllinen. Presidentti kilpaili säännöllisesti esteillä, kunnes se jouduttiin lopettamaan äkillisesti 18 vuoden iässä.
Daelynin emänemänemä Not For U oli todellakin yhden ihmisen hevonen. Se asui varsasta asti pienellä kotitilalla, jossa sen koulutti ja hoiti lähes koko ikänsä sama nainen. Kun tämä nainen kuoltiin ja tamma myytiin, tuli tammasta selkeästi ärtyisämpi, eikä se loistanut kilpailuissakaan enää samalla tavalla. Tamma eli kuitenkin 26 vuotiaaksi, kunnes se jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi.