Cole päätyi omistukseeni eräänlaisena heräteostoksena. Kierrellessäni talleja ja kasvattajia etsiessäni itselleni koulupainotteista tammaa kisakenttien kaveriksi, kuin
sattumalta myös Cole tarttui "ostoskassiini". Colessa hurmasi kovin erilainen luonne. Yleensä omistamani kilparatsut, niin koulu- kuin estetuupparitkin, ovat olleet jollakin
tavalla haastavia tai kipakoita. Cole taas on oikea mamman mussukka, joka ei varmaan eläissään ole yhtäkään pahaa asiaa tehnyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ori olisi jotenkin
persoonaton -päinvastoin! Siltä löytyy myös pieniä piristävän hassuja tai välillä ärsyttäviäkin tapoja.
Hoitaessa Cole on kuin suloinen pieni vauva. Se tulisi vaikka syliin jos mahtuisi! Karsinaan tultaessa se nuuhkuttaa taskut namien toivossa läpi ja
pökkää päällänsä (välillä liiankin lujaa) innoissaan huomiosta. Tätä poitsua saa harjata ja hoivata vaikka kuinka kauan Colen touhutessa jatkuvasti
päänsä kanssa kaivaen milloin nameja taskuista, milloin turvalla pöyhien hoitajan hiuksia ja milloin raivostuttavasti harjapakkia kolistellen tai
riimunnarua hypistellen. Yksin käytävälle, hoitokarsinaan tai pesupaikalle jäädessään ori alkaa samantien kuopimaan lattiaa kuin komentaakseen hoitajaa
takaisin paikalle. Kuopiminen jatkuu ja jatkuu, kunnes joku tulee paikalle. Kavioiden puhdistamisessa ei ole minkäänlaista ongelmaa, kuten ei myöskään
satulan tai suitsien laitossa.
Taluttaessa Cole on välillä perässä raahattava muuli ja välillä sitä saa taas toppuutella liiankin kanssa. Taluttaessa ilmenee myös Colen yksi harvoista
orimaisista piirteisä. Sen on jatkuvasti pälyiltävä ympärillensä ja välillä taluttaja saattaa huomata sotkeutuneensa orin jalkoihin tai löytävänsä itsensä
ojasta pojan huomatessa kiinnostavan tamman ja hurmaavasti höristen pyrkiessä sen luokse. Cole kuitenkin rauhoittuu mieshormooneistaan napakalla
komennuksella, eikä tämäkään ole aiheuttanut suurempia ongelmia tai varotoimenpiteitä sen käsittelyssä.
Ratsastaessa Cole on pääpiirteittäin suhteellisen tahmea ja sitä saakin alkuun varsinkin oikein työntää eteenpäin. Piristävän laukkapätkän tai
huolellisen alkuverryttelyn jälkeen orilta kuitenkin löytyy se omakin moottori suhteellisen helposti. Cole on luottavainen ratsu, se ei juurikaan
kyseenalaista ratsastajan pyyntöjä vaan mukisematta toteuttaa toiveet. Joskus tosin liiankin kanssa, kun vahingossa antaessasi epäselviä apuja saatkin
sekunnin sadasosassa monta eri reaktiota aikaan! Tämä osittain tekee Colesta kuitenkin erittäin mukavan treenattavan.
Cole tulee hienosta kouluratsujen suvusta, eikä tämäkään varsa ole tuottanut pettymystä. Pikkuisen pinnan alta kaiveltaessa Colesta löytyy uskomattomia
hienon kouluratsun piirteitä, joita pystyy vain ällistelmään. Colen luottavaisuus ratsastajaansa tekee siitä hienon kilparatsun, yhdistettynä upeisiin
liikkeisiin ja kauniiseen ulkomuotoon. Vaikka ori onkin välillä liiankin rauhallinen, on siitä taitavan ratsastajan jopa helppo kuoria juuri tarpeeksi
säpäkkä kouluratsu myös vaativiin kouluratsastusluokkiin.
Estegeeneillä Colea ei sen sijaan ole selvästikään siunattu. Se ei kuitenkaan orin menoa haittaa, sillä se rakastaa yli kaiken hyppäämistä! Se koheltaa
ja koheltaa ärsyttävyyteen asti. Kohelluksen ja luontaisten lahjojen puutteen yhteen summauksen takia Colesta ei ole sen valtavan intoakaan apuna
käyttäen saatu esteratsua. Se hyppää lähes poikkeuksetta aivan liian kaukaa, minkä seurauksena on puomin tiputtaminen tai tasapainon menettäminen esteen
jälkeen. Pienien esteiden hyppääminen vaihtelumielessä pitää kuitenki orin mielen ja lihaksiston virkeänä ja Cole onkin loistava kaveri "aivot
narikkaan" -hyppykertoihin!
Maastossa Colesta muuttuu oikea läskipallo. Varsinkin kesäisin se on koko ajan syömässä milloin kuusen havuja ja milloin pyrkimässä ojan penkalle.
Maastossa tästä pojasta on myös melkein mahdotonta saada hurjaa vauhtia aikaiseksi, aina ei edes laukkakisat kaverin kanssa meinaa auttaa. Colen
mielestä maastoilu on ilmeisesti rentoutumista varten, minkä takia sitä turhaan hengästymään! Maastoesteet tekevät kuitenkin poikkeuksen, niistä Cole
tuppaa innostumaan jopa enemmän kuin rataesteistä.
Traileriin Colen saa yleensä suhteellisen sujuvasti kauraämpärillä houkutellen, eikä itse kuljetus tunnu oria juurikaan stressaavan. Kisapaikalle
saapuessa Cole ensi alkuun sählää aivan järjettömästi ja kiljuu tammoille hyörien ja pyörien ympäriinsä. Aika pian ori kuitenkin rauhoittuu ja
muuttuu taas aivan samanlaiseksi kuin kotona. Alkuverryttelyyn ja radalle päästessään se onkin taas oma rauhallinen itsensä!
10.03.2014, valmentajana Siiri N. (omistajan kirjoittama)
Pitkästä aikaa Jenna ilmoitti ottavansa valmennukseen uuden tulevaisuuden toivonsa, Colen. Cole oli kieltämättä haaveristaan johtuen tiputtanut
lihaksiaan pois, mutta työskentelymotivaatiota siltä ei puuttunut. Alkuverryttelyissä Cole oli erittäin jäykän oloinen, tuntui, ettei se millään pääse
taas työnteon makuun kiinni. Jenna hikoili selässä kun kiljuin ohjeita maneesin laidalla. Muistutin vähän väliä Jennaa, ettei ratsasta Colea eteenpäin
puskemalla istunnalla, vaan tiivis istunta, tasainen ohjastuntuma ja pohkeella kohti ohjaa. Hevosen on liikuttava ikäänkuin tuntumaa vastaan!
Paljon ympyröitä, voltteja sekä siirtymisiä niin käynnin ja ravin välillä kuin askellajien sisälläkin. Pikkuhiljaa Cole alkoi vetristymään
ja siltä rupesi näkymään jos sitä kuuluisaa GP-kouluhevosen liikettä. Laukkatyöskentelyksi ongelmaksi koitui vasen laukka. Loukkantumisen jäljiltä
vasen takajalka on ilmeisesti kadottanut voimaansa ja lihaksiansa enemmän kuin oikea, joten vasempaan kierrokseen Cole jatkuvasti nosti mielummin oikean
tai ristilaukan kuin myötälaukan. Niimpä treenasimme vasempaan kierrokseen erityisesti nostoja kulmasta, pitkä sivu laukkaa ja kiitos. Nyt on
tärkeää palkita hyvästä nostosta ja pienestäkin pätkästä laukkaa, jotta saadaan sitä rullaavaa myötälaukkaa myös vähän sieltä esiin jotta se jalka
sieltä vetristyy. Oikeaan kierrokseen otimme sitten laukassakin askellajin sisällä siirtymisiä ja askeleen pidentämistä ja lyhentämistä.
Loppuverryttelyissä oli tärkeää saada Cole pitkälle eteen ja alas, mahdollisimman letkeäksi, pyöreäksi ja rennoksi. Samalla jouduin korjailemaan Jennan
istuntaa oikein urakalla, muija on alkanut laiskottelemaan!
Päiväkirjamerkinnät
11.03.2014, kirjoittaja Jenna S.
Colen kanssa ei olekaan kaikki sujunut ihan niinkuin elokuvissa. Viime vuonna loppukeväästä ori sai pahan potkun kesälaitumella vasempaan takajalkaansa,
mistä syystä se joutui aika pitkälle sairaslomalle. Loman aikana sen hyvin rakentumaan alkanut kisakunto romahti aivan täysin, sillä ori joutui ensimmäisen
kuukauden kulkemaan vain karsinan ja sairastarhan väliä. Kaikeksi onneksi Cole ei lomallansa kerännyt juurikaan turhaa pölhöenergiaa, joten
kuntoutuminen sujui suunnitelmien mukaisesti! Joskin pojalle taisi tulla välillä tylsää, joten opetin sille loman aikana jos jonkinmoista temppua. ;)
Nyt olemme saaneet aloittaa treenaamisen täysipainoisesti ja eilen olikin jo ensimmäinen valmennuksemme. Kyllä se tästä lähtee sujumaan, jalka on nyt
täysin parantunut eli ei muutakuin kovaa treeniä jotta saadaan jätkä kilpailukuntoon! Se täytyy ainakin sanoa, että Colen luonne on täysi kymppi ja
miljoona plussaa päälle!
07.07.2013, kirjoittaja Jenna S.
Tänään talliimme saapui aivan ihastuttava oripoika Suprant Cole. Ori tarttui hevosostoksilla mukaani vähän niinkuin vahingossa, mutta olen aivan
hurmioissani tästä pojasta! Talutin hienosti käyttäytyvän orin talliin ja harjailin sitä pitkät tovit ja maltoinkin jättää sen rauhaan vasta kun
yksi työntekijöistäni tuli härnäämään asiasta ja innostuksestani. Loppupäivän järjestelinkin orin kaappia ja putsailin sen varusteita. Kaiken olisi
tietysti oltava sävy sävyyn! Huomisen ja ylihuomisen Cole saa olla kesälaitumella nuorten ja eläkeläisten kanssa, minkä jälkeen aletaan pikkuhiljaa
tutustumaan toisiimme ja siirtymään kohti kilpakenttiä. Vaviskaa, täältä me tullaan voittamaan teidät kaikki!