3rd Alice

22.12.2017, valmentajana Siiri H. (omistajan kirjoittama)

Tänään pääsin valmentamaan jo kokenutta kilparatsua 3rd Alicea, aka Allia. Alli osoittautuikin oikein kokeneeksi tammaksi, joskin se taisi olla hiukan ruosteessa. Aloittelimme valmennusta rauhallisesti vetreyttämällä hiukan jäykkää tammaa aluksi käyntityöskentelyllä. Pyysin Jennaa kokoamaan ohjia ihan pikkuhiljaa samalla, kun istunnalla ratsastaa tammaa kokoamaan ja lisäämään käyntiä. Alli työskenteli koko ajan oikein hyvällä panoksella ja selvästi yritti koko ajan miellyttää ratsastajaansa. Korjailin hiukan Jennan istuntaa ja huomauttelin moneen kertaan valmennuksen aikana Jennan käsistä jotka heiluivat sinne tänne ja repivät tammaa suusta. Allia Jennan heiluvat kädet selvästi häiritsivät, mutta Jenna korjasi virheensä hienosti muutaman huomautuksen jälkeen. Käyntityöskentelyn jälkeen kehotin Jennaa nostamaan kevyen ravin ja taivuttelemaan tammaa runsailla volteilla, ympyröillä ja kiemuraurilla. Alli alkoi vetristyä ja pääsimme aloittamaan laukkatyöskentelyn. Kun laukka oli saatu liikkuvaksi ja tamman takajalat kunnolla töihin, aloitimme laukanvaihtojen harjoittelun. Pienen hiomisen jälkeen vaihdot hipoivat jo täydellisyyttä, hienoa! Siirryimme harjoittelemaan laukkapohkeenvaihtoja ja -piruetteja. Niitä jouduimmekin hiomaan pidemmän aikaa, mutta kun Jenna muisti valmistella avut kunnolla alkoi työskentelykin sujua. Lopuksi kehotin Jennaa loppuverryttelemään Allin kunnolla ja erityisesti kävelemään pitkän aikaa.

25.11.2017, valmentajana Mona I. (omistajan kirjoittama)

Tämän kertaisen valmennuksen aloitimme avotaivutuksilla. Ratsastaja oli verrytellyt Allin jo valmiiksi, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen heti. Kyselin, miltä Alli tänään tuntuu ja sain vastaukseksi, että paljon paremmalta kuin viime kerralla valmentautuessamme. Hienoa! Avotaivutuksissa korjailin hieman asetusta, sillä ratsastaja tuppasi asettamaan Allia hiukan liikaa. Kehotin myös valmistelemaan tehtävän tarkemmin ja koettamaan pienempiä apuja. Näinkin herkkä hevonen kuin Alli on, ei tarvitse olla niin topakkana. Avotaivutuksista siirryimme suoraan sulkutaivutuksiin, mitkä sujuivatkin heti oikein hienosti. Laukkatyöskentelyyn emme tällä kertaa panostaneet sen enempää, kuin että kehotin ratsukkoa laukkaamaan niin lujaa ympäri maneesia kun vain ikinä hevonen kintuistaan pääsee. Varsinkin pitkällä uralla kehotin ratsastajaa oikein kannustamaan Allia eteenpäin. Pian Alli innostuikin oikein kunnolla ja hienosti takaa ponnistaen kiihdytti laukkaansa. Seuraavaksi oli ravin vuoro. Niin pitkää, isoa ja reipasta ravia kuin ikinä näin hieno ja koottu kouluhevonen pääsee, mutta ei askeltakaan laukkaa! Tämä tehtävä tuotti hieman enemmän hankaluuksia, mutta pian alkoi sujumaan. Tehtävän ideana oli saada Allia avamaan lapojansa enemmän ja pidentämään askelta, joka monesti avaa kunnolla lihaksia jotka ovat jumissa. Lopuksi kokosimme vielä ravia, ja kuinka ollakaan, ratsu näytti paljon vetreämmältä ja yhteistyöhaluisemmalta, hienoa!

20.11.2017, valmentajana Mona I. (omistajan kirjoittama)

Tänään valmennettavana oli jo kouluratoja paljonkin kolunnut puoliveritamma Alli. Alli ja sen ratsastaja olivat jo pitkään kisanneet vaativallakin tasolla, mutta viimeaikoina tulokset ovat tippuneet ja molempien motivaatio kadonnut. Päätin tämän ratsukon kanssa palata takaisin alkujuurille ja treenata hieman helpompaa kouluratsastusa. Keskityin heti alusta lähtien ratsastajan istuntaan, sillä huomasin Allin olevan istunnalle herkkä ratsu. Pyysin ratsastajaa pitämään ohjat puolipitkinä ja keskittymään ratsun ratsastamiseen eteen ja alas, kunnolla pohkeen väliin ilman, että ohjia käytetään apuna. Pelkkä ulko-ohjan tuki riittää hyvin. Työskentelimme pitkään käynnissä minun korjaillessa ratsastajan istuntaa ja ratsastajan yrittäessä saada Allin rauhoittumaan. Kohta tamma selvästi silmissä rentoutuikin ja alkoi hakemaan alas sekä käyttämään takajalkojaan. Seuraava tehtävä oli käynti-ravi siirtymiset. Alli oli vähän turhan hätäinen ja tuppasi ennakoimaan apuja. Lisäksi se kulki hieman oikealta kyljeltä jäykkänä joten siirtymisien ohessa ohjelmana oli kiemuraurat, pienet voltit ja kahdeksikot. Muistutin ratsastajaa kiemurauralla ja kahdeksikolla kunnon suoristuksesta kaarteiden välissä. Laukkatehtävä oli yksinkertainen, yksi laukanvaihto kahdeksikolla, kahdeksikon toinen ympyrä lisättyä laukkaa, toinen koottua laukkaa ja välissä keskilaukka + tietenkin se vaihto. Laukkatyöskentely tältä parilta olikin heti aluksi miltei moitteetonta, ratsu otti hienosti voimaa takapäästä ja laukka oli rytmikkään pyörivää. Loppuverryttelyssä kehotin teitä tekemään hienoisia avo- ja sulkutaivutuksia saadaksemme ratsun vielä hiukan enemmän vetreämmäksi. Loppukäyntien aikana keskustelimme pitkään jatkosta ja kehotin treeneissäkin palaamaan hetkeksi kunnon maastolenkkeihin ja helpompaan koulutyöskentelyyn. Tämä pari kaipaa nyt paljon onnistumisia ja hauskoja hetkiä!

20.03.2014, valmentajana Kiiu

Olitte jo lämmitelleet puomien kera kunnolla, joten aloitimme heti kun tulin. Nostin puomit kavaleteiksi ja aloititte tulemalla niitä ensin ravissa pari kertaa ja sen jälkeen laukassa. Allu oli tosi pirteällä tuulella, joten Emilien piti tehdä paljon puolipidätteitä. Laukassa tamma oli kuitenkin hyvin hallinnassa. Allun mielestä esteet olivat vain liian pieniä, joten se hyppäsi suurella ilmavaralla. Nostin kavaletit pystyiksi ja tulitte niitä hetken, kun rakensin muita esteitä. Saatuani muut esteet valmiiksi siirryimme sarjaan. Esteet olivat vielä matalia, mutta nousivat koko ajan. Sarjan alku sujui hyvin, mutta viimeiseksi esteeksi laittamani vesihauta oli ensin hieman pelottava. Tein kauemmas 100cm:n okserin, joka oli tarkoitus hypätä sarjan jälkeen. Koska kaikki sujui hyvin, siirryimme radan kimppuun. Rata sisälsi sarjan sekä oksereita ja pystyjä. Allu hyppäsi ensimmäiset esteet hyvin ja jatkoi hyvin, mutta vesiesteen tullessa jälleen eteen tamma kielsi. Toisella yrittämällä este ylittyi kuitenkin suurella loikalla. Radan jälkeen saitte siirtyä loppuverryttelyihin.

20.03.2014, valmentajana *lumienkuli*

Kokosin rauhassa esteitä Emilien ja hänen ratsulleen Allulle lupaamaani estevalmennusta varten kun maneesiin pyyhälsi hyvinkin vauhdikkaan oloinen ratsukko. Ratsastajan tunnistinkin Emilieksi ja näin ollen arvasin ratsun olevan Allu ja pian alkoi pelko hiipiä selkää pitkin kun aloin ajatella mitä valmennuksesta tulisi näinkin vauhdikkaan ratsun kanssa. Pyysinkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt sillä aikaa kun itse kokoaisin 130cm korkuiset esteet loppuun ja Emilie ryhtyikin hommiin samantien. Jo alkulämmittelyiden aikana kävi hyvinkin selväksi, ettei vauhdikas ensivaikutelma ollut lainkaan väärä ja siksi muistutinkin Emilietä jo tässä vaiheessa napakoista pidätteistä jottei ratsu lähtisi käsistä missään vaiheessa. Alkulämmittelyiden jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään radalle ja aloittamaan estesuorituksen. Ensimäiset kaksi estettä ylittyivät vähän turhankin vauhdikkaasti ja sen vuoksi niistä pääsi ylimmät puomit kolisemaan maahan, mutta muistutuksestani Emilie muisti napakat pidätteet ja sai Allun hieman hiljentämään vauhtiaan näiden esteiden jälkeen. Kun vauhti oli saatu hiljennettyä, onnistui loppurata erittäin mallikkaasti ja kävikin ilmi että Allu on myös todella osaava hevonen jolta löytyy kapasiteettia esteille vaikka kuinka paljon. Koska aikaa oli vielä hyvinkin reippaasti jäljellä, pyysin ratsukkoa yrittämään rataa vielä kertaalleen ja kun toinen kerta onnistui täysin virheittä sekä erittäin vauhdikkaasti, pyysin ratsukkoa kokeilemaan samaa vielä kolmannenkin kerran. Kolmas kertakin onnistui äärimmäisen hyvin ja vauhdikkaasti, aivan kuin toinenkin kerta ja olimme Emilien kanssa yhtä mieltä että valmennus olisi hyvä lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Näillä sanoilla ratsukko aloittikin loppuverryttelyt ja itse annoin samalla palautteen valmennuksesta. Palautteena totesin Emilielle, että ratsukko osaa selkeästi toimia yhteistyössä kunhan Emilie vain saa Allun rauhoittumaan ja hidastamaan tahtiaan. Suosittelisinkin harjoittelemaan kotioloissakin vielä pidätteitä ja sitä kuinka saat ratsusi rauhoittumaan jo alkulämmittelyiden aikana jottei turhia virhepisteitä pääsisi tulemaan liiallisen vauhdin vuoksi.

06.09.2017, kirjoittaja Jenna S.

Alli on nyt asunut Team J&K:ssa muutaman vuoden ja täytyy sanoa, että se on yksi hauskimmista tuntemistani puoliverisistä! Välillä se muistuttaa jekkuineen enemmän shetlanninponia, kuin pitkälle hiottua kilpapuoliveristä. Olemme Allin kanssa käyneet ahkerasti valmentautumassa ja kilpailemassa, ja pikkuhiljaa hioutuneet ratsukkona jopa omasta mielestäni hienosti yhteen. Pidän kovasti Allin työstä innostuvasta asenteesta. Tänään päätin kuitenkin pitää lepopäivän ja lähteä maastoon ilman satulaa, ihan vain pitämään hauskaa. Hain Allin tarhasta ja harjailin sitä pitkään ja hartaasti. Tamma alkoi ehkä hieman jo hermostua lunkkiin tahtiini, ja alkoikin steppailla paikoillaan. Laitoin sille jännesuojat etusiin, suitset päähän ja eikun menoksi! Aloitimme reissun kävelemällä pitkään pitkillä ohjilla pienillä metsäpoluilla ristiin rastiin. Alli käveli kerrankin rauhallisesti ja erittäin rentona heti alusta alkaen. Lopulta ohjasin tamman kohti parempia hiekkateitä kohti ja niille päästyäni kokosin ohjat ja nostin ravin. Minulta kesti hetken tottua pitkästä aikaa ravin pompottamiseen ilman satulaa, mutta kohta rentouduin ja aloin nauttia vähän vauhdikkaammasta menosta. Hetken ravailtuamme nostin laukan, mutta pidin Allin vauhdin rauhallisena, vaikka tamma olisi selkeästi halunnut laukata ripeämmin. Hetken laukattuamme otin tamman takaisin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme loppumatkan, reilusti yli puoli tuntia, ihan vain olotilasta nautiskellen takaisin Teamin pihaan. Ihana reissu!

20.06.2017, kirjoittaja Jenna S.

Tänään aamulla herätessäni ja ulos katsoessani näin heti ihanan aurinkoisen kesäpäivän. Päätin vielä aamun viileydessä lähteä pitkälle maastolenkille pitkäaikaisen ystäväni ja luotettavan ratsuni, Allin kanssa. Varustin Allia pitkään ja hartaasti puunaten joka ikisen kohdan mitä hevosesta löytyi. Alli vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja raukealta, ilmeisesti eilinen pitkäkestoinen, mutta rauhallinen valmennus oli tehnyt tehtävänsä. Hymyillen mietin, miten paljon omassa ratsastuksessanikin oli löytynyt parannettavaa pitkän valmennustauon jälkeen! Hyppäsin selkään heti tallin pihalla ja lähdimme pitkin ohjin kävelemään kohti metsää. Kävelimme pitkän tovin metsän siimeksessä ihaillen auringonnousua, kun valon säteet pilkahtelivat puiden välistä. Allikin oli kumman rauhallinen, sillä se säikähteli vain pariin otteeseen lintujen pyrähtelyä. Saavuimme hiekkatielle ja ohjien kokoamisen jälkeen nostin ravin. Keventelin vaihdellen aina välillä kevennystä ja asetin Allia vuoron perään molempiin suuntiin. Tamma tuntui oikealta kyljeltä rutkasti vetreämmältä kuin eilen, loistavaa! Ravasimme rauhallista (niin rauhallista kuin tällaisen ruutitamman kanssa pystyy) ravia pitkät pätkät, vähän väliä säikkyen jotain. Minua alkoi jo ärsyttää jatkuva säikkyminen joten päätin tuhlata liiat säikkymisenergiat pois. Nostin laukan, nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin tamman mennä. Alli loikahtikin äkkiä reippaaseen laukkaan, mutta se ei minulle vielä riittänyt. Tällaisessa työskentelyssä se ehtisi vielä keksiä pieniä vihreitä miehiä sieltä täältä, joten kannustin sitä vielä pidentämään askeltaan ja laukkaamaan kovempaa. Nyt vauhdin hurma iski minuunkin ja nauroin kyyneleet silmissä nauttien kyydistä. Hetken päästä pudotin raviin vain vaihtaakseni toisen laukan. Laukkasimme pitkät pätkät ja käyntiin siirtyessämme Alli olikin miltei vaahdossa ja kunnolla hengästynyt. Annoin sille pitkät ohjat ja käännyimme metsäpolulle. Pian polku risteytyi rantaan jossa tapaamme käydä uittamassa hevosia kesäisin. Hyppäsin alas selästä ja riisuin tammalta satulan. Seuraavat 15 minuuttia jouduinkin miettimään, miten pääsen takaisin selkään. Vihdoin pääsin ison kiven päältä pinkeämään selkään, kun Alli suvaitsi pysyä sen aikaa paikoillaan. Ohjasin tamman kohti vettä mutta aivan rantaviivalla teimmekin täystopin. Hetken aikaa taistelin, kunnes Alli suostui kastamaan kavionsa. Siitä sitten hitaasti mutta varmasti jatkoimme yhä syvemmälle ja syvemmälle kunnes ei enää kavio ottanut maahan ja pääsimme uimaan. Ihanaa! Paita ja housut kastui mutta kesähän kuivaa sen minkä kastelee! Uimisen jälkeen laitoin Allille satulan takaisin selkään ja lähdimme virkistäytyneinä kotia kohden. Alli tuntui olevan elämänsä kunnossa ja pirteänä, jostain kumman syystä se ei jaksanut enää edes oikein säikkyä mitään. Tallilla puunasin ja pussailin Allia hyvän tovin, ennenkuin maltoin viedä sen takaisin laitumelle viettämään ihanaa kesäpäivää!