Windell Verner

Hoitaessa Verneri rentoutuu ja tuo kutiavia kohtiaan hoitajalle tykö oikein olan takaa. Ori rakastaa kaikenlaista huomiota ja on mielellään paijattavana, letitettävänä ja jopa pestävänä. Varustaminen sujuu niin ikään hienosti, samaten raspaus, mutta kengitystä varten ori täytyy kevyesti rauhoittaa.

Ratsastaessa Verneri on luottavainen ja kuuliainen. Se ei välttämättä tarvitse selkäänsä erityisen kokenutta tai jämäkkää ratsastajaa, mutta kokeneemman ratsastajan kanssa tällä orilla pääsee vaikka kuuhun. Vernerillä on erittäin isot ja näyttävät askellajit, joissa on hankala istua, mutta joista se saa kiitosta kouluratsastustuomareilta.

Kouluratsastus on Vernerillä luissa ja ytimissä ja tästä orista selkeästi huomaa, että se nauttii siitä mitä se tekee. Vernerin kanssa voi treenata vaikkapa piaffea päivät läpeensä ja aina ori jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen, paremmin ja paremmin. Tämän miellyttämisen halun vuoksi orin kanssa onkin päästy erittäin pitkälle ja olemme pärjänneet hienosti myös isommissa kouluratsastusluokissa.

Esteille Verneri omaa ihan ok hyvän hyppytyylin. Se ei juurikaan syty hyppäämisestä ja on varsinkin erityisesteillä hieman arka, mutta hyvän esteratsastajan kanssa yrittää parhaansa. Maastossa Verneri toimii hyvin porukassa tai kahdestaan, mutta yksin maastoilijaksi orista ei ole. Säikähtäessään se tosin onneksi vain säpsyy, eikä saa sen suurempia kohtauksia. Vernerin lempipuuhaa on ehdottomasti uiminen, järvessä orin silmistä loistaa samanlainen ilo kuin isoilla kouluradoilla!

Kisapaikoille Verneri tarvitsee mukaansa kaksi hoitajaa, eikä se oikein osaa rauhoittua yksinään vieraissa paikoissa. Tammoille olisi ihana esittää ja apua, onko tuo traktori. Alkuverryttelyt kisapaikoilla ovat elintärkeät, sillä verryttelyssä Verneri on saatava kunnolla rauhoittumaan, kuuntelemaan ja työskentelymoodiin. Tällöin se antaa radalla kaikkensa ja vielä vähän enemmän, onhan yleisöllekin esiintyminen ihanaa orin mielestä.

i. Williot on herrasmiehen luonteen omaava musta 163-senttinen ori, joka osoitti lupaavaa kouluhevosen alkua jo vuotiaana askeltensa puolesta. Kyvyt esiin finaalissa ori loistikin vuotta myöhemmin ja on koko ikänsä koulupainotuksen lisäksi menestynyt kohtalaisen hyvin myös estepuolella, tosin ihan harrastetavoitteella. Kouluradalta orilla on neljäkymmentä sijoitusta ja innokas kisaaja on jatkanut silloin tällöin kilpailemista isommissa kisoissa. Yhteistyöhaluinen ja herkkä ratsu on kilpaillut maan kuuluilla ratsastajilla ja toiminut vanhemmalla iällä myöskin opetusmestarina. Luonteensa ori on eittämättä perinyt omalta isältään, sillä sen suvussa on rauhallisia ja käsiteltävyydeltään ongelmattomia oreja paljonkin. Williot on ollut melko vähän siitoskäytössä pitkän kisauran vuoksi, joskin vähäisen jälkeläismäärän joukosta löytyy kolme siitosoria.

ii. Willis on hieno musta 170-senttinen ori, joka on menestynyt näyttelykehissä ja kerännyt itselleen muotovalion arvonimen. Se on lisäksi kilpaillut kouluratsuna neljäkymmentä sijoitusta, jonka lisäksi orilla on kohtalaisen hyvä hyppytekniikka, vaikka se ei olekaan kisannut esteitä. Willis on rakenteeltaan melko raskas, joka on myös vaikuttanut uravalintaan, vaikka sen vanhemmat ovat yleispainotteisia ja myös esteitä kisanneita jonkin verran. Luonteeltaan Willis on muun suvun orien tapaan utelias, sosiaalinen ja helppo tapaus kaikissa tilanteissa. Nykyisin seniorivaari viettelee ansaittuja vapaapäiviä toimien harrasteratsuna. Kisaamisen ohessa se on toiminut jonkin verran siitoksessa, mutta mitään jälkeläisvuoria sillä ei varsinaisesti ole kuitenkaan. Jälkeläisistä löytyy siltäkin kolme siitosoria. Lisäksi yksi tammajälkeläisistä on palkittu koululaatuarvostelussa kakkospalkinnolla.
ie. Willa oli erittäin kaunis rautias 161-senttinen suomenpuoliveritamma, joka oli luonteeltaan tammamainen ja se koitui osittain myös haasteellisen tamman kohtaloksi, sillä vanhan kasvattajan lopetellessa toimintaansa tamma lopetettiin, koska sille ei sopivaa kotia löytynyt. Ratsuna tamma oli herkkä ja osaavan ratsastajan unelma, mutta vaati paljon ratsastajaltaan etenkin vaikeammissa tehtävissä. Enemmän koulupuolen osaajahan tamma oli, mutta esteetkin siltä sujuivat joten kuten harrastemielessä tamman vanhempien kisatessa myös esteillä koulun lisäksi. Uusissa tilanteissa Willa oli hermostunut ja epävarma, jonka vuoksi sillä kilpaili pääasiassa sama ratsastaja koko kisauran ajan. Willa sai elämänsä aikana vain vähän jälkeläisiä haastavan luonteen vuoksi, mutta sopivalla orivalinnalla niistä tuli oikeinkin mukavia kilpahevosia koulupuolelle. Willa kantakirjattiin toisella palkinnolla ja kuvankaunis tamma myös keräsi näyttelyistä muotovalion arvonimen, sillä jos jotakin niin esiintyä se ainakin osasi näyttelykehässä. Tamma palkittiin ensin kakkospalkinnolla kouluratsastuksen puolella sijoituksistaan, mutta palkintoa nostettiin myöhemmin jälkeläisten kilpailutulosten myötä ykköseen.

e. Wilma oli ruunikko 175-senttinen puoliveritamma, joka keräsi näyttelykehistä muotovalion arvonimen vaikka luonteikas olikin ja välillä sopivaa (tai siis halukasta) esittäjää sai hetken etsiskellä. Hoitotilanteissa tamma ei ollut ihan hankalimmasta päästä, mutta saattoi silti välillä eksyttää hampaansa väärään paikkaan, etenkin satulavyötä kiristäessä. Ratsuna tamma oli helpompi, keskittyi kisatilanteissa hyvin ja sopi monenlaiselle ratsastajalle, kunhan avut olivat pehmeitä. Tammamaisen ajatuksen kulun ja vaihtelevat mielialat tammavarsoilleen periyttänyt Wilma oli itsekin melkoisen ailahtelevainen, mutta sen jälkeläiset ovat olleet tasaisempia luonteita. Wilma oli luottavainen ratsastajan vaihtuessakin ja teki aina parhaansa kouluradoilla, joista tamma keräsi neljäkymmentä sijoitusta. Voittoja näistä oli melkoisen moni, mutta silti tammalta jäi laatuarvostelupalkinto hakematta omistajan saamattomuuden vuoksi. Varsoja Wilmalle jäi neljä ja kaikki ovat kilpailleet koulua, osa myöskin helppoja esteluokkia. Wilma lopetettiin jalkavaivojen vuoksi muutama vuosi sitten.

ei. Wim oli ruunikko 172-senttinen lahjakas kouluhevonen, joka omasi myös hienon sopusuhtaisen rakenteen ja palkittiin kakkospalkinnolla kantakirjassa, koska kisatulokset eivät ihan riittäneet ykköspalkinnolle, vaikka rakenne olisikin sinne asti riittänyt. Wimiltä jäi harmittavan onnettomuuden vuoksi kymmenen jälkeläistä vain, vaikka kysyttyhän se siitoksessa oli. Auto-onnettomuuden jälkeen sen jalat eivät kuitenkaan kestäneet astutuskäyttöäkään ja se lopetettiin suhteellisen nuorella iällä, pakasteita kuitenkin jätettiin ja nykypolvet, jotka kouluradoilla kilpailevat ovat pakasteesta syntyneitä hyvin pitkälti, koska alkuperäiset jälkeläiset ovat syntyneet lähes kymmenen vuotta aiemmin. Halukkuutta siitokseen Wimin kohdalla lisäsi myöskin kouluratsastuksen mestaruusvoitto Suomessa kuusivuotiaana. Hyvän rakenteensa lisäksi ori periytti varsoilleen myös lahjakkuutta kouluratsuksi ja lisäksi estetammojen jälkeläiset ovat pärjänneet sillä saralla kivasti.
ee. Vonda on hieno kakkospalkinnon kantakirjatamma, joka on jo nykyisin eläkkeellä kouluratsun uraltaan. Ruunikko tähtipää on sirorakenteinen ja omaa pitkän kapean rungon ollen ehkä hieman erilainen rakenteeltaan kuin suomalaisetpuoliveriset yleensä. Erilaisen rakenteen omaava tamma pärjäsi kuitenkin koulussa hienosti, vaikka suvussa on pääasiassa kenttähevosia. 175-senttinen iso ja raamikas neiti periytti varsoilleen paitsi reilua kokoa myös sympaattista luonnetta ja helpohkoa käsiteltävyyttä. Jälkeläisiä siltä jäi seitsemän varsaa, joista viisi on kilpaillut kenttää tai koulua ja kaksi toiminut siitoksessa ja kiertänyt näyttelyitä Pohjoismaissa. Hyvinkoulutettu tamma on kilpaillut GP-tasolla, joskin kansainvälisissä kilpailuissa asti sitä ei koskaan nähty, kun omistajalla ei niin paljon kunnianhimoa ollut.
Sukuselvitys © Jannica