KRJ-I
Windell Verner "Verneri"

Perustiedot

Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori
Säkäkorkeus, väri 175cm, ruunikko
Syntymäpäivä 02.05.2017
Rekisterinumero VH17-031-0566
Koulutustaso 80cm, GP
Kotitalli Team J&K
Omistaja Jenna S., VRL-00766
Kasvattaja / Tuoja Walter Windell / Jannica

Meriitit

♥  Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, Elokuu 2018 = 7 + 41 + 18 + 20 + 15 = 101 p. KRJ-I

Jälkeläiset
Ikääntyminen


s. 02.11.2017 fwb-o. Wilson Chuck J&K ( VRL ) , e. Cursed Child
s. 20.10.2017 fwb-o. Weston J&K ( VRL ) , e. Daisy Rose
s. 18.03.2018 fwb-t. Complicated J&K ( VRL ) , e. Celivie Fox

Täytti 3 vuotta 02.05.2017 - Täytti 4 vuotta 03.05.2017 - Nyt 11 vuotias

Luonnekuvaus

Verneri on pohjimmiltaan erittäin kiltti ja sympaattinen hevonen, mutta siltä löytyy myöskin orimaisia piirteitä. Tammojen lähettyvillä ori mielellään esittelisi itseään, korskahtelisi ja steppailunsa myötä kiihdyttäisi itsensä räjähtäväksi aikapommiksi. Tarpeeksi kokenut ja jämäkkä käsittelijä saa Verneriltä kuitenkin äkkiä luulot pois, jolloin elämä ja arkiaskareet sen kanssa on oikein mukavaa.

Hoitaessa Verneri rentoutuu ja tuo kutiavia kohtiaan hoitajalle tykö oikein olan takaa. Ori rakastaa kaikenlaista huomiota ja on mielellään paijattavana, letitettävänä ja jopa pestävänä. Varustaminen sujuu niin ikään hienosti, samaten raspaus, mutta kengitystä varten ori täytyy kevyesti rauhoittaa.

Ratsastaessa Verneri on luottavainen ja kuuliainen. Se ei välttämättä tarvitse selkäänsä erityisen kokenutta tai jämäkkää ratsastajaa, mutta kokeneemman ratsastajan kanssa tällä orilla pääsee vaikka kuuhun. Vernerillä on erittäin isot ja näyttävät askellajit, joissa on hankala istua, mutta joista se saa kiitosta kouluratsastustuomareilta.

Kouluratsastus on Vernerillä luissa ja ytimissä ja tästä orista selkeästi huomaa, että se nauttii siitä mitä se tekee. Vernerin kanssa voi treenata vaikkapa piaffea päivät läpeensä ja aina ori jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen, paremmin ja paremmin. Tämän miellyttämisen halun vuoksi orin kanssa onkin päästy erittäin pitkälle ja olemme pärjänneet hienosti myös isommissa kouluratsastusluokissa.

Esteille Verneri omaa ihan ok hyvän hyppytyylin. Se ei juurikaan syty hyppäämisestä ja on varsinkin erityisesteillä hieman arka, mutta hyvän esteratsastajan kanssa yrittää parhaansa. Maastossa Verneri toimii hyvin porukassa tai kahdestaan, mutta yksin maastoilijaksi orista ei ole. Säikähtäessään se tosin onneksi vain säpsyy, eikä saa sen suurempia kohtauksia. Vernerin lempipuuhaa on ehdottomasti uiminen, järvessä orin silmistä loistaa samanlainen ilo kuin isoilla kouluradoilla!

Kisapaikoille Verneri tarvitsee mukaansa kaksi hoitajaa, eikä se oikein osaa rauhoittua yksinään vieraissa paikoissa. Tammoille olisi ihana esittää ja apua, onko tuo traktori. Alkuverryttelyt kisapaikoilla ovat elintärkeät, sillä verryttelyssä Verneri on saatava kunnolla rauhoittumaan, kuuntelemaan ja työskentelymoodiin. Tällöin se antaa radalla kaikkensa ja vielä vähän enemmän, onhan yleisöllekin esiintyminen ihanaa orin mielestä.

Sukuselvitys

i. Williot ii. Willis iii. Warner
iie. Viva
ie. Willa iei. Wessel
iee. Vute
e. Wilma ei. Wim eii.Valdemar
eie. Velma
ee. Vonda eei. Vulrich
eee. Vulrika

i. Williot on herrasmiehen luonteen omaava musta 163-senttinen ori, joka osoitti lupaavaa kouluhevosen alkua jo vuotiaana askeltensa puolesta. Kyvyt esiin finaalissa ori loistikin vuotta myöhemmin ja on koko ikänsä koulupainotuksen lisäksi menestynyt kohtalaisen hyvin myös estepuolella, tosin ihan harrastetavoitteella. Kouluradalta orilla on neljäkymmentä sijoitusta ja innokas kisaaja on jatkanut silloin tällöin kilpailemista isommissa kisoissa. Yhteistyöhaluinen ja herkkä ratsu on kilpaillut maan kuuluilla ratsastajilla ja toiminut vanhemmalla iällä myöskin opetusmestarina. Luonteensa ori on eittämättä perinyt omalta isältään, sillä sen suvussa on rauhallisia ja käsiteltävyydeltään ongelmattomia oreja paljonkin. Williot on ollut melko vähän siitoskäytössä pitkän kisauran vuoksi, joskin vähäisen jälkeläismäärän joukosta löytyy kolme siitosoria.

ii. Willis on hieno musta 170-senttinen ori, joka on menestynyt näyttelykehissä ja kerännyt itselleen muotovalion arvonimen. Se on lisäksi kilpaillut kouluratsuna neljäkymmentä sijoitusta, jonka lisäksi orilla on kohtalaisen hyvä hyppytekniikka, vaikka se ei olekaan kisannut esteitä. Willis on rakenteeltaan melko raskas, joka on myös vaikuttanut uravalintaan, vaikka sen vanhemmat ovat yleispainotteisia ja myös esteitä kisanneita jonkin verran. Luonteeltaan Willis on muun suvun orien tapaan utelias, sosiaalinen ja helppo tapaus kaikissa tilanteissa. Nykyisin seniorivaari viettelee ansaittuja vapaapäiviä toimien harrasteratsuna. Kisaamisen ohessa se on toiminut jonkin verran siitoksessa, mutta mitään jälkeläisvuoria sillä ei varsinaisesti ole kuitenkaan. Jälkeläisistä löytyy siltäkin kolme siitosoria. Lisäksi yksi tammajälkeläisistä on palkittu koululaatuarvostelussa kakkospalkinnolla.
ie. Willa oli erittäin kaunis rautias 161-senttinen suomenpuoliveritamma, joka oli luonteeltaan tammamainen ja se koitui osittain myös haasteellisen tamman kohtaloksi, sillä vanhan kasvattajan lopetellessa toimintaansa tamma lopetettiin, koska sille ei sopivaa kotia löytynyt. Ratsuna tamma oli herkkä ja osaavan ratsastajan unelma, mutta vaati paljon ratsastajaltaan etenkin vaikeammissa tehtävissä. Enemmän koulupuolen osaajahan tamma oli, mutta esteetkin siltä sujuivat joten kuten harrastemielessä tamman vanhempien kisatessa myös esteillä koulun lisäksi. Uusissa tilanteissa Willa oli hermostunut ja epävarma, jonka vuoksi sillä kilpaili pääasiassa sama ratsastaja koko kisauran ajan. Willa sai elämänsä aikana vain vähän jälkeläisiä haastavan luonteen vuoksi, mutta sopivalla orivalinnalla niistä tuli oikeinkin mukavia kilpahevosia koulupuolelle. Willa kantakirjattiin toisella palkinnolla ja kuvankaunis tamma myös keräsi näyttelyistä muotovalion arvonimen, sillä jos jotakin niin esiintyä se ainakin osasi näyttelykehässä. Tamma palkittiin ensin kakkospalkinnolla kouluratsastuksen puolella sijoituksistaan, mutta palkintoa nostettiin myöhemmin jälkeläisten kilpailutulosten myötä ykköseen.

e. Wilma oli ruunikko 175-senttinen puoliveritamma, joka keräsi näyttelykehistä muotovalion arvonimen vaikka luonteikas olikin ja välillä sopivaa (tai siis halukasta) esittäjää sai hetken etsiskellä. Hoitotilanteissa tamma ei ollut ihan hankalimmasta päästä, mutta saattoi silti välillä eksyttää hampaansa väärään paikkaan, etenkin satulavyötä kiristäessä. Ratsuna tamma oli helpompi, keskittyi kisatilanteissa hyvin ja sopi monenlaiselle ratsastajalle, kunhan avut olivat pehmeitä. Tammamaisen ajatuksen kulun ja vaihtelevat mielialat tammavarsoilleen periyttänyt Wilma oli itsekin melkoisen ailahtelevainen, mutta sen jälkeläiset ovat olleet tasaisempia luonteita. Wilma oli luottavainen ratsastajan vaihtuessakin ja teki aina parhaansa kouluradoilla, joista tamma keräsi neljäkymmentä sijoitusta. Voittoja näistä oli melkoisen moni, mutta silti tammalta jäi laatuarvostelupalkinto hakematta omistajan saamattomuuden vuoksi. Varsoja Wilmalle jäi neljä ja kaikki ovat kilpailleet koulua, osa myöskin helppoja esteluokkia. Wilma lopetettiin jalkavaivojen vuoksi muutama vuosi sitten.

ei. Wim oli ruunikko 172-senttinen lahjakas kouluhevonen, joka omasi myös hienon sopusuhtaisen rakenteen ja palkittiin kakkospalkinnolla kantakirjassa, koska kisatulokset eivät ihan riittäneet ykköspalkinnolle, vaikka rakenne olisikin sinne asti riittänyt. Wimiltä jäi harmittavan onnettomuuden vuoksi kymmenen jälkeläistä vain, vaikka kysyttyhän se siitoksessa oli. Auto-onnettomuuden jälkeen sen jalat eivät kuitenkaan kestäneet astutuskäyttöäkään ja se lopetettiin suhteellisen nuorella iällä, pakasteita kuitenkin jätettiin ja nykypolvet, jotka kouluradoilla kilpailevat ovat pakasteesta syntyneitä hyvin pitkälti, koska alkuperäiset jälkeläiset ovat syntyneet lähes kymmenen vuotta aiemmin. Halukkuutta siitokseen Wimin kohdalla lisäsi myöskin kouluratsastuksen mestaruusvoitto Suomessa kuusivuotiaana. Hyvän rakenteensa lisäksi ori periytti varsoilleen myös lahjakkuutta kouluratsuksi ja lisäksi estetammojen jälkeläiset ovat pärjänneet sillä saralla kivasti.
ee. Vonda on hieno kakkospalkinnon kantakirjatamma, joka on jo nykyisin eläkkeellä kouluratsun uraltaan. Ruunikko tähtipää on sirorakenteinen ja omaa pitkän kapean rungon ollen ehkä hieman erilainen rakenteeltaan kuin suomalaisetpuoliveriset yleensä. Erilaisen rakenteen omaava tamma pärjäsi kuitenkin koulussa hienosti, vaikka suvussa on pääasiassa kenttähevosia. 175-senttinen iso ja raamikas neiti periytti varsoilleen paitsi reilua kokoa myös sympaattista luonnetta ja helpohkoa käsiteltävyyttä. Jälkeläisiä siltä jäi seitsemän varsaa, joista viisi on kilpaillut kenttää tai koulua ja kaksi toiminut siitoksessa ja kiertänyt näyttelyitä Pohjoismaissa. Hyvinkoulutettu tamma on kilpaillut GP-tasolla, joskin kansainvälisissä kilpailuissa asti sitä ei koskaan nähty, kun omistajalla ei niin paljon kunnianhimoa ollut.
Sukuselvitys © Jannica

Kilpailukalenteri

Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 41kpl, joista voittoja yhteensä 6kpl.

Pvm Paikka Laji Luokka Sijoitus
22.10.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 1./30
23.10.2017 Hukkapuro KRJ Grand Prix 1./30
17.10.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./13
17.10.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 3./13
23.10.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 1./13
25.10.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 3./13
25.10.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 3./13
23.10.2017 Rêve de Haussea KRJ Grand Prix 3./30
24.10.2017 Rêve de Haussea KRJ Grand Prix 5./30
27.10.2017 Rêve de Haussea KRJ Grand Prix 2./30
28.10.2017 Rêve de Haussea KRJ Grand Prix 1./30
26.10.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 3./16
26.10.2017 Team J&K KRJ Grand Prix 3./32
03.11.2017 Team J&K KRJ Grand Prix 3./32
13.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 3./30
23.11.2017 Gestüt Helmwald KRJ Grand Prix 3./30
24.11.2017 Gestüt Helmwald KRJ Grand Prix 2./30
26.11.2017 Gestüt Helmwald KRJ Grand Prix 4./30
30.11.2017 Gestüt Helmwald KRJ Grand Prix 5./30
07.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 3./30
23.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 3./30
12.11.2017 Piikuja KRJ Grand Prix 5./30
14.11.2017 Piikuja KRJ Grand Prix 4./30
27.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 1./30
09.11.2017 Duán Stable KRJ Grand Prix 3./30
10.11.2017 Duán Stable KRJ Grand Prix 4./30
13.11.2017 Duán Stable KRJ Grand Prix 4./30
21.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 5./30
27.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 3./30
29.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 5./30
30.11.2017 Heidseck Sporthorses KRJ Grand Prix 4./30
04.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./14
07.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./14
10.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./13
13.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 1./14
14.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 3./13
16.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./14
19.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 3./13
21.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./14
23.11.2017 Team J&K KRJ Intermediate II 2./13
30.11.2017 KRJ-CUP KRJ Intermediate II 7./104


Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Valmennukset

02.06.2017, valmentaja Siiri H. (Omistajan kirjoittama)
Tänään valmennettavakseni saapui Jenna uuden koululupauksensa Vernerin kanssa. Pari oli käynyt jo tahkomassa muutamista kisoista kiitettäviä tuloksia ja odotinkin innolla, millainen kaveri silmieni alle saapuisikaan. Isokokoinen ori käveli rauhallisesti silmät puoliummessa alkukäyntejä Jennan höpötellessä selässä niitä näitä. Hetken päästä kehotin kokoamaan ohjat ja aloittamaan alkuverryttelyt itsenäisesti. Halusin seurata parivaljakon työskentelyä hetken. Korjailin hieman Jennan istuntaa ja kehotin häntä ratsastamaan oria vielä hieman vähäeleisemmin ja rauhallisemmin. Tämä tuottikin tulosta heti! Kohta kehotin sisällyttämään alkuverryttelyyn myös askeleen kokoamista ja pidentämistä, jotta saataisiin ori kunnolla hereille ja takajalat alle. Laukkaverryttelyjen jälkeen ratsukko sai hetken levähdystauon. Olin suunnitellut tälle päivälle vähän kirjavan harjoittelun, jotta saisin kunnolla tuntumaa hevoseen sekä sen ongelmakohtiin. Aloitimme varsinaisen treenin pienellä radalla, joka sisälsi avo- ja sulkutaivutuksia, laukanvaihdot joka toisella askeleella sekä piaffen ja passagen. Pääsimme heti hieman hienosäätämään Jennan istuntaa ja apujen käyttöä, sillä Verneri lähti toteuttamaan tehtäviä hieman räjähtävästi. Huolelliset puolipidätteet, valmistelu ja hienoiset avut näyttivät toimivan orin kohdalla paremmin. Laukanvaihdot saivat Vernerin hieman kuumenemaan, piaffe ja passage sen sijaan sujuivat mainiosti. Hienosäädimme vielä hetken passage - piaffe - passage siirtymisiä. Passagessa oli hieman rytmillisiä ongelmia, jotka lähtivät tosin purkautumaan nopeasti ja pian sainkin nähdä aivan täydellistä työskentelyä! Loppuverryttelyiden ohella keskustelimme vielä hetken tavoitteista orin kanssa ja suunnittelimme tulevaa valmentautumis aikataulua. Tästä orista kuullaan vielä, siitä olen varma!

Päiväkirjamerkinnät

20.06.2018, kirjoittaja Jenna S.
Tänään olisi tarkoitus ratsastaa Verneri läpi onnistuneen kisaputken jälkeen. Huomenna se pääsisi muutamaksi päiväksi laitumelle rentoutumaan, ennenkuin suuntaamme katseet kohti seuraavaa kisaputkea. Päivä oli pilvinen ja tuulinen, joten suunnittelin mielessäni maneesin sijasta ratsastavani pellolla. Putsasin ja pesin ensin kaikessa rauhassa Vernerin harjoja, samalla tallityttöjen kanssa rupatellen. Sorruimpa juomaan vielä kupillisen kahviakin ennenkuin sain aikaiseksi suunnata kohti Vernerin tarhaa. Ori ei suostunut kävelemään luokseni portille, joten kiroten itsekseni hain sen tarhan nurkasta. Tallissa sidoin orin käytävälle ja ja aloin harjailemaan sitä. Suihkuttelin häntään hieman hoitoainetta, jotta se saisi ratsastuksen ajan vaikuttaa.

Aloitin alkukäynneillä metsän siimeksessä. Vernerille se tosin ei ilmeisesti ollut kauhean rauhoittavaa, vaan se säpsyi milloin mitäkin mörköä pusikossa. Huokaisten suuntasin kohti tallin takana olevaa peltoa ja toivoin, ettei ori sielläkin säikkyisi kaikkea. Kokosin ohjat ja aloin verryttelemään oria ravissa. Alkuun ori näki kuin näkikin vielä mörköjä, mutta päätin pistää sen heti alkuunsa töihin. Pienen ravailun jälkeen nostin laukan ja aloin työstämään laukkaa. Ensin kevyessä istunnassa laajoja kaaria alkuun, sitten satulassa istuen hieman pienempiä. Keskilaukasta, koottuun laukkaan ja taas keskilaukkaan, sitten hieman lisättyä laukkaa. Avo- ja sulkutaivutuksia, niiden sujuessa laukanvaihtoja joka kolmannella askeleella kaarevalla uralla. Otimpa mukaan vielä hieman vastalaukka harjoituksiakin. Ori unohti nopeasti pienet vihreät miehet ja tuntui pian pehmeältä ja vastaanottavaiselta.

Laukkatyöskentelyn jälkeen pieni hengähdystauko käynnissä ja sitten ravityöskentelyä. Jälleen siirtymiä askellajin sisällä, avo- ja sulkutaivutuksia sekä väistöjä. Ori tuntui alkuun väistättäessä hieman jäykältä ja kierolta vasemaan suuntaan, mutta suoristui pian kiinnittettyäni enemmän huomiota omaan istuntaani. Lopuksi kevyttä ravia eteen alas taivutellen ja pitkät loppukäynnit pitkin ohjin.

Tallissa hieroin orin lihakset läpi ja harjasin sen huolellisesti. Setvin hännän ja lyhensin sitä hieman. Laitoin selkärankalinjaan pitkävaikutteista ötökkämyrkkyä ja vein orin takaisin tarhaan syömään päiväheiniään. Nyt se on valmis pienelle laidunlomalle.

Tallissa päätin käydä orin varustekaapin läpi. Tyhjesin sen kokonaan ja pyyhin hyllyt. Harjat olikin jo pesty. Loimet ja satulahuovat kuskasin pesukoneeseen pyörimään. Purin ori arki- ja kisasuitset, pesin ja rasvasin ne. Putsasin myös satulan. Yritin kaivertaa onnettomaan päähäni, että muistaisin ostaa orille lisää valkoisia pinteleitä kisoihin. Kaikki arvaa, etten varmasti muista ensimmäisellä kauppareissulla. Lopulta kaikki oli Vernerin kaapissa aivan tiptop. Pesukone oli jo ehtinyt pyöriä, joten kävin ripustamassa satulahuovat kuivumaan ja pistin pari loimea seuraavaksi pesuun. Onnea on teollisuuskokoinen pesukone omassa tallissa!

03.06.2017, kirjoittaja Jenna S.
Olen enemmän kuin tyytyväinen Vernerin kisauran aloitukseen sekä eiliseen valmennukseen. Mielessäni kiilteli jo maailmancupin voitot ja kaikki, niin hyvältä ori välillä tuntuu selkään. Tänään olisi kuitenkin rentouttavan maastolenkin vuoro. Sain matkaani tallitytön toisella orilla, sillä Verneri ei ole osoittautunut kovin luotettavaksi maastokaveriksi yksinään. Kävelimme piiiitkät alkukäynnit, koska unohduimme rupattelemaan niitä näitä suu vaahdossa. Reipas ravi herätteli kuitenkin niin hevoset kuin ratsastajatkin, enkä voinut kuin nauttia leppeästä tuulenvireestä kasvoillani ja voimakkaasta, innoissaan olevasta hevosesta allani. Ravailimme hyvän tovin, kunnes siirryimme käyntiin ja käännyimme metsäpolulle. Verneri ei ollut kovin innoissaan puron yli hyppäämisestä, mutta pienellä kannustuksella alistui kohtaloonsa ja loikkasi yli aivan jäätävän kokoisella karhuloikalla, hyvä etten tippunut alas. Pian pääsimmekin lempikohtaani: laukkamäkeen! Pitkä ja loiva ylämäki siinsi edessämme. Hevosetkin tuntuivat vaistoavan heti, mikä on homman nimi. Vernerikään ei tarvinnut kuin hienoisen myötäyksen ohjista ja jo se ampaisi valtavalla voimalla eteenpäin. Annoimme hevosten purkaa energiaansa oikein kunnolla ja laukata sielunsa kyllyydestä, eikä se kyllä selkäänkään ollenkaan hullumpaa ole, nauraa vedet silmistä, napata oria harjasta kiinni ja antaa mennä. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, niin laukkamäkikin. Hiljensimme vauhdin raviin ja taivuttelin Verneriä hieman eteen ja alas. Ori turtui vetreältä ja vastaanottavaiselta, joten annoin sille pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ohjaa. Lopulta siirryimme käyntiin ja kävelimme kohti tallia iloisesti jutellen.

10.05.2017, kirjoittaja Jenna S.
Talliimme muutti kuukausi sitten upea fwb-ori Verneri. Olemme tässä Vernerin kanssa rauhaksiin tutustuneet ja opetelleet toistemme tapoja. Verneri onnistui tulostaan seuraavana päivänä karkaamaan tallitytön tarhatessa sitä ja fiksuna orina se yritti sitä uudestaan useasti tapahtuman jälkeen. Pikkuhiljaa arkirutiinit ovat lähteneet kuitenkin sujumaan. Olen käynyt orin kanssa muutamissa valmennuksissa ja viikonloppuna olisi edessä ensimmäiset kisat sen kanssa. Saa nähdä kuinka meitin käy! Ori on myös onnistuneesti tutustutettu tallin toiseen oriin Frodoon ja ne saikin toisistaan kivat tarhakaverit. Myös orilaitumen puolella isompaan laumaan Verneri on vapaapäivinään sujahtanut mukavasti, joten sehän alkaa jo vahvasti kuulumaan kalustoon! Viime viikonloppuna maastoreissun yhteydessä kävimme myös järvessä pulahtamassa ja orihan oli siitä aivan innoissaan! Odotan mielenkiinnolla tulevia vuosia ja kisakoettelemuksia tämän orin kanssa!

© Team J&K     |     Tämä on virtuaalihevonen     |
Ulkoasun suunnittelu ja toteutus NM.
Kuvat: Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan