Meriitit
♥ Yleislaatuarvostelu,
Elokuu 2011 = 32 - 31 - 30 - 35 = 128 p, YLA2.
♥ Kouluratsujen laatuarvostelu, Lokakuu 2012 =
KRL II (80,10%)
♥ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, Marraskuu 2012 =
27 (9+9+9) - 40 - 20 - 9,5 - 8 = 104,5 p. KRJ-I.
♥ Suomalaisten puoliveristen laatuarvostelu, Joulukuu 2012 =
18-18-20-20-20-08 = 104p, SPL-I
"Erittäin hieno rotunsa edustaja joka palkittiin sekä tilaisuuden parhaimmilla yhteispisteillä että korkeimmilla rakennepisteillä!
Näpsäkkä ja mukava luonne, jonka lukeminen oli kuitenkin turhan raskasta
selkeiden kappalejakojen puuttuessa. (Om. huom. korjattu) Orin jälkeläiset olivat olleet mukavan aktiivisessa käytössä. Ori keräsi myös hienon määrän
lisäpisteitä upealla määrällä päiväkirja- ja valmennusmerkintöjä."
Jälkeläiset
Ikääntyminen
Täytti 3 vuotta 01.08.2009 - Täytti 4 vuotta 10.09.2009 - Nyt 24 vuotias
Luonnekuvaus
Repe on kuumahko, haastava ja kokeneen käsittelijän tarvitseva ori. Se on päättäväinen ja hieman arvaamaton, mutta ei tarkoita missään
tapauksessa pahaa.
Suosittelemme suorittamaan Repen hoitotoimenpiteet hoitokarsinassa molemmin puolin kiinni sidottuna, sillä karsinassaan ori hyörii ja pyörii ja
helposti
saattaa vahingossa liiskata hoitajansa vasten seinää. Repeä ei missään tapauksessa saa päästää kokemattoman hoitajan käsiin, mutta napakalla
komennuksella
Repen yleensä saa taas aisoihin. Repe kyllästyy helposti kun sitä harjaa, jolloin se alkaa heittelemään päätään ja potkimaan taakseen. Tällöin
kannattaa
suosiolla hoitaa tekemänsä asiat loppuun rauhallisesti mutta ripeästi. Kavioita Repe ei aina tahtoisi nostaa ylös, vaan juurtaa kavionsa
mahdollisimman
syvälle maahan. Tiukalla asenteella ja napakalla komennuksella, henkisellä ylivallalla kaviotkin saa kuitenkin puhdistettua ongelmattomasti.
Suitsimisen
ja satuloinnin kanssa ei yleensä ole ongelmia.
Taluttaessa Repe kiirehtii ja steppailee ympäriinsä. Tämän takia sitä kannattaa taluttaa suitsien kanssa tai naru suussa. Ori saattaa vahingossa
talloa
taluttajansa varpaat, mutta ei missään nimessä tee sitä tahallaan. Repe hirnuu tammoille ja voi heittäytyä todella hankalaksi kiimaisen tamman
lähipiirissä.
Repen saa yleensä kuitenkin hallittua kääntämällä sitä voltille tarpeeksi usein ja komentamalla napakasti. Tämän pojan kanssa pärjää yleensäkin
pitkälle jos
vain muistaa olla rauhallinen ja tiukka.
Ratsastaessa Repe on erittäin herkkä ja taitava. Kovakätisellä ratsastajalla se voi hätääntyä ja lähteä juoksemaan kättä karkuun, mutta
pehmeällä ja
rauhallisella ratsastajalla herra voi päästä pitkälle. Se on virkeä ja eteenpäin pyrkivä ja kulkee kauniisti niskaa pyöristäen kuolaintuntumalla.
Repellä
on hienot ja erittäin näyttävät askellajit, jotka kuitenkin saattavat olla hiukan hankalat istua. Repen ravi on mukavan liidokasta ja se
taipuu molempiin
suuntiin hienosti. Laukka on hienoa ja pyörivää.
Kouluratsastus sujuukin sitten todella mainiosti. Repe on erittäin herkkä avuille joten sitä kannattaakin ratsastaa enemmän istunnalla ja
painoavuilla kuin
pohkeilla tai kädellä. Pohkeenväistöt sujuvat ongelmitta ja ylipäätään ori vastaa herkästi jo pieniin apuihin. Istunnan kanssa täytyy kuitenkin
olla tarkka,
sillä hiukankin vinon istunnan omaavalla ratsastajalla Repekin kulkee helposti vinossa. Laukannostot ovat usein puhtaita, niitä onkin harjoiteltu
paljon.
Laukanvaihdot onnistuvat melko hyvin. Repen kanssa täytyy myös muistaa antaa avut huolellisesti ja selkeästi, puoli pidätteet ja kunnon valmistelut
ovat valttia.
Laukkapiruetissa ori on melko kankea, mutta kovalla treenillä olemme saaneet piruettiakin paremmaksi. Repe on koko tunnin virkeä, eikä veltostu
lopputunnista.
Joskus kuitenkin Repe voi olla liiankin virkeä, jolloin rauhallinen asenne ja huolelliset pidätteet auttavat saamaan oria rauhallisemmaksi.
Esteitä herra ei ylitä helposti, eikä se oikeastaan nautikaan esteistä yhtään. Todella suurella päättäväisyydellä, kärsivällisyydellä ja taidolla
voi ristikot
ja pienet pystyt onnistua, mutta siihen se sitten jääkin. Ori kiihdyttää esteelle tultaessa, mutta laukkaa suoraan ohitse. Harvoin se lyö jarruja
pohjaan, mutta
pakon edessä se tekee senkin. Itse hypyt ovat töksähteleviä ja usein Repe hyppää mahdollisimman korkealta - jos hyppää. Repe ei siis omaa hienoa
hyppytyyliä tai
huimaa kapasiteettia, toisin kuin kouluratsastuksessa. Puomit tosin sujuvat silti erinomaisesti, ori osaa asettaa askeleensa hienosti erikokoisiin
väleihin.
Laukassa se voi tosin hieman kuumeta pitkillä väleillä. Käytämmekin koulutreenin ohessa hyvänä virkistyksenä pieniä puomiharjoituksia.
Maastossa Repe on energinen ja vaikea pidäteltävä. Se yrittää nyppiä ohjia pois ja jokaiseen väliin pitäisi laukata tai muuten vain mennä lujaa.
Muiden hevosten
kanssa Repe yrittää ryhtyä kisaamaan, joten se kannattaa pitää johtohevosena. Kun se sitten viimein pääsee laukkaamaan, voi pidätteiden läpimeno
viedä aikansa.
Kuitenkin rauhallisella ja napakalla ratsastajalla Repekin saattaa rauhoittua maastossa. Repen lempipuuhaa on päästä päästelemään höyryjään
sänkipellolla, eli
juosta niin lujaa kuin jaloista pääsee. Ja vauhti onkin sitten kova, voin luvata! Peltolaukkoja käytämme myös hyvänä virkistyksenä koulutreenin
ohella.
Kesällä Repe nauttii uittoretkistä. Se höseltää, pelleilee, pärskii, kuopii vettä ja tekee kaikkia mahdollisia sen mielestä kivoja asioita.
Kisoissa Repe yleensä jatkaa samaa touhuaan kuin kotona, joskin tammat aiheuttavat usein keskittymisvaikeuksia -pahojakin sellaisia.
Sukuselvitys
i. Wildfield Thompson
|
ii. Edolf Gagar
|
iii. Gazaretto
|
iie. Gunilla
|
ie. Wildfield Denise
|
iei. Phantom
|
iee. H.V. Felicia
|
e. Elegance'37
YLA3
|
ei. Extra Good
|
eii. Even More
|
eie. Ramona II
|
ee. Eleanor'37
|
eei. Emil Hundred
|
eee. Mona v.d. Falstron
|
Repen isä Wildfield Thompson, tuttujen kesken ihan vain Tumppi, viettää leppoisaa elämää Kickbotissa. Suurikokoinen ori omaa kuuman ja hieman jääräpäisen
luonteen, jonka on periyttänyt myös Repelle. Tumppi osaa olla myös hieman arvaamaton, ja oriin kannattaa tutustua rauhassa ja hätiköimättä, ennen kuin nousee
sen selkään. Ratsuna Tumppi on oikea unelmahevonen, täysin erilainen kuin luonteen kannalta luulisi; ori tekee kaiken rauhallisesti, hätiköimättä, turhaa
hosumatta. Jos oria hoputtaa, se vain ärsyyntyy ja hermostuu. Suuresta koostaan huolimatta tekee kaikki liikkeet unelmanpehmeästi ja kevyesti. Ruunikko ori
on notkea kuin kissa ja menestynytkin loistavasti kouluratsastuksessa. Tumpin jälkeläiset ovat myös menestyneet hyvin kouluratsastuksessa, silti saman hieman
kenkkuilevan ja omapäisen luonteen omaavina..
Isänisä Edolf Gagar eli pelkkä Gagar on hyvin temperamenttinen, yönmusta puoliveriori, joka tällä hetkellä asustelee naapurimaassa Ruotsissa. Suuresta iästään
huolimatta Gagar on hyvin energinen ja käyttäytyy kuin nuori hevonen konsanaan. Tammoille se jaksaa keikaroida yhä, charmi näyttää edelleenkin olevan hyvässä
kunnossa.. Gagar onkin erittäin kysytty hevonen siitospuolella, ja Repen isän lisäksi Gagarilla on monia menestyneitä jälkeläisiä ympäri maailmaa, suurin osa
kuitenkin Ruotsissa ja Suomessa. Gagar on myös lastensa ja lapsenlastensa tavoin hyvin suurikokoinen, ja arvaamatonta oria pitää käsitellä varovaisesti.
Gagarin isä, eli Repen isänisänisä Gazaretto on nyttemmin jo kuollut, mutta eläessään ori oli oikea legenda. Gazaretto ahmi arvostettuja palkintoja kerta toisensa
jälkeen, ja voittokulku jatkui jatkumistaan. Pikimusta, läsipäinen ori kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa, eikä ehtinyt periyttää kuin vain muutaman jälkeläisen.
Gazareton kuolema olikin suuri järkytys puoliveripiireissä. Kertoman mukaan Gazaretto oli luonteeltaan hyvin itsepäinen, orin kanssa joutui tappelemaan kunnolla
ennen kuin yhteistyö alkoi sujua.
Isänisänemä Gunilla oli vaaleanrautias puoliveritamma. Nillaksi kutsutta tamma ei kovin paljon kisoissa käynyt, mutta niissä harvoissakin tamma menestyi erittäin
hyvin. Pienikokoisella Gunillalla on vain muutamia jälkeläisiä. Gunilla kuoli arvokkaasti vanhuuteen.
Isänemä Wildfield Denise, aka Denise, asustelee myös Ruotsissa. Kauniin suklaanruunikko tamma on pärjännyt hienosti kouluratsastuksessa, mutta myös estepuolella
tamma on loistanut. Denise kisaa yhä, mutta vain silloin tällöin. Pääasiassa tamma toimii siitostammana. Siro Denise on hyvin kiltti, mutta löytyy tammalta myös
tietynlaista temperamenttiakin. Ratsastaessa eteenpäin pyrkivä ja keskittyy täysillä suoritukseensa. Jos joku menee pieleen, tamma kiukustuu ja yrittää korjata asian.
Kouluradoilla onkin joskus sattunut pienoisia erimielisyyksiä Denisen ja ratsastajan välillä..
Isänemänisästä, Phantomista, ei tiedetä kovin paljoa, mutta orin sanotaan olleen hyvin rauhallinen ja ehkä hieman ylpeäkin hevonen. Phantom kävi muutamissa
koulukisoissa, mutta eniten sitä näki esteradoilla. Phantomilla ei ole kovin paljon jälkeläisiä, sillä ori kuoli yllättäen ähkyyn.
Isänemänemä H.V. Felicia oli joka tytön unelmahevonen. Täysin kimo tamma kisasi pääasiassa kouluratsastuksessa, mutta ei menestynyt kovin hyvin. Luonne oli kuitenkin
mitä erinomaisin; ihmisystävällinen ja kiltti. Felicialla ei ole kuin yksi jälkeläinen, Repen isänemä Wildfield Denise.
Emä, Elegance'37 (2007 - ), on 158 senttimetriä korkea puoliveritamma. Suhteellisen hyväsukuinen Elegance on kisannut ahkerasti niin kouluratsastuksessa kuin
esteilläkin. Luonteeltaan Elegance on hivenen tammamainen, mutta älykäs rouva, joka kuitenkin kaipaa kokeneen käsittelijän. Kokenut Elegance on pitänyt taukoa
kisoista, ja varsonut sillä aikaa muutaman varsan.
Repen emänisä Extra Good on hienorakenteinen ruunikko puoliveri ori. Extra Good pärjäsi nuorempana hyvinkin näyttelyissä, mutta kun orilla alettiin kisata
kouluratsastuksessa, näyttelytouhut jäivät siihen. Extra Good asustelee Suomessa ja toimii nykyään pääasiassa siitos orina - orilla onkin parisensataa jälkeläistä.
Koulussa orilla kisattiin aivan Gran Prix-tasolle asti.
Extran isä, täten Repen emänisänisä Even More, oli arvostettu kouluratsu. Nuorena orilla kisattiin laukkaratsastuksessa, mutta siirtyi kouluratsuksi mitättömien
suoritustensa takia. Erittäin hyväsukuinen ori koulutettiin uudestaan ja se ehtikin napsia kouluradoilta monet voitot ennen eläkkeelle siirtymistään. Oria käytettiin
runsaasti siitokseen, ja orin jälkeläisiä löytää yhä ympäri maailmaa.
Extran emä eli Repen emänisänemä Ramona II oli melko tuntematon tamma. Tammalla kisattiin hieman kouluratsastuksessa, mutta ei ollut kovinkaan menestynyt ja
kuuluisa. Tamma kuoli traagisesti viidennen varsansa varsomiseen tuntemattomasta syystä.
Repen emänemä Eleanor'37 on upeasti pärjännyt kouluratsu huolimatta monimutkaisesta menneisyydestään. Tamma syntyi Suomen Lapissa ja alle vuoden ikäisenä tamma
myytiin saksalaiselle miehelle, joka pitikin lahjakkaasta tammasta hyvää huolta upeassa siittolassaan. Pian omistaja kuoli, ja nelivuotias Eleanor myytiin eteenpäin
Englantiin saakka. Tamma asui huippusiittolassa ja sai hyvää kohtelua, taitavan ratsuttajan käsissä tamma puhkesi kukkaan ja tuli tutuksi kouluradoilla.
Tamma menestyi hyvin pitkälle, ja nyt se viettää upeaa siitostamman elämää Suomessa, minne se myytiin 11-vuotiaana.
Repen emänemänisä Emil Hundred on suvultaan hyvin kuuluisa. Ori on jo kuollut, mutta vieläkin sen nimi kummittelee kouluratsastuspiireissä. Ori voitti monet
kisat ja sitä käytettiin myös ahkerasti jalostukseen. Siksi sukulinja onkin tullut tunnetuksi.
Repen emänemänemä Mona v.d. Falstron on hieman tuntematon yksilö Repen emänisänemän Ramonan tavoin. Siitä huolimatta tamma on menestynyt mukavasti kouluratsastuksen
helpoissa luokissa ja ja tamman jälkeläiset ovat erittäin hienoja.
Sukuselvitys © Iiñaa, kiitos!
Kilpailukalenteri
Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 81kpl.
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
Valmennukset
05.07.2011, valmentajana Moona H. (omistajan kirjoittama)
Tänään pääsin valmentamaan jo kokenutta kilparatsua Passive Relations! WIMiä, aka Repeä. Repe osoittautuikin oikein kokeneeksi oriksi, joskin se taisi olla hiukan
ruosteessa. Aloittelimme valmennusta rauhallisesti vetreyttämällä hiukan jäykkää oria aluksi käyntityöskentelyllä. Pyysin Jennaa kokoamaan ohjia ihan pikkuhiljaa
samalla, kun istunnalla ratsastaa oria kokoamaan ja lisäämään käyntiä. Repe työskenteli koko ajan oikein hyvällä panoksella ja selvästi yritti koko ajan miellyttää
ratsastajaansa. Korjailin hiukan Jennan istuntaa ja huomauttelin moneen kertaan valmennuksen aikana Jennan käsistä jotka heiluivat sinne tänne ja repivät oria suusta.
Repeä Jennan heiluvat kädet selvästi häiritsivät, mutta Jenna korjasi virheensä hienosti muutaman huomautuksen jälkeen. Käyntityöskentelyn jälkeen kehotin Jennaa
nostamaan kevyen ravin ja taivuttelemaan oria runsailla volteilla, ympyröillä ja kiemuraurilla. Repe alkoi vetristyä ja pääsimme aloittamaan laukkatyöskentelyn.
Kun laukka oli saatu liikkuvaksi ja orin takajalat kunnolla töihin, aloitimme laukanvaihtojen harjoittelun. Pienen hiomisen jälkeen vaihdot hipoivat jo täydellisyyttä,
hienoa! Siirryimme harjoittelemaan laukkapohkeenvaihtoja ja -piruetteja. Niitä jouduimmekin hiomaan pidemmän aikaa, mutta kun Jenna muisti valmistella avut kunnolla
alkoi työskentelykin sujua. Lopuksi kehotin Jennaa loppuverryttelemään Repen kunnolla ja erityisesti kävelemään pitkän aikaa.
22.11.2009, valmentajana Alana
Odotin sinua maneesilla ennen tunnin alkua. Saavuit paikalle taluttaen Repeä, ja ori katseli innokkaana ympärilleen. Alusta asti oli selvää, että
tänään se ei ainakaan ollut veltolla päällä. Avasin teille maneesin oven, ja suljin sen perässänne, kun olitte päässeet sisälle. Säädit satulavyötä ja
jalustimia maasta käsin ennen nousuasi ratsaille. Ollessasi selässä pyysit Repen käyntiin ja käännyitte vasempaan kierrokseen. Hetken käveltyänne pitkin
ohjin pysäytit Repen ja kiristit satulavyötä selästä käsin vielä yhdellä välillä. Pyysin teitä vaihtamaan oikeaan kierrokseen vapaalla tavalla, ja päätit
leikata radan poikkisuuntaan. Kävelitte pari kierrosta toiseenkin suuntaan, ja käynti pysyi reippaana - kuten äsken vasemmassa kierroksessakin kävellessänne.
Vähitellen pyysin sinua keräämään ohjia ja ja jatkamaan työskentelyä kevyessä ravissa tehden paljon suurikokoisia voltteja. Repe oli ravatessa turhankin innokas,
joten pyysin sinua ottamaan muutaman pidätteen. Pidätteet menivät läpi, ja Repe kuunteli muitakin apujasi selkeästi paremmin. Pyysin teitä myös vaihtamaan suuntaa
aina välillä. Jouduin muistuttamaan sinua suoristamisesta volttien jälkeen, mutta muuten asetukset ja tempo olivat mallillaan. Pyysin sinua istumaan harjoitusraviin
ja jatkamaan volttityöskentelyä, ottaen mukaan suoraan ravista pysähtymisiä, joista sitten siirrytään suoraan takaisin raviin. Pysähtyminen sujui hienosti
valmistellessasi sen puolipidätteillä ja istunnallasi, mutta takaisin raviin siirtymisissä näkyi vielä käyntiaskelia. Kehotin sinua valmistelemaan ne paremmin,
ja johan alkoi sujua. Annoin sinun siirtyä käyntiin ja antaa hetkeksi pidempää ohjaa. Käveltyänne hetkisen pyysin sinua taas kokoamaan hevosen, ja hieman
korjaamaan Repen tahditonta kävelyä. Kun tahti löytyi, annoin seuraavan tehtävän: käskin sinua kääntymään 'pitkälle sivulle' noin kahta metriä ennen varsinaista
pitkää sivua, kulkemaan uran sisäpuolella. Kuljitte oikeaan kierrokseen. Kävelitte ensin vähän matkaa suorassa linjassa, kunnes pyysin sinua kääntämään Repen
poikittamaan pohkeenväistöä varten. Pohjetta tuli siis väistää oikealle takapuoli maneesin seinään päin ja pysyä samalla viivasuorassa linjassa ilman uran
tuomaa tukea. Itse väistö ristiaskeleineen sujui mainiosti, mutta pikkuhiljaa linja siirtyi keskemmälle. Kehotin sinua viemään pidätteet paremmin perille ja
istumaan vielä hieman syvemmälle satulaan, jolloin linja pysyi suorana. Hieman ennen lyhyttä sivua suoristit Repen ja jatkoit käyntiä. Pyysin sinua tekemään
päädyssä suuren ympyrän hitaassa, mutta tahdikkaassa harjoitusravissa, ja sen jälkeen tekemään uuden pohkeenväistön toista pitkän sivun linjaa pitkin. Se sujui
hienosti, ja Repe astui vielä paremmin ristiin kuin edellisellä kerralla. Lyhyessä päädyssä teit taas harjoitusravivoltin, jonka jälkeen vaihdettiin suuntaa.
Pohkeenväistöt tehtiin toiseen suuntaan harjoitusraviympyröitä unohtamatta. Tuntia oli enää varsin vähän jäljellä, joten laukkatyöskentelylle ei käytetty kovin
pitkää aikaa. Kuljitte vasenta kierrosta, ja annoin tehtäväksi nostaa laukan käynnistä lyhyen sivun keskellä. Muistutin sinua valmistelemaan siirtymisen huolella,
ja jo ensimmäisellä yrittämällä laukka nousi helposti, eikä siirtyminen yllättänyt Repeä. Sait laukata pitkän sivun puoliväliin, jossa pyysin teitä tekemään
laukkavoltin, jonka loputtua tulisi siirtyä takaisin käyntiin. Siirtymä tuli teiltä hieman myöhässä, mutta tehdessänne saman uudestaan toisesta päädystä se osui
nappiin. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen sait tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti kevyessä ravissa ja lopuksi mennä pitkin ohjin käyntiä.
Tunti meni kokonaisuudessaan yllättävänkin hyvin, ja huomautettavaa ei löytynyt paljonkaan. Kunnon valmistelu ennen tehtävää kertoo hevosellekin, että jotain
pitää pian olla tekemässä. Muista siis osoittaa aikeesi ajoissa.
18.11.2009, valmentajana Awele
Aamupäivä oli kylmä ja huurteinen, orin hengitys höyrysi ja ratsastajan nenä vuosi pikkupakkasen takia. Ohjastin tummaa parivaljakkoa ennen varsinaista
työskentelyn aloitusta. Repe käveli rennosti mutta reippaasti ympäri kenttää. Pian aloitimme ravityöskentelyn, tehtävänä oli väistää ravissa kahdeksikkoa
koko kentällä niin, että lävistäjät väistettiin. Päätyyn otettiin laukka ympyrä ja ympyrän jälkeen pysäytys josta suoraan raviin, ja sitten väistettiin
toiseen suuntaan. Ohjailin Jennaa istumaan selässä rennosti ja pitämään polvet irti satulasta ja käden vakaana. Repe väisti terhakkain askelin, huusin aina
kun orin etu- tai takapää lähti johtamaan. Väistäminen ravissa ei ollut helppoa ja vaati sekä ratsastajalta että ratsulta jonkun verran. Repe hoiti homman
kotiin kiitettävästi. Laukoissa ori kuumui ja pysäytys tahtoi venyä välillä. Ohjasin vain tekemään useita puolipidätteitä ja sitten kevyen pidätteen, olihan
ori kuitenkin aika herkkis. Repe alkoi hiljalleen hiota. Työskentely oli sulavaa ja annoin parivaljakolle pienen tauon. Ori pärskähteli rennon oloisena.
Seuraavaksi jatkettiin hieman piaffe harjoituksilla. Ori tepsutti jo innokkaana odotellen. Kehotin teitä aloittamaan. Ori otti 3 askelta puhtaasti, kehotin
ottamaan uudestaan niin että saataisiin 5 askelta puhtaasti. Kehotin pyytämään vähän pohkeella niin onnistuisi. Ja onnistuikin, ori otti puhtaasti melkein
kuusi askelta. Jenna S. taputti oria ja antoi sitten pitkät ohjat hetkeksi ennen kuin aloitti loppuverryttelyn.
20.05.2009, valmentajana nienna
Olit verrytellyt Repen jo valmiiksi. Aloitimme valmennuksen harjoittelemalla vaativaa kouluratsastusliikettä, nimittäin piaffea.
Onneksi ratsastaja on kilpaillut koulua monta vuotta ja tietää liikkeeseen tarvittavat avut, joten ihan nollapisteestä ei tarvinnut lähteä.
Repe oli toki aikaisemminkin harjoitellut tätä, mutta liike oli hevoselle kuitenkin vielä uusi. Repe tajusi nopeasti mitä sen piti tehdä ja
teki neljän askeleen virheettömän piaffen. Päätimme palkita sen runsailla taputuksilla ja sillä että tämän liikkeen harjoittelu sai tältä päivältä
riittää. Koska ori oli ollut niin hieno, päätin että päästäisin teidän tänään vähällä ja saisitte tehdä helpon laukkatehtävän. Teidän piti peruuttaa
neljä askelta suoraan taakse ja nostaa siitä samantien laukka. Tämä oli teille helppoa, aivan niin kuin olin arvellutkin. Lopuksi saitte vielä pitää hieman
hauskaa esittämällä minulle lävistäjän lisätyssä laukassa, Repehän tuntui ihan lentävän lisätessään! Repellä selvästi oli kivaa, joten tähän oli hyvä lopettaa
tällä kertaa.
19.05.2009, valmentajana nienna
Saapuessani paikalle verryttelit jo Repeä kentällä. Ori tuntui juoksevan altasi pois ja pakeni kuolaintuntumaa vetämällä itsensä rullalle. Orilla
tuntui olevan tänään huono päivä. Alussa laitoin teidät pyörimään keskiympyrälle, jotta saisit ratsastettua hevosen parempaan muotoon ja takajalkoja
enemmän alle. Sieltähän se hyvä työskentelymuoto ja ravi löytyikin pienen hakemisen jälkeen. Muista käyttää sitä sisäpohjetta ihan kunnolla, ainakin
nyt Repe tuntui tulevan siitä törkeästi läpi. Pistin teidän seuraavaksi treenaamaan sulkutaivutuksia. Teitte muutaman taivutuksen ensin käynnissä, mutta
koska ne menivät niin hyvin pystyitte siirtymään samantien raviin. Ori ei aluksi tuntunut ymmärtävät mitä hait, muista tehdä reilu pidäte ennen liikettä
ja pitää koko paketti koossa siihen asti kunnes annat luvan taas mennä. Nyt Repe lähti puolessa välissä taivutusta venkuilemaan ja juoksemaan pois alta.
Lopputunnista teimme laukkatyöskentelynä laukanvaihtoja. Ne teiltä sujuivat hyvin ja Repe heitti muutamat ilopukitkin sinne väliin.
15.05.2009, valmentajana Juulia K
Saavuin maneesille ja olit parhaillasi verryttelemässä Repeä ravissa. Repe kulki kivasti ja käytti takaosaansa, mutta siltikin selkää voisi käyttää enemmän.
Pienen hetken jälkeen aloitimme laukkaverryttelyn. Kumpaankin päätyyn ensin kaksi laukkaympyrää ja sitten ravissa pitkä sivu ja taas ne ympyrät. Tätä teit
jonkin aikaa jotta sait Repen kunnolla avuille. Täytyy myöntää, että tässä oli hieno hevonen! Laukassa sait Repen nopeasti rennoksi ja ratsastus oli siistiä
ja ihailtavaa. Rentoa, pyörivää laukkaa oli hiottu verryttelyssä tarpeeksi joten aloitimme varsinaisen työskentelyn. Jäit keskiympyrälle harjoitusraviin ja
siinä ympyrällä piti tehdä pohkeenväistöä ulospäin. Taisi olla tämäkin Repen ensimmäisiä kertoja, sillä se ei heti tajunnut mistä oli kyse. Oikeaan kierrokseen
tehtävä sujui, joten vaihdoit suuntaa ja teit vasempaan samaa. Repe oli heti enemmän jäljillä mitä piti tehdä, ja oli aika aloittaa laukkatyöskentely. Pitkillä
sivuilla koottua laukkaa, lyhyillä sivuilla avotaivutus ravissa ja joka toisella kierroksella avotaivutus käynnissä. Repe kuunteli todella hyvin eikä vastustellut
pidätteitä tai muuta vastaavaa. Kun olitte työskennelleet kumpaankin suuntaan, niin menit itsenäisesti loppuverkan. Annoin lopussa kommenttia miten oli mennyt ja
missä parantamisen varaa. Kaiken kaikkiaan valmennus oli kuitenkin erittäin hyvin onnistunut, kiitos!
Päiväkirjamerkinnät
11.03.2014, kirjoittajana Jenna S.
Voisin hyvällä omatunnolla sanoa, että Repe on ollut yksi kaikkien aikojen lemppareista lempparein omistamistani virtuaalihevosista. Se on ollut minulla
kauan, välillä se on seissyt tarhan nurkassa ja välillä ollaan kunnolla tehty sen kanssa hommia. Olen päässyt näyttämään oria monissa laatuarvosteluissa
ja Repe on tuonut niistä kotiin hienoja palkintoja. Nyt onkin aika päästää Repe viettämään ansaittuja eläkepäiviä toimittamalla siitosorin ja
eräänlaisen maskotin, keulakuvan virkaa. Repe on vielä ikäisekseen virkeässä kunnossa ja se kirmailee laitumella onnellisena päivästä toiseen nauttien
pitkistä maastoretkistä ja kilpailuissa väli-ajalla se pääsee aina toimittamaan näytösorin virkaa. Repen poika, Bradley, on kovaa vauhtia kasvamassa
kouluratojen kingiksi isänsä jalanjäjissä, joten saa nähdä mitä tästä isälinjasta vielä syntyykään!
15.11.2012, kirjoittajana Jenna S.
Tänään vielä fiksailin orin sivuja. Korjailin kirjoitusvirheitä (joita ei ihme ja kyllä ollut kovin paljoa) sekä päivitin jälkeläislistauksen hieman erilaiseksi.
Olen Repen ilmoittanut KRL:n laatuarvosteluun, KRJ:n laatuarvosteluun sekä SPL:n laatuarvosteluun. Jännityksellä odotamme, minkälaisia palkintoja on luvassa! :)
08.08.2012, kirjoittajana Jenna S.
Palaten vielä viime vuoden tapahtumiin. Tässä on ollut taas hiukan hiljaiseloa, ja olin unohtanut koko YLAn tilaisuuden. Tänään menin kuitenkin innosta kihertäen etsimään tuloksia, ja löysin kuin löysinkin herran palkittujen listasta! Meidät palkittiin seuraavasti: 32 - 31 - 30 - 35 = 128 p = YLA2!! Mielestäni tulos on erittäin hyvä ja olen siihen oikein tyytyväinen, luulen ettemme YLAan enää tätä mene korottamaan. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa KRJ:n laatis! :))
26.08.2011, kirjoittajana Jenna S.
JES! Tänään sain varmistuksen, että me mahduimme kuin mahduimmekin elokuun 2011 YLAn tilaisuuteen. KRJ:n laatikseen emme valitettavasti
ehtineet mukaan, mutta ei hätää, vielä me ehditään! Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että YLAsta tulee palkinto. Mahdollisen
palkinnon jälkeen tarkoituksena olisi vielä kerätä hiukan jälkeläisnäyttöä jonka jälkeen yritetään uudelleen KRJ:n laatuarvosteluun.
Vaikkakin yksi Repen varsoista, Bradley J&K tuo oma silmäteräni onkin pärjännyt jo hienosti kilpailuissa ja tallin remontin jälkeen
jatketaan jo hyvin alkanutta uraa. Repe sai tänään ansaitun vapaapäivän, joskin en malttanut pitää näppejäni erossa sen varusteista.
Siivosin kuin pommin jäljiltä olevan varustekaapin, heitin roskiin kaikki vähänkin rikkinäiset riimut, loimet, satulahuovat ym.
Lisäksi pistin koneeseen ja kuivumaan kaikki vähänkin pölyiset tai tahraantuneet varusteet pinteleistä loimiin. Putsasin ja rasvasin
myös kaikki Repen monista suitsista ja molemmat satulat, jo oli aikakin. Olen jostain syystä laiskistunut varusteiden kunnossapidon kanssa
vaikka aina toitotan muille, kuinka varusteiden kunnossapito on kaiken a ja o. Huomenna Repelle tulee uusi ratsastaja, joka samalla
tulee minulle työhaastatteluun. Katsotaan, ehkä siinä on meille jo kauan kaivattu uusi, ammattitaitoinen ratsuttaja! Repe onkin siitä
hyvä hevonen ratsastettavaksi työhaastatteluun, että tämän orin kanssa näkee, jos istunta on vino tai jos ei pysty sopeutumaan
hevosen rytmiin ja liikkeisiin. Näillä mennään ja odotellaan innosta kihertäen YLAn tuloksia! :)
22.08.2011, kirjoittajana Jenna S.
Tänään pidin Repelle oikein kunnon kaunistautumishetken, sillä olemme huomenna menossa laatuarvosteluun. Mutta ensin on tietysti pienen treenin vuoro. Olin kuitenkin
itse laiskalla päällä, joten päätinkin lähteä maastoon. Pyysin yhtä tallitytöistä varustamaan minulle Repen, mutta kuinka ollakaan, tyttö ei saanut sille suitsia
päähän vaikka kuinka yritti. Repe on kuitenkin aika kookas ori, ja kun se nostaa pään taivaisiin ei sille suitsia ole helppo laittaakaan. Menin karsinaan, rapsuttelin
oria sekunnin ja heti sen tajutessa, kuka olen, se laski päänsä ja antoi laittaa suitset päähänsä. Hih, oma kulta orini! Painoin kypärän päähäni ja talutin Repen
pihalle, jossa loikkasin selkään. Kävimme pitkän, parin tunnin maastoreissun, itseasiassa todella reippaankin vielä. Repellä tuntui olevan kamalasti energiaa joten
päästin sen pariin otteeseen laukkaamaan kunnolla höyryjä pihalle samalla, kun itse nauroin selässä vedet silmistä valuen nauttien vain vauhdin huumasta ja rakkaasta
hevosesta allani. Talliin päästessämme Repe olikin aivan hiestä märkä ja naatti, onneksi kävelimme viimeisen puolituntisen jotta lihakset eivät jäykisty. Otin
käytävällä siltä varusteet pois ja pujotin päähän jo hiukan kuluneen nailonriimun. Talutin sen vesikarsinaan ja laitoin ensimmäisenä jalkoihin ns. "vesisuojat",
jotka laitetaan tarroilla kiinni hevosten jalkoihin, sitten niihin kiinnitetään vesiletkut ja näin ollen niistä valuu jalkoja pitkin koko ajan viileää vettä.
Tämän takia meillä on vesikarsinassa viisi letkua. :) Viidennellä letkulla aloin huuhtelemaan oria muualta haalealla vedellä. Aluksi Repe hiukan steppaili ja aloin jo
pelätä, että vesisuojat menevät rikki, mutta sitten ori rauhoittui. Otin pesuharjan (harja jossa on sieni keskellä ja harjaksia reunoilla) ja levitin sen avulla
pyörivin liikkein hiukan mietoa hevosshampoota orin karvaan. Repe nautti alahuuli lörpöttäen saamastaan huomiosta. Kun polle oli pesty, huuhtelin shampoon
huolellisesti pois ja otin vesisuojat pois. Talutin orin hoitokarsinaan, pistin sen toiselta puolen sinne kiinni ja annoin sille hiukan melassivettä, joka auttaa
hevosta palautumaan paremmin rasituksen jälkeen. Harjasin oria pitkään ja hartaasti, kerrankin Repekin oli sen verran väsynyt, että antoi minun rauhassa harjailla eikä
ruvennut hötkyilemään. Putsasin orin silmät, sieraimet ja peräaukon sienellä sekä leikkasin korvakarvat ja vuohiskarvat. Öljysin kaviot. Suihkutin kiiltosuihketta
harjaan ja häntään sekä setvin ne. Harjaa piti myös hiukan lyhentää mutta ei nyppiä, häntää tasoitin vain hiukan. Tadaa, upea orini oli valmis. Jos se olisi vain vielä
näyttänyt ylväältä eikä vain lepuuttanut takajalkaansa silmät ummessa! Hieroin jalkoihin hiukan kaksiteholinimenttiä sekä kieritin lämpöpintelit päälle. Sitten ori
pääsi päiväheiniensä kanssa tarhaan vielä muutamaksi tunniksi ennen sisälle ottoa.
17.07.2011, kirjoittajana Jenna S.
Aah, olen niin ylpeä omasta pikku lellipojastani Repestä. Se on ikänsä myötä jopa rauhoittunut ja oppinut jopa käyttäytymään paremmin. Silti se tosin
tarvitsee jokapäiväistä muistutusta käytöstavoista. :) Aamusta lähdin viemään sille aamuruokia ja käskin sitä odottamaan, kunnes saan ruoat kaadettua kippoon.
Ruoan annon aikana harjasin orin pikaisesti mutta huolellisesti ja kieritin pintelit jalkoihin. Sitten hain Repen hienon musta nahkariimun nimilaatoilla ja
laitoin siihen kärpäshapsut. Vielä pitkä ketjunaru mukaan ja sitten vain odottelemaan, että herra suvaitsee syödä ruokansa loppuun. Kun Repe oli syönyt ja puolisen
tuntia sulatellut ruokaansa, sillä välin kun vein muut hevoset pihalle, pujotin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan oria pihalle. Narussa kunnolla käveleminen
on edelleen Repen heikkous, se ei sitten millään meinaa rauhoittua taluttaessa. Pihalla muistutin oria itsestäni muutaman kerran sekä käänsin sitä välillä ympyrälle
rauhoittumaan. Repe kuitenkin rauhoittui selvästi, kun pääsimme pois tallialueelta ja tammojen luota. Kävelimme orin kanssa metsäpoluilla reippaaseen tahtiin ja
välillä polkujen risteytyessä hiekkateille ravailimmekin. Tällaiset aamulenkit ovat erittäin hyvää kuntoilua minulle itsellenikin, joten olen ottanut Repen kanssa
tavaksi lähteä pitkälle kävely- ja hölkkälenkille joka aamu. Talutusretket tekevät myös erittäin hyvää vanhalle hevosellekin ja sen jäykistyneille lihaksille, varsinkin
kun kilpaura on jo jäänyt taakse mutta näyttelyitä ja laatuarvosteluja varten pidämme kunnon hyvänä ja lihakset kuosissa. Retkemme jälkeen vein orin suoraan laitumelle
muiden orien kanssa.
26.11.2009, kirjoittajana Jenna S.
Tänään päätin Repen kanssa vähän treenata koulua. Pojan kilpaura alkaa olla jo ohitse, orin nuoresta iästä huolimatta se on jo niittänyt niin paljon mainetta
ja kunniaa, että on enää "turha" rasittaa oria vaativilla kilpailuilla. Repen jalkoihin kerääntyy aina rankan treenin jälkeen nestettä, joten orin terveyttäkin
ajatellen on varmaan parempi jättää kisaura tähän. Aion kuitenkin pitää sen kunnon ja taitotason ehdottomasti yllä, samalla kun ori viettää leppoisaa pojan elämää.
Se saa viettää koko päivät laitumella, ja sitä liikutetaan melkeinpä entiseen malliin. Aion käydä vielä valmennuksissa sen kanssa, ja Repellä on edessään loistokas
siitosorin ura. Laatuarvostelut ym. siintävät kuitenkin vielä edessä. Mutta, takaisin tähän päivään. Aloitin sen kanssa perusteellisista alkuverryttelyistä. Pitkien
alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja aloitin temponvaihteluilla ja pysähdyksillä. Repe oli reipas, mutta ei liian reipas. Käynti oli tahdikasta ja hyvää.
Tein käynnissä temponvaihteluita rauhalliseen tahtiin ja pysähdyksiä. Välissä yritin myös taivutella oria paljon volteilla ja suunnanvaihdoksilla. Pikkuhiljaa
Repe alkoi myödätä ja käytti melko hyvin takajalkojaankin. Olin yllättynyt siitä, että ori toimi jo näin alkutunnista erittäin hienosti, vaikka olinhan minä
huomannut tässä pojassa talentin jo sen ostettuani. Kun ori tuntui vielä paremmalta ja vetreämmältä, nostin ravin. Tein ravissakin temponvaihteluita ja siirtymisiä
käyntiin. Pääpaino oli kuitenkin Repen taivutteluissa. Tein paljon voltteja ja kiemurauria, muistaen kunnon asetuksen. Pikkuhiljaa aloin tehdä ravissa myös
molempiin suuntiin pohkeenväistöjä ja etuosakäännöksiä. Pohkeenväistöissä Repe vähän pisti oikeaa pohjetta vastaan, mutta ratsastin pohkeen kunnolla läpi niin
johan alkoi toimia. Etuosakäännökset olivat hätäileviä, mutta harjoituksella nekin alkoivat sujua. Sitten ratsastin laukan läpi. Laukkasin ensin molempiin suuntiin
pääty-ympyrällä, kunnes laukka oli rullaavaa ja hyvätempoista. Sen jälkeen aloin ratsastamaan kahdeksikkoa laukassa. Aina lävistäjällä vaihdoin laukan kolme kertaa
joka toisella askeleella. Aluksi Repe pukitti joka välissä, mutta komensin sitä napakasti pari kertaa ja sitten alkoi pikkuhiljaa sujua. Kun laukka oli kondiksessa,
annoin pojalle pitkät ohjat ja lähdin maastoon. Kävelin ensin maastossa pitkän aikaa pitkin ohjin, ja Repe pääsi rentoutumaan oikein kunnolla. Sitten kokosin ohjat
ja ravasin hetken aikaa eteenpäin. Annoin Repen ravata omaa tahtiaan (eli ylireppaasti), jotta se pääsisi venyttämään itseään ja rentouttamaan lihaksensa kunnolla.
Kun ravin tempo ei ollut enää töpöttävää, vaan lennokasta ja rentoa ja kun Repe tuntui letkeältä ja rennolta itsekin, siirsin käyntiin, käänsin turvan kohti kotia
ja annoin pitkät ohjat. Tallissa viilensin orin jalat kunnolla. Huuhtelin niitä viileän veden alla vartin ajan. Huuhtelin pikaisesti myös orin muualtakin, koska
se oli hiukan hionnut. Sitten hain pihalta lunta. Keräsin neljään pussiin lunta ja pistin pintelillä pussit vasten Repen jalkoja. Tämä keino on erittäin hyvä
keino pitää hevosen jalat viileänä ja näin ollen vähentää nesteen kertymistä. Ei tarvitse käyttää linimenttiä jonka vaikutus kestää vähemmän aikaa, vaan voi
suoraan käyttää luonnon omaa menetelmää. Kuivasin Repen kunnolla ja harjasin sen läpikotaisin. Ori nautti huomiosta ja oli kerrankin rauhallinen, ilmeisesti
kunnon läpiratsastus ja reippaat loppuverryttelyt maastossa tekivät tehtävänsä. Heitin talliloimen Repen selkään ja vein sen tarhaan. Heitin sille tarhaan
hiukan heinää palkkioksi hyvästä työstä.
15.10.2009, kirjoittajana Jenna S.
Aamulla ensimmäisenä kun avasin Repen karsinan oven, yritti ori rynniä päältäni vapauteen. Nostin käteni pystyyn ja karjaisin niin lujaa että ori kavahti
taaksepäin. Annoin orille aamuruuat ja suljin oven huolellisesti perässäni. Seuraavalla kerralla oven avatessani olin varuillani, mutta Repe vain nuuhkikin
takkiani kiltisti. Harjasin orin huolellisesti ja hieroin sen jännittyneitä lihaksia. Repe oli (kerrankin) rauhassa ja örisi tyytyväisenä. Lopuksi laitoin
sille tarhasuojat jalkaan ja heitin loimen selkään, koska ulkona oli jo aika kylmä ilma. Pujotin suitset Repen päähän, mutta otin myös riimun mukaan. Ulkona
Repe jähmettyi taas hetkeksi paikoilleen sieraimet levällään, mutta jatkoi pian taas steppaamistaan. Kävelin reippaasti pojan vierellä ja varoin ettei se
tallo kallisarvoisia varpaitani. Kävelimme Repen kanssa taluttaen tallialuetta ympäri, kävimme maneesissa ja kentällä, sekä kävelimme hetken myös maastossa.
Valitsin Repelle kaikista hevosista kaukaisimman tarhan, jotta se voisi rauhassa tarhailla. Viikon päästä laittaisin sen kaverin kanssa samaan tarhaan.
Avasin tarhan portin ja talutin Repen sinne sisään. Vaihdoin suitset riimuun ja päästin orin menemään. Nauraen katsoin kuinka Repe juoksi ja juoksi tarhaa ympäri
pukitellen. Tänään se saisi nauttia tarhailusta, huomenna juoksuttaisin sitä ja ylihuomenna menisin ensimmäistä kertaa selkään.
14.10.2009, kirjoittaja Jenna S.
Tänään talliimme saapui taas uusi asukas, erittäin komea suomalainen puoliveriori Repe. Repe tuli ex omistajansa cookien kyydillä tänne meille Teamiin.
Ori yritti trailerista pois ottaessa ensin harittaa vastaan, mutta sitten yhtäkkiä tulikin kovalla vauhdilla alas. Ori jähmettyi pihaan sieraimet levällään
ja hetken tuntui, että maailma olisi jähmettynyt paikoilleen. Sitten, aivan yllättäen, Repe päästikin korviahuumaavan kiljuvan hirnahduksen ja aloitti
järjettömän steppauksen. Nauraen cookie ojensi orin ohjat minulle, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Olin valinnut Repelle karsinan numero 20, koska se
oli kauimpana muista oreista ja muutenkin orikäytävän rauhallisin karsina. Laitoin Repen kuitenkin ensin hoitokarsinaan molemmin puolin kiinni. Lähdin takaisin
pihalle ja vaihdoimme cookien kanssa sanasen. Kannoimme Repen tarvikkeet talliin ja cookie lähti. Menin takaisin Repen luokse ja otin siltä kuljetussuojat ja
loimen pois. Aloitin harjaamaan oria. Vaikka Repe oli molemmin puolin kiinni, se onnistui silti kuitenkin jotenkin tallomaan varpaitani. Hieroin orin jännittyneitä
lihaksia ja Repe rauhoittuikin vähän. Hieroin orin joka jalkaan linimenttiä ja kieritin tallipintelit päälle. Heitin verkkoloimen sen selkään, sillä ori oli
jännityksestä aivan hionnut. Päästin orin karsinaansa rauhoittumaan ja heitin sille heinää sinne. Tänään ori saisi rauhassa rentoutua karsinassaan ja tutustua
tallin ääniin ja hajuihin. Huomenna ori pääsisi koko päiväksi tarhaan.