Jälkeläiset

Ikääntyminen

Sukuselvitys

i. Martin Miller oli ruunikko 145-senttinen ori, joka on sukuaan myöden puhtaasti koulupainotteinen ja Martin itse kilpaillut vaativalla tasolla kolmekymmentä sijoitusta sekä kymmenen matalemmilta. Martin on syntynyt Britanniassa, mutta toiminut siitoksessa useissa Euroopan maissa monta kautta. Hyvät sijoitukset kilpakentiltä käärinyt ori tiedetään haastavana käsitellä, mutta topakan ratsastajan kanssa suoriutui oikein hyvin kilpailuista ja kotitreenistä. Martin joutui auto-onnettomuuteen parikymppisenä, jonka jälkeen se jäi kokonaan siitoskäyttöön. Nuorena alkaneen siitosuran sekä hyvän suvun ja rakenteen turvin oria käytettiin siitokseen peräti viisikymmentä kertaa sen uran aikana, lopullista määrää syntyneistä jälkeläisistä ei ole tiedossa, mutta irlantilaisia poneja on rekisterissä 22kpl. Tämän lisäksi muista Euroopan maista löytyy yksittäisiä poneja Britannian varsamäärän ollessa 12. Useita näistä on siis syntynyt kohtalaisen hyvällä astutusprosentilla. Varsat ovat kilpailleet koulua muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Martinia ei ole käytetty ratsuponijalostukseen, siitä kasvattaja, jonka omistuksessa ori oli loppuun asti, on ollut aina tarkka. Hyväluonteiseen tammaan yhdistettynä varsoista on tullut kohtalaisia käsiteltäviä, mutta mukaan mahtuu myös haastavia yksilöitä.

ii. Sticky Smad syntyi pienelle kasvattajalle ja sille jouduttiin hankkimaan keinoemo emän kuoltua pian synnytyksen jälkeen tulehdukseen, joka oli vähällä viedä myös Smadin hengen. Onneksi hyväsukuinen ori kuitenkin selvisi tilanteesta ja sillä on onnea ollut matkassa muissakin kohdin elämäänsä muutenkin kuin kisatulosten suhteen. Ori on nimittäin ollut osallisena kahdessa auto-onnettomuudessa, joista toinen vaati matkustuskaverin hengen. Smad itse säästyi ehjin nahoin, mutta sen verran traumatisoitui, ettei kuljettaminen sen jälkeen ollut enää mielekästä, vaan tammat vierailivat oriin luona. Ruunikonkimo 145-senttinen ori oli siitoskäytössä kisauransa lopetettuaan onnettomuuden jälkeen, josta sille jäi jälkeläisiä 26. Näistä noin puolet on kilpaillut hyviin saavutuksiin yltäen koulussa. Smad on huomattavasti vanhempiaan isompi, joten osa sen jälkeläisistä on pieneen tammaan yhdistettynä ollut todella pieniä. Suorituskykyisten jälkeläisten lisäksi ori periytti niille myös hyvää rytmiä liikkeeseen ja tasapainoiset askellajit. Jälkeläiset ovat olleet herkkiä innostumaan, mutta rauhalliseen tammaan yhdistettynä kilttejä luonteeltaan. Smadin viimeinen jälkeläinen syntyi keinoemän astutuksessa, josta kisakentille tuli hieno koulutamma Perfect Smack.
ie. Royal Grey on suvultaan puhtaasti koulupainotteinen, mutta sijoittui itse monipuolisesti eri lajeissa kouluratsastuksen lisäksi. Grey on nimestäänkin jo päätellen kimo tamma, jolta korkeutta löytyy 140cm:n verran. Tamma on palkittu koululaatiksessa III palkinnolla sekä yleispuolella ansaitulla ykkösellä. Jälkeläisiä tammalta jäi peräti viisitoista, välillä oikein on ihmeteltykin missä välissä tamma ne on tehnyt kilpailemisen ohessa. Hyvin ovat myös varsat pärjänneet ja lähes jokaisella on kisasijoituksia ainakin koulusta, mutta useimmat ovat kilpailleet emän kavionjäljissä myös kenttää ja esteitä. Yksi tammavarsoista on jo ehditty palkitsemaan koululaatuarvostelussa III palkinnollekin. Lisäksi suvusta löytyy muita lahjakkaita poneja, kun tamman omat varsat ovat jo alkaneet lisääntyä ja on tullut esille todellisia koulupuolen lahjakkuuksia etenkin. Viidentoista varsan lisäksi on kolmekymmenvuotiaalla tammalla jo kymmenkunta lapsenlasta, joista osa on aloittanut kilpailemaan ja palkittukin. Grey jäi itse siitoskäytöstä pois jo vuosia sitten, mutta elelee yhä hyvävoimaisena teräsmuorina kasvattajan pihatossa, jonne on jäänyt muutama muukin vanha siitosponi kaitsemaan varsoja. Grey hoitaa tämän annetun arvotehtävän huolellisesti ja tulee toimeen kaikkien kanssa, vaikka ei aina jaksakaan katsoa pienten leikkejä ja saattaa toisinaan puuttua vähän rajustikin etenkin kärhämiin. Grey onkin saanut tämän vuoksi työntekijöiltä lempinimen Grey Granny. Harmaita karvoja on jo tamman pää etenkin saanut osakseen, mutta toistaiseksi se porskuttaa oikein hyvissä voimissa. Tamman isä lopetettiin 35-vuotiaana ja pitkäikäistä sakkia on muuallakin suvussa ollut.

e. River Swan on helpon luonteen omaava tamma, joka on pidetty talutusponi nykyisin, aiemmin se on toiminut koulupuolella kisaratsuna, mutta viettelee jo suurilta osin eläkepäiviä ratsastuksen ja treenaamisen osalta. Voikonkimo kaunis tamma on kantakirjattu odotetulla II palkinnolla, tamman korkeudeksi mitattiin samoissa pippaloissa 142 senttimetriä. Voikosta isästä periytyvä River ei ole pahemmin periyttänyt jälkeläisilleen väriä, vaan ne ovat olleet suurilta osin kimoja, kuten tamman emäkin. River on kilpaillut pitkän kilpurin uran koulussa vaativalla sekä helppo A - tasolla ja hyväluonteinen tamma on periyttänyt varsoilleen sekä käsiteltävyyttä että askelia koulupuolelle, jossa ne ovat pärjänneet hyvin. Jälkeläisiä Riveriltä jäi kymmenen, joista seitsemän on kilpaillut koulua ja kolme esteillä tämän lisäksi. Riverin suku on hieman tuntematonta pidemmältä, joten sen enempää en osaa kertoa, millaisia yksilöitä on pidemmällä polvissa ollut, eikä silmiin osu kovin tuttuja nimiä ekan polven jälkeen. River viettelee ansaittuja eläkepäiviä toimien talutusponina silloin tällöin, mutta ei ole enää siitos- tai ratsukäytössä varsinaisesti.

ei. Breeze Chief oli monipuoliset kilpailutulokset omaava voikko 137-senttinen pienehkö ja siro ori, jolle oli ajoittain vaikeaa löytää ratsastajia koon vuoksi, etenkin kun ori osasi toisinaan olla hitusen haasteellinen saaden lempinimen Freezing Breeze joka kirjoitettiin oriin hautakiveenkin runomuodossa. Breezer aloitti kilpailu-uransa esteillä, mutta koska siitä ei toivottua saavutusta saatu jatkettiin koulupuolelle, jossa ori pärjäsi paremmin. Se ei kuitenkaan saavuttanut suuren suurta suosiota missään kohden kummassakaan lajissa. Näyttelyissä Breezer sen sijaan pärjäsi oikein hyvin ja kantakirjattiin II palkinnolla. Rakenteensa puolesta orilla olisivat pisteet riittäneet ykköseenkin, mutta kilpailutuloksia ei ollut tarpeeksi ja ratsastettavuus ei paikan päällä miellyttänyt koeratsastajaa. Hyvästä rotuleimastaan kehuttu ori oli kuitenkin suosittu käytössä, vaikka ei kovin tunnettua sukua omannutkaan. Voikko väri ilmeisesti kuitenkin houkutteli tamman omistajia, etenkin voikkotammojen. Varsoja Breezeriltä jäi muutamia kilpailemaan sekä lisäksi kuusi siitoskäyttöön, jotka kaikki oreja. Kilpailleet olivat pääasiassa kuitenkin tammajälkeläisiä.
ee. Lucky Lady oli mainion luonteen ja persoonan omistava kimo 132-senttinen pienikokoinen tamma. Se kilpaili nuoresta pitäen kouluratsuna ja keräsi mittavan ruusukerivin sekä pokaaleja erityisesti lasten- ja poniluokissa hyvän ja helpon ratsastettavuuden ansiosta. Lucky toimi useilla pikkuponiratsastajilla ensikosketuksena kilpailumaailmaan, joten se joutui vaihtamaan kotia usein ratsastajien kasvettua isoksi pienelle tammalle. Lucky oli kuitenkin sopeutuvainen kaveri, eivätkä sitä haitanneet vaihtuvat ympyrät. Lucky jäi viimeiselle kilpailijalleen pieneksi, mutta eläkekoti oli silti tarjolla ja niin viimeiset yhdeksän vuottaan sai Lucky viettää samassa kodissa kuolemaansa asti. Omistajan mielestä se tietenkin tuli ihan liian pian, mutta 25-vuotiaaksi ehtinyt tamma oli jo sen verran huonossa kunnossa, että se oli parempi päästää pois. Varsoista kasvoi emänsä tavoin helppoja tapauksia, jotka kilpailivat koulua ja toimivat ratsastuskouluponeina sekä terapiakäytössä asiakkailla ohessa. Jälkeläisiä Luckyltä jäi muistaakseni ainakin kuusi, tarkkaa määrää ei tiedossa ole, koska kaikkia ratsastuskouluponeja ei ole rekisteröity ja niitäkin on varmuudella kaksi vielä rekisterissä olevien neljän ponin lisäksi.
Sukuselvitys © Jannica

Kilpailukalenteri

Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 6kpl, joista voittoja 0kpl.