Nutti on sähäkkä poni, jossa riittää menoa ja meininkiä. Se on aikamoinen täti tättähäärä, joka touhuaa koko ajan jotain, huomaa kaiken ja reagoi
kaikkeen. "Ui, tuolla menee orava! Oho, tuossa on varis! Kappas, traktori!" Jos Nutti olisi ihminen, sillä todennäköisesti diagnosoitaisiin adhd.
Täytyy myöntää, että jos se ei olisi oma kasvattini, se tuskin olisi koskaan päätynyt talliimme. On se sen verran rasittava tapaus, vaikka toisaalta
se osaa olla - ainakin joidenkin mielestä - myös aika suloinen. Aikamoinen työ sen kanssa on kyllä tehty monessa peruasiassa kuten paikallaan
seisomisessa, eikä se edelleenkään kaikista fiksuin tapaus ole. Mutta ainakin se hyppää hyvin, ellei muuta.
Nutti osaa olla vähän raskas maasta käsin, sillä sen pitää härvätä koko ajan jotain. Koska sen kanssa on opeteltu, että pesupaikalla ei
voi hyppiä takajaloilleen tai pyöriä, niin vähintäänkin sen täytyy heilutella päätään. Tai ainakin tuijotella kaikki asioita korvat hörössä
ja yrittää työntää turpaansa joka paikkaan. Nykyään se sentään kykenee jo ehkä 15 minuuttia seisomaan ainakin jalat paikallaan, mutta
esimerkiksi klippaus on sen kanssa aika operaatio. Voisi kuvitella myös kengityksen olevan hankalaa, mutta oikeastaan Nutti seisoo siinä
yllättävän hyvin - turpa, silmät ja korvat tosin liikkuvat koko ajan ja usein se tyytyy nypläämään kengittäjän selkää... Taluttaessa se
kulkee päivästä riippuen joko ihan asiallisesti tai sitten se ravaa pientä ravia taluttajan rinnalla ja saattaa samalla ottaa pieniä loikkia.
Ratsastaessa poni on aika lailla yhtä vilkas kuin muutenkin. Nutilla on aika lyhyt keskittymiskyky ja sen kanssa ei paranekaan jankata
yhtä asiaa liian kauan, mutta se alkaa keskittyä ihan kaikkeen muuhun ja tarjoilla suunnilleen kaikkea oppimaansa samaan aikaan. Hyvinä
puolina ovat sen keveys ja reaktiivisuus avuille. Toisaalta keveys näkyy sitten myös siinä, kuinka yllättävän keveästi sen takapää lentää,
kun se niin päättää. Kun Nutille saa ainakin illuusion siitä, että se haluaa samaa asiaa kuin ratsastaja, se on hetkittäin kuulemma ihan
todella mukava ratsu.
Esteillä Nutin etuja ovat kyky reagoida ja liikkua nopeasti, lähes ylimaalliselta tuntuva ketteryys sekä ponnistuskyky. Siis tämä poni hyppää
todistettavasti vaikka paikaltaan ilman vauhtia 140-senttisen aidan yli (ilman ratsastajaa tosin). Lisäksi heikompia saattaa hirvittää katsoa,
kuinka hurjia kurveja se osaa tehdä hurjalla vauhdilla sekoamatta jaloissaan tai menettämättä tasapainoaan. Onhan sillä hienot hypyt ja
yllättävän paljon voimaa takaosassaan - ja lisävarusteena jouset jaloissa. Toisaalta Nutilla on taipumusta reagoida ympäristön tapahtumiin myös
nopeasti, joten ratsastajalta vaaditaan hyvää tasapainoa ja nopeutta reagoida.
Kouluratsastus on Nutin mielestä täysin yliarvostettua. Se on kuin villi ala-asteikäinen, joka toteaa, että on paljon hauskempaa heitellä toisia
kynillä kuin yrittää keskittyä tuntia putkeen matematiikkaan. Tai juosta liikkasalia ympäri kuin harjoitella balettia. Kun sille pilkkoo asiat
riittävän pieniin paloihin ja pitää toistojen määrän maltillisena, se kyllä oppii aika nopeasti ja saattaa pätkittäin tehdä tosi kivan näköisiä
suorituksia. Turhautuessaan tai väsyessään se alkaa kuitenkin tarjota putkeen vähän kaikkia oppimiaan kiemuroita. Jos Nutti tuntuukin fyysisesti
jaksavan väsymättä vaikka kuinka, niin henkisesti se väsyy aika helposti asioissa, jotka ovat sille haastavia.
Maastossa Nutti on eloisa ja meneväinen. Minulla on vahva fiilis, ettei se oikeasti pelkää oikein mitään, mutta se reagoi vähän kaikkeen
näkemäänsä jollakin tavalla ja myös huomaa ihan kaiken. Ja sitten se voi päättää yhtäkkiä vaikka heittää perän ilmaan tai tehdä jonkin muun loikan.
Onneksi meilläkin on sentään joku, joka sillä tykkää maastoilla ja pitää sitä jotenkin hauskana. Useimmat eivät nimittäin erityisesti arvosta
näitä Nutin ponimaisuuksia. Uitossa se on toisaalta paras, koska se menee veteen kursailematta ja jaksaisi uida vaikka kuinka kauan. Tosin uimisen
jälkeen se yrittää lähes aina piehtaroimaan rantahiekkaan, joten tarkkana saa siinä vaiheessa olla.