Lana muutti aikoinaan Team J&K:hon jo maailmaa matkanneena ja "kaiken nähneenä". Ja niin se tuntuu olevankin, tamma käyttäytyy aina, tilanteessa kuin
tilanteessa, rauhallisesti ja varmasti, kuin se tietäisi jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Upealla ulkomuodollaan, rauhallisella persoonallaan ja pohjattomalla
vatsallaan siitä on vuosien saatossa tullut varmaaan jokaisen Teamilla säännöllisesti vierailevan ihmisen yksi lempihevosista! Lanalla on hauska tyyli tutkia
tarkasti ihmisten kädet ja taskut aina mahdollisuuden saadessaan, eihän sitä tiedä, jos saisi vaikka herkkua. Lisäksi se myös viskoo ja riuhtoo heinäverkkoa
hauskasti ja läiskyttelee ämpäreistä vedet lattialle. Tamman touhuja seuraillessa ei voi kun nauraa ja naurusta kiinnostuneena tamma tulee tietysti taas
tutkimaan kädet ja taskut...
Lanaa voi hoitaa ihan missä vain mieli tekee ja se taatusti käyttäytyy asiallisesti. Edes tamman kiinni laittaminene ei ole välttämätöntä, se kyllä
pysyy lähettyvillä ja nauttii saamastaan huomiosta. Irti ollessaan se tosin saattaa kuljeskella sinne tänne vihreämmän ruohon perässä. Kavioita saa
pitää ylhäällä ja tarkastella niin kauan kuin on tarvis, loimen voi pukea miten vain, eikä satuloinninkaan kanssa ole ongelmia. Suitsimiseen on hyvä ottaa
herkkupala mukaan, sillä ilman herkkua Lana nostaa päänsä taivaisiin, eikä monikaan enää silloin yllä laittamaan kuolaimia suuhun. Herkun kanssa tamma nappaa
ensin herkun ja sen jälkeen omatoimisesti kuolaimet heti perään. Vedestä, pesemisestä tai klippaamisestakaan tamma ei sano mitään.
Lanaa taluttaessa kannattaa olla siinä mielessä hereillä, että se ahneena possuna saattaa rynnistää läheisen ojan pientareella maistelemaan maassa kasvavia
kasveja välittämättä tuon taivaallista narun päässä roikkuvasta ihmisestä.
Ratsastaessa Lana on erittäin kapasiteetikas, yritteliäs ja miellyttävä. Tamma ei anna ikinä ratsastajalleen mitään ilmaiseksi ja onkin siinä mielessä myös
loistava opetusmestari. Lana tarvitsee selkeät ja huolelliset valmistelut tehtäviin ja niin ikään selkeät ja huolelliset avut toimiakseen. Hieman epäselvempiin
pyyntöihin se yleensä reagoi lähinnä juoksemalla tehtävien lävitse reippaasti, mutta silmät puoliummessa. Lana voisi ratsastettavuutensa puolesta soveltua hienosti
myös ratsastuskouluun. Sen askellajit ovat tasaiset ja helpot säädellä, joskaan eivät kovinkaan ihmeelliset katsella.
Kouluratsastus ei välttämättä ole se THE laji Lanan kanssa, mutta kyllä kiemuratkin tältä neidiltä onnistuu. Kokeneen ratsastajan kanssa se jaksaa hienosti
keskittyä tehtävään kuin tehtävään vaikka pidemmänkin aikaa. Lanan kanssa on siinä mielessä myös ihana työskennellä, että se taatusti yrittää kaikkensa ja se on
ratsuna erittäin miellyttämisen haluinen. Lana ei myöskään edes tylsistyessään ala näkemään pieniä vihreitä ukkoja kentän nurkissa, vaan hoitaa hommansa aina
juuri sillä paneutumisella mitä ratsastaja osaa vaatia.
Esteillä Lanakin innostuu ja oikeastaan jopa kuumuu. Jo pelkästään puomit nähdessään tamman ilme kirkastuu, se alkaa pureskella kuolaimiaan ja sen askellukseen
tulee ponnekas, innostunut täpinä. Lana on varma hyppääjä ja pienemmillä esteillä soveltuu myös vähemmän hypänneiden ratsuksi. Estekorkeuden noustessa Lana
alkaa valitettavasti kuumumaan niin paljon, että tarvitsee jo selkäänsä kuskin, joka tietää mitä tekee. Välillä Lanan kuumumisen kanssa on saatu tehdä paljon
töitä, jotta tamman saa kuuntelemaan ratsastajaa edes vähäsen. Sen sijaan innarit, kavaletit ja kaikenlaiset "estekoulu" -tehtävät Lana suorittaa tasaisen
varmalla tyylillään. Uusinnoissa Lana on niin ikään omiaan, sillä vauhtia siltä ei esteradalla todellakaan puutu ja yleensä uusintaan päästessä senkin
ylimääräiset höyryt on poistettu ja ratsukin malttaa jo kuunnella.
Maastossa Lana ei ole säikky, vaan juuri niin tasainen ja varma kuin olettaa saattaa. Lanalla on kuitenkin kumma tyyli hoiperrella maastossa menemään miten
sattuu ja se kompuroi todella herkästi. Vaikeakulkuiseen maastoon se ei siis ole kaikkein varmajalkaisin ratkaisu. Maastoesteet saavat tamman pääkopassa sellaisen
kuhinan aikaan, ettei tosikaan! Se rakastaa maastoesteiden hyppäämistä ja paahtaa menemään silmät kiiluen. Maastoesteradalla tamman kompurointikin jostain
syystä jää, ja se selviää kaikesta eteen tulevasta kuin vanha kenttäkonkari. Uiminen on myös yksi Lanan lempipuuhista!
Traileriin tamma menee ja tulee pois rauhallisesti ja hyvin. Pysähtyneessä trailerissa seisominen sen sijaan on Lanalle hankalaa ja se alkaa joskus jo
liikennevaloissa rettelöimään kopissa. Kisapaikoilla sen kanssa täytyy siis olla hoitaja koko ajan mukana, joka voi olla tamman kanssa odotusajat kopin ulkopuolella.
Kisapaikoilla tai muuten vieraassa ympäristössä Lana on olemukseltaan valppaampi, mutta toimii muuten niinkuin oltaisiin kotona.
Sukuselvitys
i. Jeremy
holst, tprn, 171cm
ii. Jester
holst, rn, 172cm
ie. Tabitha
holst, rt, 167cm
e. Chloe
holst, rt, 170cm
ei. Legato
holst, tprn, 167cm
ee. Chandera
holst, trt, 173cm
i. Jeremy oli komearunkoinen kahden jälkeläisen isä, ne ovat molemmat
kilpailleet isänsä tavoin esteitä 140cm luokissa. Tummanpunaruunikko
merkitön ori on kantakirjattu II palkinnolle ja mitattu tilaisuudessa
171-senttiseksi. Luonteesta ei juurikaan ole tietoa, mutta
kilpailutuloksista päätellen ori on ainakin ratsuna ollut kohtalaisen
rauhallinen kaveri. Myös sen jälkeläiset ovat hyvätapaisia, josta voi
jotain päätellä. Estehevoseksi ori oli myös kohtalaisen osaava
koulupuolella, vaikkei liikettä ehkä riittänytkään kouluratoja
korkkaamaan. Jeremy lopetettiin vanhuudenvaivojen takia 28-vuotiaana. Se
edustaa varsojensa ja koko sukunsa tavoin holsteiner-kantakirjaa.
ii. Jester ei liiemmin esittelyjä kaipaa, isojen luokkien holsteinori on
tunnettu sekä kotimaassaan Saksassa että muualla Euroopassa
kilpailusaavutuksistaan. Jälkeläisiä sillä ei ole pitkän kisauran vuoksi
kahdeksaa enempää, mutta nämä kaikki ovat kilpailleet esteillä vähintään
120cm luokkia sijoittuneena. Ruunikko 172-senttinen ori edustaa
holsteinkantakirjaa ja on kantakirjattu kakkospalkinnolla. Jesterin
jälkeläistöstä löytyy yksi arvokisavoittaja ja lisäksi hieno
siitostamma, muut varsat ovatkin oreja. Jester on luonteeltaan fiksu ja
filmaattinen ori, joka on jo jäänyt pois jalostuksesta toimien
eläkekaverina kisatallinsa vanhemmille hevosille. ie. Tabitha oli raudikko 167cm korkea tamma, joka ei myöskään pahemmin
esittelyä kaipaa yli kahdensadan tuhannen saksan markan
voittopotteineen. Olympiavoittaja on vain yksi tamman titteleistä ja
starttilistalta löytyy viimeisimmän kymmenen vuoden joukosta paljon
kuuluisia ratsastajia. Tamma oli hyväluonteinen ja periyttänyt myös
varsoilleen hyvää käsiteltävyyttä, jälkeläisiä siltä on jäänyt joidenkin
tietojen mukaan kolme ja joidenkin tuplasti enemmän, tämä johtunee
siitä, että osa varsoista on ratsuponeja tai muiden
puoliverikantakirjojen jälkeläisiä. Tamma itse kuitenkin polveutuu
holsteinkantakirjasta ja on sen jalostukseen käytetty vähintään
kolmesti. Tabitha lopetettiin yhdeksäntoista vuotiaana puhkurin takia.
e. Chloe oli kuvankaunis rautias tasan 170-senttinen tamma, josta jäi
ainoastaan yksi jälkeläinen nuorena sattuneen onnettomuuden vuoksi,
jonka jälkeen sitä ei enää saatu tiineeksi. Tammaa ei ole kantakirjattu,
mutta näyttelytuloksia kyllä löytyy kakkos- ja kolmospalkintojen alta.
Holsteinkantakirjaa edustava Chloe on kilpaillut jonkin verran esteillä
ja myös koulussa. Varsa on kuitenkin puhtaasti estepainotteinen.
Luonteeltaan Chloe oli hieman haasteellinen, joka osaltaan vaikuttaa
kisatulosten puutteeseen. Varsa on kuitenkin onneksi perinyt isänsä
tasaisen luonteen. Chloen elämä oli sattumusten summa pienenä
sairastetun keuhkokuumeen vuoksi, jota seurasi onnettomuus tarhassa
viisivuotiaana, useita loukkaantumisia ja lopulta lopettamiseen johtanut
onnettomuus maastossa tamman ollessa kääntymässä kahdeksanvuotiaaksi.
Onneksi jälkeläinen ei ole perinyt tätä vahinkoalttiutta!
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 2259.12 p. Nopeus ja kestävyys 0.00 p. Kuuliaisuus ja luonne 2696.60 p. Tahti ja irtonaisuus 0.00 p. Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.
Jovellanan ja Jennan valmennuksessa oli tarkoitus tänään kerrata perusasioita, joten aloittelimme esteiden perusteista: hieman estekoulua. Saitte tulla kolmikaarisella puomeja,
jotka oli ripoteltu ravityöskentelyä ajatellen sopiville väleille ja jatkaa toiselle sivulle avotaivutusta ravissa. Sen jälkeen aloitettiin seuraavan sivun alusta jälleen
kolmikaarista puomien kera. Vähitellen ne nostettiin verryttelyesteiden korkeudella ja avotaivutus vaihdettiin laukannostoon seuraavan pitkän sivun alussa, tehden voltti
kavalettien ympäri laukassa keskelle. Jovellana työskenteli helpon oloisesti, pientä hienosäätöä tehtiin ratsastajan apuja kevyeksi saamalla, mutta muuten perusteet
vaikuttivat olevan parilla hanskassa. Seuraavaksi saitte tulla suoralla uralla neljää matalaa ristikkoa kavaletteina, yksi askel aina välissä, eli tamma ylitti joka
askeleella kavaleteista yhden.
Kavalettien jälkeen tuli pysähdys, peruutus neljä askelta, siirtyminen takaisin raviin sekä vielä voltti seuraavaan kulmaan. Tehtävä vaati molemmilta paljon tekemistä,
hienosäätöä ja pieniä apuja sekä puolipidätteitä ja ratsastajalta valmistelua seuraavaan tehtävään. Sen jälkeen saitte kävellä hetkisen, jonka jälkeen jatkettiin saman
tehtävän parissa nostamalla ravikavalettien jälkeen laukka ja tekemällä voltti kulmaan laukassa. Se sujui erittäin hyvin ja teit tamman kanssa todella huolellista
työtä, hyvä! Keskittymiskykyä ei voi kuin kehua tänään molemmilla ja myös tiet kavaleteille sekä niiden jälkeen olivat mukavan suorat, samoin kolmikaarisella,
helppoa kun sen osaa. Loppuverryttelyksi tehtiin eteen-alas harjoitusta, jossa joka toisella kierroksella sait tarjota vapaampaa ohjaa antaen tamman venytellä ja
joka toinen kierros työskenneltiin kootussa ravissa. Molemmille tämä harjoitus tuntui sopivan rentouttavana ja sen jälkeen siirryttiinkin pikkuhiljaa kävelemään.
Päiväkirjamerkinnät
23.12.2019, kirjoittaja Jenna S.
Vaikka tänä vuonna näyttäisi tulevan lumeton joulu, haikailin silti jo mielessäni reippaaseen joulumaastoon. Sellaiseen, jossa voisi vain antaa ajatusten kulkea,
eikä tarvitsisi enää stressata ostamattomista joululahjoista, saati tekemättömistä ruuista tai siivoamattomasta asunnosta. Ja kun tänään, vihdoin ja viimein
sain kaikki jouluun liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä (joskin vasta illan jo pimetessä), tiesin heti, mitä minun pitäisi tehdä.
Vihellellen saavuin tallille ja ensi töikseni menin hakemaan Lanaa tarhasta. Koska mieleni teki vauhdikasta maastoa, jossa saisi rauhassa antaa ajatusten virrata
oli hevosvalintani tietysti Lana. Lana tuli uteliaana portille ja ensitöikseen nuuhki tarkasti käteni ja taskuni. Oikean puolimmaiseen takin taskuun se jumahti ja
turvallansa pöyhi takkia. Nauraen kaivoin kyseisestä taskusta yhden namin, jonka Lana tyytyväisenä rouskutteli minun pujottaessani riimua sen päähän. Tallissa
ajatukseni lähtivät jo harhailemaa, sillä yhtäkkiä huomasin puoli tuntia menneen minun vain päämäärättömästi harjaillessani hevosta. Tämä ei tuntunut Lanaa
haittaavan yhtään, sillä olin tuonut sen eteen pienen kasan heiniä, joita se tyytyväisenä pöyhi ja rouskutti. Laitoin äkkiä hevoselle heijastinsuojat ja varustin
sen. Lopuksi heitin sen selkään vielä heijastinratsastusloimen sekä kaulalle heijastavan kaulakappaleen.
Ja eikun matkaan! Suunnistimme Teamin leveää pihatietä pitkin kohti metsää. Lana kulki reipasta käyntiä pitkin ohjin, hoiperrellen kuin humalainen tien
oikeasta laidasta vasempaan. Naureskelin mielessäni, että tässä me kaksi haaveilijaa olemme reissussa. Valitsin pitkän, noin kolme tuntia kestävän maastoreitin.
Se alkoi pitkällä käyntipätkällä metsän siimeksessä kapealla polulla. Lana kompuroi tälläkin reissulla herkästi kiviin ja kantoihin, mutta siitä huolimatta tunsin
koko kropassani, kuinka stressilevelit lähtivät laskemaan ja rentoutunu mieli valtasi alaa. Kohta polku tuli hiljaiselle hiekkatielle, jossa kokosin ohjat
ja nostin kevyen ravin. Hölkkäilimme Lanan kanssa hyvän tovin ja samalla taivuttelin sitä molemmista kyljistään sekä otin hieman väistöjä, sekä avo- ja
sulkutaivutuksia tien toisesta laidasta toiseen. Lana oli vetreän ja rennon oloinen, reagoi apuihini välittömästi sekä tuntui muutenkin kaikin puolin
hyvältä. Hiekkatie päättyi ja jatkoimme taas polkua pitkin käynnissä. Tämä oli kuitenkin lyhyt polku joka tuli pian taas toiselle hiekkatielle. Nostin samantien
laukan. Lana tuntui innostuvan ja laukkasi isoa, reipasta ja matkaavoittavaa laukkaa innoissaan eteenpäin. Vetristelin sitä vähän laukassakin ja totesin, että
hyvältä tuntuu.
Sitten polku tuli kohtaan, jota olin koko ajan miettinytkin. Vasemmalle kääntyi polku, jota pitkin jatkaisimme reittiä, jota alunperin lähdimmekin kulkemaan, kun
taas oikealle käännyttäessä pääsisimme polulle, jota myrskyt ovat muovanneet sopivasti pieneksi maastoesteradaksi kaatuneine tukkeineen. Meillä on Teamin
tiluksilla myös ihan rakennettu maastoesterata, mutta nämä muutamat kaatuneet puunrungot tuovat mukavaa vaihtelua sille. Innoissani käänsin Lanan oikealle ja
kohti kaatuneita tukkeja. Lana tiesi heti, mitä tulevan pitää ja iloisesti pärskien pureskeli kuolaimiaan. Minun ei tarvinnut kuin hipaista sitä pohkeilla, kun se
jo pienen ilopukin kera säntäsi laukkaan. Innoissamme laukkasimme täysillä eteenpäin ja hyppäsimme kaatuneet puut kuin vettä vain. Hyppyjen jälkeen hiljensin
Lanan raviin ja taputin sitä. Tamma pärski itseensä selkeästi tyytyväisenä. Jatkoimme hetken aikaa käynnissä, kunnes tulimme taas hyväpohjaiselle hiekkatielle, jossa
ravailimme loppuraveja. Reitin loppu olikin taas pitkä pätkä kapealla polulla säkkipimeässä metsässä. En tiedä teistä, mutta minua ainakin rentoutttaa kaikkein
parhaiten juuri otsalampun valossa metsässä meneminen hevosen selässä. Tuntuu, kuin koko maailmassa ei olisi muita kuin vain minä ja tämä hevonen.
Tallissa viilensin Lanan jalkoja vesiboksissa vesisuojien avulla samalla, kun kävin huolellisesti koko hevosen hieroen läpi. Lana seisoi silmät puoliummessa ja
mitä pidemmälle hieronnassani pääsin, sen pidemmällä tamman alahuuli roikkui. Hierottuani tamman siirryin sen pääpuolelle, taputtelin ja halasin pitkään. Kiitin
mielessäni, että tämä jumalaisen kaunis ihana ja taitava tamma on päätynyt juuri minun talliini. Huuhdoin Lanan kauttaaltaan viileällä vedellä ja kuivasin
hikiviilalla. Heitin sen selkään villaloimen ja hieroin jalkoihin linimenttiä. Sitten se pääsi omaan karsinaansa syömään iltaheiniä ja kuivattelemaan. Muistutin
itseäni, että muistaisin tulla ennen nukkumaan menoani ottamaan siltä villaloimen yöksi pois.