EST 2009
Team J&K

Jovellana

Rotu, sukupuoli Holsteininhevonen, tamma Kotitalli Team J&K
Säkäkorkeus, väri 172cm, ruunikko Omistaja Team J&K, VRL-00766
Syntymäpäivä 07.05.2017 Ex. Om & Maahantuoja Silvertop
Rekisterinumero VH17-044-0178 Meriitit

-

Koulutustaso 140cm, HeA

3v 07.05.2017  /  4v 07.05.2017  /  Nyt 12-vuotias


© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Lana muutti aikoinaan Team J&K:hon jo maailmaa matkanneena ja "kaiken nähneenä". Ja niin se tuntuu olevankin, tamma käyttäytyy aina, tilanteessa kuin tilanteessa, rauhallisesti ja varmasti, kuin se tietäisi jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Upealla ulkomuodollaan, rauhallisella persoonallaan ja pohjattomalla vatsallaan siitä on vuosien saatossa tullut varmaaan jokaisen Teamilla säännöllisesti vierailevan ihmisen yksi lempihevosista! Lanalla on hauska tyyli tutkia tarkasti ihmisten kädet ja taskut aina mahdollisuuden saadessaan, eihän sitä tiedä, jos saisi vaikka herkkua. Lisäksi se myös viskoo ja riuhtoo heinäverkkoa hauskasti ja läiskyttelee ämpäreistä vedet lattialle. Tamman touhuja seuraillessa ei voi kun nauraa ja naurusta kiinnostuneena tamma tulee tietysti taas tutkimaan kädet ja taskut...


Lanaa voi hoitaa ihan missä vain mieli tekee ja se taatusti käyttäytyy asiallisesti. Edes tamman kiinni laittaminene ei ole välttämätöntä, se kyllä pysyy lähettyvillä ja nauttii saamastaan huomiosta. Irti ollessaan se tosin saattaa kuljeskella sinne tänne vihreämmän ruohon perässä. Kavioita saa pitää ylhäällä ja tarkastella niin kauan kuin on tarvis, loimen voi pukea miten vain, eikä satuloinninkaan kanssa ole ongelmia. Suitsimiseen on hyvä ottaa herkkupala mukaan, sillä ilman herkkua Lana nostaa päänsä taivaisiin, eikä monikaan enää silloin yllä laittamaan kuolaimia suuhun. Herkun kanssa tamma nappaa ensin herkun ja sen jälkeen omatoimisesti kuolaimet heti perään. Vedestä, pesemisestä tai klippaamisestakaan tamma ei sano mitään.
Lanaa taluttaessa kannattaa olla siinä mielessä hereillä, että se ahneena possuna saattaa rynnistää läheisen ojan pientareella maistelemaan maassa kasvavia kasveja välittämättä tuon taivaallista narun päässä roikkuvasta ihmisestä.

Ratsastaessa Lana on erittäin kapasiteetikas, yritteliäs ja miellyttävä. Tamma ei anna ikinä ratsastajalleen mitään ilmaiseksi ja onkin siinä mielessä myös loistava opetusmestari. Lana tarvitsee selkeät ja huolelliset valmistelut tehtäviin ja niin ikään selkeät ja huolelliset avut toimiakseen. Hieman epäselvempiin pyyntöihin se yleensä reagoi lähinnä juoksemalla tehtävien lävitse reippaasti, mutta silmät puoliummessa. Lana voisi ratsastettavuutensa puolesta soveltua hienosti myös ratsastuskouluun. Sen askellajit ovat tasaiset ja helpot säädellä, joskaan eivät kovinkaan ihmeelliset katsella.

Kouluratsastus ei välttämättä ole se THE laji Lanan kanssa, mutta kyllä kiemuratkin tältä neidiltä onnistuu. Kokeneen ratsastajan kanssa se jaksaa hienosti keskittyä tehtävään kuin tehtävään vaikka pidemmänkin aikaa. Lanan kanssa on siinä mielessä myös ihana työskennellä, että se taatusti yrittää kaikkensa ja se on ratsuna erittäin miellyttämisen haluinen. Lana ei myöskään edes tylsistyessään ala näkemään pieniä vihreitä ukkoja kentän nurkissa, vaan hoitaa hommansa aina juuri sillä paneutumisella mitä ratsastaja osaa vaatia.

Esteillä Lanakin innostuu ja oikeastaan jopa kuumuu. Jo pelkästään puomit nähdessään tamman ilme kirkastuu, se alkaa pureskella kuolaimiaan ja sen askellukseen tulee ponnekas, innostunut täpinä. Lana on varma hyppääjä ja pienemmillä esteillä soveltuu myös vähemmän hypänneiden ratsuksi. Estekorkeuden noustessa Lana alkaa valitettavasti kuumumaan niin paljon, että tarvitsee jo selkäänsä kuskin, joka tietää mitä tekee. Välillä Lanan kuumumisen kanssa on saatu tehdä paljon töitä, jotta tamman saa kuuntelemaan ratsastajaa edes vähäsen. Sen sijaan innarit, kavaletit ja kaikenlaiset "estekoulu" -tehtävät Lana suorittaa tasaisen varmalla tyylillään. Uusinnoissa Lana on niin ikään omiaan, sillä vauhtia siltä ei esteradalla todellakaan puutu ja yleensä uusintaan päästessä senkin ylimääräiset höyryt on poistettu ja ratsukin malttaa jo kuunnella.

Maastossa Lana ei ole säikky, vaan juuri niin tasainen ja varma kuin olettaa saattaa. Lanalla on kuitenkin kumma tyyli hoiperrella maastossa menemään miten sattuu ja se kompuroi todella herkästi. Vaikeakulkuiseen maastoon se ei siis ole kaikkein varmajalkaisin ratkaisu. Maastoesteet saavat tamman pääkopassa sellaisen kuhinan aikaan, ettei tosikaan! Se rakastaa maastoesteiden hyppäämistä ja paahtaa menemään silmät kiiluen. Maastoesteradalla tamman kompurointikin jostain syystä jää, ja se selviää kaikesta eteen tulevasta kuin vanha kenttäkonkari. Uiminen on myös yksi Lanan lempipuuhista!

Traileriin tamma menee ja tulee pois rauhallisesti ja hyvin. Pysähtyneessä trailerissa seisominen sen sijaan on Lanalle hankalaa ja se alkaa joskus jo liikennevaloissa rettelöimään kopissa. Kisapaikoilla sen kanssa täytyy siis olla hoitaja koko ajan mukana, joka voi olla tamman kanssa odotusajat kopin ulkopuolella. Kisapaikoilla tai muuten vieraassa ympäristössä Lana on olemukseltaan valppaampi, mutta toimii muuten niinkuin oltaisiin kotona.



Sukuselvitys


i. Jeremy
holst, tprn, 171cm
ii. Jester
holst, rn, 172cm
ie. Tabitha
holst, rt, 167cm
e. Chloe
holst, rt, 170cm
ei. Legato
holst, tprn, 167cm
ee. Chandera
holst, trt, 173cm

i. Jeremy oli komearunkoinen kahden jälkeläisen isä, ne ovat molemmat kilpailleet isänsä tavoin esteitä 140cm luokissa. Tummanpunaruunikko merkitön ori on kantakirjattu II palkinnolle ja mitattu tilaisuudessa 171-senttiseksi. Luonteesta ei juurikaan ole tietoa, mutta kilpailutuloksista päätellen ori on ainakin ratsuna ollut kohtalaisen rauhallinen kaveri. Myös sen jälkeläiset ovat hyvätapaisia, josta voi jotain päätellä. Estehevoseksi ori oli myös kohtalaisen osaava koulupuolella, vaikkei liikettä ehkä riittänytkään kouluratoja korkkaamaan. Jeremy lopetettiin vanhuudenvaivojen takia 28-vuotiaana. Se edustaa varsojensa ja koko sukunsa tavoin holsteiner-kantakirjaa.

ii. Jester ei liiemmin esittelyjä kaipaa, isojen luokkien holsteinori on tunnettu sekä kotimaassaan Saksassa että muualla Euroopassa kilpailusaavutuksistaan. Jälkeläisiä sillä ei ole pitkän kisauran vuoksi kahdeksaa enempää, mutta nämä kaikki ovat kilpailleet esteillä vähintään 120cm luokkia sijoittuneena. Ruunikko 172-senttinen ori edustaa holsteinkantakirjaa ja on kantakirjattu kakkospalkinnolla. Jesterin jälkeläistöstä löytyy yksi arvokisavoittaja ja lisäksi hieno siitostamma, muut varsat ovatkin oreja. Jester on luonteeltaan fiksu ja filmaattinen ori, joka on jo jäänyt pois jalostuksesta toimien eläkekaverina kisatallinsa vanhemmille hevosille.
ie. Tabitha oli raudikko 167cm korkea tamma, joka ei myöskään pahemmin esittelyä kaipaa yli kahdensadan tuhannen saksan markan voittopotteineen. Olympiavoittaja on vain yksi tamman titteleistä ja starttilistalta löytyy viimeisimmän kymmenen vuoden joukosta paljon kuuluisia ratsastajia. Tamma oli hyväluonteinen ja periyttänyt myös varsoilleen hyvää käsiteltävyyttä, jälkeläisiä siltä on jäänyt joidenkin tietojen mukaan kolme ja joidenkin tuplasti enemmän, tämä johtunee siitä, että osa varsoista on ratsuponeja tai muiden puoliverikantakirjojen jälkeläisiä. Tamma itse kuitenkin polveutuu holsteinkantakirjasta ja on sen jalostukseen käytetty vähintään kolmesti. Tabitha lopetettiin yhdeksäntoista vuotiaana puhkurin takia.

e. Chloe oli kuvankaunis rautias tasan 170-senttinen tamma, josta jäi ainoastaan yksi jälkeläinen nuorena sattuneen onnettomuuden vuoksi, jonka jälkeen sitä ei enää saatu tiineeksi. Tammaa ei ole kantakirjattu, mutta näyttelytuloksia kyllä löytyy kakkos- ja kolmospalkintojen alta. Holsteinkantakirjaa edustava Chloe on kilpaillut jonkin verran esteillä ja myös koulussa. Varsa on kuitenkin puhtaasti estepainotteinen. Luonteeltaan Chloe oli hieman haasteellinen, joka osaltaan vaikuttaa kisatulosten puutteeseen. Varsa on kuitenkin onneksi perinyt isänsä tasaisen luonteen. Chloen elämä oli sattumusten summa pienenä sairastetun keuhkokuumeen vuoksi, jota seurasi onnettomuus tarhassa viisivuotiaana, useita loukkaantumisia ja lopulta lopettamiseen johtanut onnettomuus maastossa tamman ollessa kääntymässä kahdeksanvuotiaaksi. Onneksi jälkeläinen ei ole perinyt tätä vahinkoalttiutta!

ei. Legato oli tummanpunaruunikko holsteinori, joka toimi pääasiallisesti hyvän sukunsa turvin vain siitoskäytössä, mutta teki siinä sivussa esteuraa matalahkoissa luokissa. 167cm korkea Legato jouduttiin lopettamaan parikymppisenä jalkaongelmien vuoksi. Siltä jäi hyvätasoisia varsoja sekä koulu- että estepuolelle ja orin nimi on tunnettu paitsi holsteinkantakirjassa myös muiden puoliveristen jalostukseen sitä on käytetty runsaasti. Yhteensä jälkeläisiä on yli sata, tarkkaa lukumäärää ei ole edes tiedossa nähtävästi. Legato polveutuu useista olympiavoittajista sekä tunnetuista liikkeeltään ja taidoiltaan hyvistä estelinjan hevosista.
ee. Chandera oli hyvätasoinen estehevonen, joka palkittiin laatuarvostelussa odotetulla ykkösellä. Se oli hyvän luonteen omaava fiksu tamma, joka kuitenkin syttyi sopivasti esteradalla vielä vanhempanakin. Tummanraudikko 173-senttinen tamma oli rakenteeltaan rotutyypillinen holstein, kevyt ja raamikas, eikä tammaleima tullut liikaa esille. Tamman isä on isojen luokkien hyppääjä ja periyttänyt sille sekä Chanderan myötä myös tuleville jälkipolville paitsi hyvän ja rautaisen luonteen kisakäyttöön myös fiksua käsiteltävyyttä ja yleistä olemusta etenkin vieraissa paikoissa, joissa tammakin hallitsi itsensä hyvin, ollen kuitenkin kiinnostunut ja utelias ympäristöä kohtaan. Chanderalta jäi viisi varsaa, joista kolme on kilpaillut esteillä ja kaksi lisäksi koulupuolella helpolla tasolla. Tamman sukuunkin mahtuu sekä este- että koulupuolen osaajia, kokonaisuutena holsteiner-verta on eniten suvussa ja tamma on pääasiassa ollut käytössä oman kantakirjansa sisällä.
Sukuselvitys © Jannica




Jälkeläiset

Syntymäpäivä Rotu-skp Varsa (rekisterinro) Isä Menestys
02.11.2017 holst-o Ace Silvers (VH17-044-0216) Asparagus -
06.02.2018 holst-o Salomon Silvers (VH18-044-0123) Signifer -
28.12.2019 holst-t Jasmine J&K (VH19-000-0000) Charity Shot -

Kilpailukalenteri

Lana kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.

ERJ 4955.72p. vt. 9
KRJ 2696.6p. vt. 6
KERJ 2259.12p. vt. 5
VVJ 2696.6p. vt. 6

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 2259.12 p.
Nopeus ja kestävyys 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne 2696.60 p.
Tahti ja irtonaisuus 0.00 p.
Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.

Meriitit

♥  Ratsuhevosten laatuarvostelu, 13.01.2018
= 8.5 - 9.5 - 7.5 - 6 - 3 - 3.5 - 8 - 3.5 - 4 = 59,444 %   Quality

VSN

♥  22.01.2018 - Beaumont - (4+4+4+3+3,5+4+4+4+4+3,5 = 38 p)    -    RCH

Päiväkirja

Valmennukset

01.04.2018, Valmentaja Jannica
Jovellanan ja Jennan valmennuksessa oli tarkoitus tänään kerrata perusasioita, joten aloittelimme esteiden perusteista: hieman estekoulua. Saitte tulla kolmikaarisella puomeja, jotka oli ripoteltu ravityöskentelyä ajatellen sopiville väleille ja jatkaa toiselle sivulle avotaivutusta ravissa. Sen jälkeen aloitettiin seuraavan sivun alusta jälleen kolmikaarista puomien kera. Vähitellen ne nostettiin verryttelyesteiden korkeudella ja avotaivutus vaihdettiin laukannostoon seuraavan pitkän sivun alussa, tehden voltti kavalettien ympäri laukassa keskelle. Jovellana työskenteli helpon oloisesti, pientä hienosäätöä tehtiin ratsastajan apuja kevyeksi saamalla, mutta muuten perusteet vaikuttivat olevan parilla hanskassa. Seuraavaksi saitte tulla suoralla uralla neljää matalaa ristikkoa kavaletteina, yksi askel aina välissä, eli tamma ylitti joka askeleella kavaleteista yhden.

Kavalettien jälkeen tuli pysähdys, peruutus neljä askelta, siirtyminen takaisin raviin sekä vielä voltti seuraavaan kulmaan. Tehtävä vaati molemmilta paljon tekemistä, hienosäätöä ja pieniä apuja sekä puolipidätteitä ja ratsastajalta valmistelua seuraavaan tehtävään. Sen jälkeen saitte kävellä hetkisen, jonka jälkeen jatkettiin saman tehtävän parissa nostamalla ravikavalettien jälkeen laukka ja tekemällä voltti kulmaan laukassa. Se sujui erittäin hyvin ja teit tamman kanssa todella huolellista työtä, hyvä! Keskittymiskykyä ei voi kuin kehua tänään molemmilla ja myös tiet kavaleteille sekä niiden jälkeen olivat mukavan suorat, samoin kolmikaarisella, helppoa kun sen osaa. Loppuverryttelyksi tehtiin eteen-alas harjoitusta, jossa joka toisella kierroksella sait tarjota vapaampaa ohjaa antaen tamman venytellä ja joka toinen kierros työskenneltiin kootussa ravissa. Molemmille tämä harjoitus tuntui sopivan rentouttavana ja sen jälkeen siirryttiinkin pikkuhiljaa kävelemään.

Päiväkirjamerkinnät

23.12.2019, kirjoittaja Jenna S.
Vaikka tänä vuonna näyttäisi tulevan lumeton joulu, haikailin silti jo mielessäni reippaaseen joulumaastoon. Sellaiseen, jossa voisi vain antaa ajatusten kulkea, eikä tarvitsisi enää stressata ostamattomista joululahjoista, saati tekemättömistä ruuista tai siivoamattomasta asunnosta. Ja kun tänään, vihdoin ja viimein sain kaikki jouluun liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä (joskin vasta illan jo pimetessä), tiesin heti, mitä minun pitäisi tehdä.

Vihellellen saavuin tallille ja ensi töikseni menin hakemaan Lanaa tarhasta. Koska mieleni teki vauhdikasta maastoa, jossa saisi rauhassa antaa ajatusten virrata oli hevosvalintani tietysti Lana. Lana tuli uteliaana portille ja ensitöikseen nuuhki tarkasti käteni ja taskuni. Oikean puolimmaiseen takin taskuun se jumahti ja turvallansa pöyhi takkia. Nauraen kaivoin kyseisestä taskusta yhden namin, jonka Lana tyytyväisenä rouskutteli minun pujottaessani riimua sen päähän. Tallissa ajatukseni lähtivät jo harhailemaa, sillä yhtäkkiä huomasin puoli tuntia menneen minun vain päämäärättömästi harjaillessani hevosta. Tämä ei tuntunut Lanaa haittaavan yhtään, sillä olin tuonut sen eteen pienen kasan heiniä, joita se tyytyväisenä pöyhi ja rouskutti. Laitoin äkkiä hevoselle heijastinsuojat ja varustin sen. Lopuksi heitin sen selkään vielä heijastinratsastusloimen sekä kaulalle heijastavan kaulakappaleen.

Ja eikun matkaan! Suunnistimme Teamin leveää pihatietä pitkin kohti metsää. Lana kulki reipasta käyntiä pitkin ohjin, hoiperrellen kuin humalainen tien oikeasta laidasta vasempaan. Naureskelin mielessäni, että tässä me kaksi haaveilijaa olemme reissussa. Valitsin pitkän, noin kolme tuntia kestävän maastoreitin. Se alkoi pitkällä käyntipätkällä metsän siimeksessä kapealla polulla. Lana kompuroi tälläkin reissulla herkästi kiviin ja kantoihin, mutta siitä huolimatta tunsin koko kropassani, kuinka stressilevelit lähtivät laskemaan ja rentoutunu mieli valtasi alaa. Kohta polku tuli hiljaiselle hiekkatielle, jossa kokosin ohjat ja nostin kevyen ravin. Hölkkäilimme Lanan kanssa hyvän tovin ja samalla taivuttelin sitä molemmista kyljistään sekä otin hieman väistöjä, sekä avo- ja sulkutaivutuksia tien toisesta laidasta toiseen. Lana oli vetreän ja rennon oloinen, reagoi apuihini välittömästi sekä tuntui muutenkin kaikin puolin hyvältä. Hiekkatie päättyi ja jatkoimme taas polkua pitkin käynnissä. Tämä oli kuitenkin lyhyt polku joka tuli pian taas toiselle hiekkatielle. Nostin samantien laukan. Lana tuntui innostuvan ja laukkasi isoa, reipasta ja matkaavoittavaa laukkaa innoissaan eteenpäin. Vetristelin sitä vähän laukassakin ja totesin, että hyvältä tuntuu.

Sitten polku tuli kohtaan, jota olin koko ajan miettinytkin. Vasemmalle kääntyi polku, jota pitkin jatkaisimme reittiä, jota alunperin lähdimmekin kulkemaan, kun taas oikealle käännyttäessä pääsisimme polulle, jota myrskyt ovat muovanneet sopivasti pieneksi maastoesteradaksi kaatuneine tukkeineen. Meillä on Teamin tiluksilla myös ihan rakennettu maastoesterata, mutta nämä muutamat kaatuneet puunrungot tuovat mukavaa vaihtelua sille. Innoissani käänsin Lanan oikealle ja kohti kaatuneita tukkeja. Lana tiesi heti, mitä tulevan pitää ja iloisesti pärskien pureskeli kuolaimiaan. Minun ei tarvinnut kuin hipaista sitä pohkeilla, kun se jo pienen ilopukin kera säntäsi laukkaan. Innoissamme laukkasimme täysillä eteenpäin ja hyppäsimme kaatuneet puut kuin vettä vain. Hyppyjen jälkeen hiljensin Lanan raviin ja taputin sitä. Tamma pärski itseensä selkeästi tyytyväisenä. Jatkoimme hetken aikaa käynnissä, kunnes tulimme taas hyväpohjaiselle hiekkatielle, jossa ravailimme loppuraveja. Reitin loppu olikin taas pitkä pätkä kapealla polulla säkkipimeässä metsässä. En tiedä teistä, mutta minua ainakin rentoutttaa kaikkein parhaiten juuri otsalampun valossa metsässä meneminen hevosen selässä. Tuntuu, kuin koko maailmassa ei olisi muita kuin vain minä ja tämä hevonen.

Tallissa viilensin Lanan jalkoja vesiboksissa vesisuojien avulla samalla, kun kävin huolellisesti koko hevosen hieroen läpi. Lana seisoi silmät puoliummessa ja mitä pidemmälle hieronnassani pääsin, sen pidemmällä tamman alahuuli roikkui. Hierottuani tamman siirryin sen pääpuolelle, taputtelin ja halasin pitkään. Kiitin mielessäni, että tämä jumalaisen kaunis ihana ja taitava tamma on päätynyt juuri minun talliini. Huuhdoin Lanan kauttaaltaan viileällä vedellä ja kuivasin hikiviilalla. Heitin sen selkään villaloimen ja hieroin jalkoihin linimenttiä. Sitten se pääsi omaan karsinaansa syömään iltaheiniä ja kuivattelemaan. Muistutin itseäni, että muistaisin tulla ennen nukkumaan menoani ottamaan siltä villaloimen yöksi pois.

VRL-00816

Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen

© Team J & K 2019. Taustakuvan Gordon Dionne (CC BY-NC-SA 2.0)