Rotu, sukupuoli | Holstein, tamma |
Säkäkorkeus, väri | 170cm, rautias |
Syntymäpäivä | 06.03.2001 |
Rekisterinumero | VH12-044-0121 |
Koulutustaso | 160cm, HeA |
Kotitalli | Team J&K |
Omistaja | Jenna S., VRL-00766 |
Tuoja / Ex om. | Tiikeri |
i. Deithu |
ii. Disstörung |
ie. Nupfen | |
e. Dementia |
ei. Cárte |
ee. Flocken |
i. Deithu on arvokisoistakin tunnettu Saksalainen holstein-kantakirjaa edustava vaaleanpunaraudikko ori, jolla on korkeutta 161cm. Nuori ori aloitti vakuuttavasti kisauransa ja kilpaili jo nuorten luokkien jälkeen menestyksekkäästi maailmalla kotimaansakin ulkopuolella arvokisamitalistina vieraillen kymmenvuotiaana. Deithu oli luonteeltaan voitontahtoinen ja napattuaan ruusukkeita toisensa perään jäi hyvän hyppytekniikan omaava ori ansaitusti siitoskäyttöön. Varsoista on kasvanut isänsä hyppykapasiteetin saaneita hyväliikkeisiä hevosia käyttöön ja näyttöön, onpa yksi niistä kilpaillut jopa Saksaa edustaen Olympialaisissa! Hyvärakenteinen ori on kantakirjattu itse ykköspalkinnolle (odotetusti..) ja sen varsojen nuorena tehdyissä arvosteluissa on kehuttu jälkeläistön jalka-asentoja, yleiskuvaa ja hyvää käsiteltävyyttä, myös orivarsoilla, vaikka Deithu itse saattaa joskus ollakin vähän orimainen kisapaikoilla ainakin ja vieraille tammoille esiintyessään. Esteillä herkästi kuumeneva kisaratsu sai usein tammavalinnoissaan tasapainotusta rauhallisemmasta luonteesta, joka oli hyväksi siitostoimintaa ajatellen. Jälkeläisiä orille on kertynyt reilut kolmekymmentä, joista muutama on palkittu ykköspalkinnolla kantakirjassa ja lähes kaikki loput kantakirjaan tarjotuista kakkosella. Lausunnot ovat kehuneet jälkeläisten hyvää ratsastettavuutta, hyppykykyä ja ennakointia ratsastajaansa kuunnellen.
ii. Disstörung oli tummanrautias holsteinori, joka kilpaili pääasiassa
Saksassa 160cm luokkia. 161-senttinen ori kilpaili mittavan uran, jolle
mahtuu niin suurkilpailuvoittoja kuin Euroopanmestaruuskin! Helppo ja
kilttiluonteinen ori oli suosittu siitoksessa jo nuoresta pitäen, mutta
omistaja ei halunnut astumisten häiritsevän kilpailu-uraa, jonka vuoksi
Disstörung tuli siitoskäyttöön vasta kymmenvuotiaana. Radalla ori itse
saattoi olla hieman kuumenevaa sorttia ja vaikeahkokin, mutta tasainen
ratsastaja sai sen kanssa hyviä tuloksia aikaan ja tasoittavalla
tammavalinnalla on pystytty vaikuttamaan luonteeseen paljon
jälkeläisillä, joista on tullut helppoja käsitellä isänsä tavoin, mutta
myös ratsain. Suuri osa orin kahdestakymmenestä varsasta asuu Saksassa
kilpaillen esteillä, mutta hyvien askellajien myötä on mukaan mahtunut
pari koulukonkariakin koulutammojen perässä. Ori kuoli vanhuudenvaivojen
myötä luonnollisen kuoleman reilun kahdenkymmenen vuoden iässä.
ie. Nupfen oli tasaisen varma suorittaja, joka kilpaili 150 ja 160cm
luokkia kotimaassaan Saksassa. Holsteinkantakirjaa edustava
tummanpunarautias 155-senttinen tamma palkittiin jo viisivuotiaana
estelaatuarvostelun ykköspalkinnolla, jonka jälkeen se on ollut
pääasiallisessa siitoskäytössä ja saanut peräti yhdeksän jälkeläistä.
Eteenpyrkivä ratsu osasi ajoittain olla herkkäkin, mutta varsoista on
tasoittavalla orivalinnalla saatu rentoja ja miellyttämishaluisia
persoonia este- ja kouluradoille. Tahdikkaasti esiintyvät jälkeläiset
ovat myös pärjänneet sporttisen ulkomuotonsa turvin kantakirjassa ja
näyttelyissä. Tamma itse on käynyt näyttelykehissä hyvin vähän, mutta
silloinkin pääasiassa se on palkittu kakkospalkinnoin. Nupfen
astutettiin yhdeksännen varsan jälkeen vielä kerran, mutta
parikymmenvuotias tamma ei enää tullut tiineeksi ja niinpä se jätettiin
oloneuvokseksi kotisiittolaan. Se kuoli muutamaa vuotta myöhemmin
kasvaimeen.
e. Dementia on alunperin puolalainen tamma, mutta edustaa kuitenkin holsteinkantakirjaa muun sukunsa tavoin. Punaraudikko 170-senttinen siro ja näyttävä tamma omaa hienojen askellajien lisäksi lavakarismaa ja puhtaan kympin luonteen käsittelyssä. Dementia on kisannut aikanaan isoissa luokissa (pääasiassa 160cm) neljäkymmentä sijoitusta ja lisäksiä muutamia arvokilpailuja myöhemmällä iällä varsomisten välissä, joten se on pidetty tiukassa timmissä myös siitoskäyttöön siirryttyään. Varsoja Dementialta on jäänyt neljä, enkä usko että 21-vuotias tamma on enää siitoskäytössä. Dementian varsat ovat perineet emänsä herttaisen luonteen, näyttävät askellajit sekä kykyjä esteille ja hyvät kisahermot. Tasapainoinen emä hoiti myös varsansa erittäin hyvin ja on vähän jäänytkin kaipaamaan pikkuvarsojen paimennusta.
ei. Cárte on vähän muusta suvusta poikkeava niin ulkonäöltään kuin
luonteeltaankin. Sirorakenteinen ori edusti holsteinkantakirjaa, mutta
erittäin siron rakenteensa vuoksi punarautiasta oria erehdyttiin
useinkin luulemaan täysiveriseksi, vaikkei sen lähisuvusta sellaisia
löydy pikakatsannalla. 160-senttinen ori vaikutti rakenteensa puolesta
paljon isommalta kuin mitä olikaan, eikä orin hankalahko luonne ainakaan
auttanut asiaa yhtään.. Ori kiersi luonteensa vuoksi paljon
huutokaupoissa, ennen kuin se löysi sille sopivan kodin ratsuttajan
luota. Varsinainen ongelmahevonen ei Carte koskaan ollut, mutta ehkä
sellaisia nähneellä Noralla oli oriin sellainen ote, johon se pystyi
luottamaan ja heistä tuli erottamattomat. Yhteistyön alkaessa sujumaan
Cartella kisattiin myös hieman esteillä, mutta korkeimmillaankin vain
metriin asti. Orilta jäi hyvän suvun turvin yhdeksän jälkeläistä, joista
osa kilpailee kansallisella tasolla asti ja osa on harrastekäytössä.
Carte jouduttiin lopettamaan sen murrettua jalkansa laitumella
14-vuotiaana.
ee. Flocken oli isokokoinen (170cm) holsteintamma, joka asui koko ikänsä
kasvattajallaan. Se kilpaili pääasiallisen siitostoimensa ohessa hyvin
vähäisesti ja senkin junioriluokissa omistajan nuoren tyttären kanssa.
Luonteensa puolesta Flock oli mitä mainioin nuorten ja lasten ratsu,
mutta kilpahevoselle siltä puuttuivat tyystin kilpailuhenkisyys ja
voitontahto, joka näkyi kisoissa hitaina, joskin tasaisina suorituksina,
jotka eivät yleensä sijoille riittäneet. Tosin toisinaan varmanpäälle
ottaminenkin kannatti ja tamma sijoittui huolellisella työskentelyllä.
Punarautias sukkajalka sai elämänsä varrella kuusi varsaa, joiden
jälkeen se ei enää tiinehtynyt usean vuoden yrityksistä huolimatta,
koska perheellä ei rahavaikeuksien takia ollut tilaa pitää
tyhjänpanttina talossa nähtiin parhaaksi päästää lähes
kaksikymmenvuotias Flock vihreämmille laitumille. Varsat ovat olleet
lähinnä harrasteratsuina muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Sukuselvitys © Jannica
Sijoituksia ERJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 3kpl, joista voittoja yhteensä 0kpl.
Pvm | Paikka | Laji | Luokka | Sijoitus | 09.11.2017 | Team J&K | ERJ | 160cm | 2./30 | 11.11.2017 | Team J&K | ERJ | 160cm | 4./30 | 12.11.2017 | Team J&K | ERJ | 160cm | 3./30 |
Seuraavaksi kokosin verkkaesteeksi pystyn ponnistuspuomilla, koska tarkoituksena oli hypätä sen jälkeen vähän isompaa ja kokemattomamman ratsastajan tukena toimi maapuomi hyvin, ellei ollut ihan varma mistä kohtaa hevosen tuli ponnistaa. Hyppy sujui matalalla korkeudella hienosti, vaikka Inna tuntuikin hieman innostuvan. Rauhallisesti kuitenkin teit selässä puolipidätteitä ja tamma kuunteli poikkeuksellisen hyvin niitä. Kääntäessä mutkassa sijaitsevalle esteelle tamma pääsi muutaman kerran ohi esteen noustessa, kun oma epävarmuus nousi esiin ja Inna näki tilaisuutensa koittaneen. Sen enempää ei kuitenkaan tilannetta lähdetty murehtimaan, vaan voltti ja uusi yritys heti perään. Seuraavassa hypyssä Susanna jäi jälkeen hypyssä, mutta onneksi Inna katsoi sillä kertaa hommaa kavioidensa läpi eikä järjestänyt älämölöä tilanteesta. Lopuksi otettiin vielä kavalettiharjoituksia ravissa sekä harjoiteltiin innarin ideaa kahdella matalalla esteellä.
Lisäsin kolmikaarisen joka kaarella puomin ja lisäksi toisella sivulla saitte ottaa ravilisäyksen, jotta tammaa saataisiin hieman heräteltyä. Muutoin ei Susannalla ollut ongelmia tamman kanssa pärjäämisessä, vaikka olinkin alkuun hieman epäillyt mitä kaksikon yhteistyöstä mahtoi tulla, kun kuitenkin Inna oli enemmän yhden ihmisen hevonen ja varsinainen tiukkistäti mitä tuli ratsastajan virheiden sietämiseen. Hyvin se kuitenkin työskenteli Susannan kanssa, niin kauan kunhan ei sen mielestä liikoja vaadittu. Yhteinen sävel alkoi löytyä kivasti alkuhyppyjen myötä, ekassa laukannostossa tamma yritti jotain pientä omaa säätöä, mutta tiukasti suu mutrussa Susanna piti sen nuhteessa ja komennossa. Pian Inna unohti poukkoilut, kun pääsi hyppäämään ja keskittymään työntekoon. Hyppäsimme tänään pääasiassa lähestymisiä harjoitellen pienillä esteillä ravissa ja laukassa. Loppuun pääsitte vielä tekemään kavalettityöskentelyä ravissa, joka tuntuikin olevan ainoa tammaa miellyttävä asia tänään hyppäämisen lisäksi, kun se verryttelyissä oli tuntunut enemmänkin eteenpyydettävältä.