Dollendo RSE "Inna"

Perustiedot

Rotu, sukupuoli Holstein, tamma
Säkäkorkeus, väri 170cm, rautias
Syntymäpäivä 06.03.2001
Rekisterinumero VH12-044-0121
Koulutustaso 160cm, HeA
Kotitalli Team J&K
Omistaja Jenna S., VRL-00766
Tuoja / Ex om. Tiikeri

Jälkeläiset
Ikääntyminen


s. 20.01.2018 holst-o. Dantalion J&K (VRL), i. Daytona Demon

Täytti 3 vuotta 06.03.2001 - Täytti 4 vuotta 06.03.2016 - Nyt 15 vuotias

Sukuselvitys

i. Deithu
holst, vprt, 161cm

ii. Disstörung
holst, trt, 161cm

ie. Nupfen
holst, tprt, 155cm

e. Dementia
holst, prt, 170cm

ei. Cárte
holst, prt, 160cm

ee. Flocken
holst, prt, 170cm

i. Deithu on arvokisoistakin tunnettu Saksalainen holstein-kantakirjaa edustava vaaleanpunaraudikko ori, jolla on korkeutta 161cm. Nuori ori aloitti vakuuttavasti kisauransa ja kilpaili jo nuorten luokkien jälkeen menestyksekkäästi maailmalla kotimaansakin ulkopuolella arvokisamitalistina vieraillen kymmenvuotiaana. Deithu oli luonteeltaan voitontahtoinen ja napattuaan ruusukkeita toisensa perään jäi hyvän hyppytekniikan omaava ori ansaitusti siitoskäyttöön. Varsoista on kasvanut isänsä hyppykapasiteetin saaneita hyväliikkeisiä hevosia käyttöön ja näyttöön, onpa yksi niistä kilpaillut jopa Saksaa edustaen Olympialaisissa! Hyvärakenteinen ori on kantakirjattu itse ykköspalkinnolle (odotetusti..) ja sen varsojen nuorena tehdyissä arvosteluissa on kehuttu jälkeläistön jalka-asentoja, yleiskuvaa ja hyvää käsiteltävyyttä, myös orivarsoilla, vaikka Deithu itse saattaa joskus ollakin vähän orimainen kisapaikoilla ainakin ja vieraille tammoille esiintyessään. Esteillä herkästi kuumeneva kisaratsu sai usein tammavalinnoissaan tasapainotusta rauhallisemmasta luonteesta, joka oli hyväksi siitostoimintaa ajatellen. Jälkeläisiä orille on kertynyt reilut kolmekymmentä, joista muutama on palkittu ykköspalkinnolla kantakirjassa ja lähes kaikki loput kantakirjaan tarjotuista kakkosella. Lausunnot ovat kehuneet jälkeläisten hyvää ratsastettavuutta, hyppykykyä ja ennakointia ratsastajaansa kuunnellen.

ii. Disstörung oli tummanrautias holsteinori, joka kilpaili pääasiassa Saksassa 160cm luokkia. 161-senttinen ori kilpaili mittavan uran, jolle mahtuu niin suurkilpailuvoittoja kuin Euroopanmestaruuskin! Helppo ja kilttiluonteinen ori oli suosittu siitoksessa jo nuoresta pitäen, mutta omistaja ei halunnut astumisten häiritsevän kilpailu-uraa, jonka vuoksi Disstörung tuli siitoskäyttöön vasta kymmenvuotiaana. Radalla ori itse saattoi olla hieman kuumenevaa sorttia ja vaikeahkokin, mutta tasainen ratsastaja sai sen kanssa hyviä tuloksia aikaan ja tasoittavalla tammavalinnalla on pystytty vaikuttamaan luonteeseen paljon jälkeläisillä, joista on tullut helppoja käsitellä isänsä tavoin, mutta myös ratsain. Suuri osa orin kahdestakymmenestä varsasta asuu Saksassa kilpaillen esteillä, mutta hyvien askellajien myötä on mukaan mahtunut pari koulukonkariakin koulutammojen perässä. Ori kuoli vanhuudenvaivojen myötä luonnollisen kuoleman reilun kahdenkymmenen vuoden iässä.
ie. Nupfen oli tasaisen varma suorittaja, joka kilpaili 150 ja 160cm luokkia kotimaassaan Saksassa. Holsteinkantakirjaa edustava tummanpunarautias 155-senttinen tamma palkittiin jo viisivuotiaana estelaatuarvostelun ykköspalkinnolla, jonka jälkeen se on ollut pääasiallisessa siitoskäytössä ja saanut peräti yhdeksän jälkeläistä. Eteenpyrkivä ratsu osasi ajoittain olla herkkäkin, mutta varsoista on tasoittavalla orivalinnalla saatu rentoja ja miellyttämishaluisia persoonia este- ja kouluradoille. Tahdikkaasti esiintyvät jälkeläiset ovat myös pärjänneet sporttisen ulkomuotonsa turvin kantakirjassa ja näyttelyissä. Tamma itse on käynyt näyttelykehissä hyvin vähän, mutta silloinkin pääasiassa se on palkittu kakkospalkinnoin. Nupfen astutettiin yhdeksännen varsan jälkeen vielä kerran, mutta parikymmenvuotias tamma ei enää tullut tiineeksi ja niinpä se jätettiin oloneuvokseksi kotisiittolaan. Se kuoli muutamaa vuotta myöhemmin kasvaimeen.

e. Dementia on alunperin puolalainen tamma, mutta edustaa kuitenkin holsteinkantakirjaa muun sukunsa tavoin. Punaraudikko 170-senttinen siro ja näyttävä tamma omaa hienojen askellajien lisäksi lavakarismaa ja puhtaan kympin luonteen käsittelyssä. Dementia on kisannut aikanaan isoissa luokissa (pääasiassa 160cm) neljäkymmentä sijoitusta ja lisäksiä muutamia arvokilpailuja myöhemmällä iällä varsomisten välissä, joten se on pidetty tiukassa timmissä myös siitoskäyttöön siirryttyään. Varsoja Dementialta on jäänyt neljä, enkä usko että 21-vuotias tamma on enää siitoskäytössä. Dementian varsat ovat perineet emänsä herttaisen luonteen, näyttävät askellajit sekä kykyjä esteille ja hyvät kisahermot. Tasapainoinen emä hoiti myös varsansa erittäin hyvin ja on vähän jäänytkin kaipaamaan pikkuvarsojen paimennusta.

ei. Cárte on vähän muusta suvusta poikkeava niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Sirorakenteinen ori edusti holsteinkantakirjaa, mutta erittäin siron rakenteensa vuoksi punarautiasta oria erehdyttiin useinkin luulemaan täysiveriseksi, vaikkei sen lähisuvusta sellaisia löydy pikakatsannalla. 160-senttinen ori vaikutti rakenteensa puolesta paljon isommalta kuin mitä olikaan, eikä orin hankalahko luonne ainakaan auttanut asiaa yhtään.. Ori kiersi luonteensa vuoksi paljon huutokaupoissa, ennen kuin se löysi sille sopivan kodin ratsuttajan luota. Varsinainen ongelmahevonen ei Carte koskaan ollut, mutta ehkä sellaisia nähneellä Noralla oli oriin sellainen ote, johon se pystyi luottamaan ja heistä tuli erottamattomat. Yhteistyön alkaessa sujumaan Cartella kisattiin myös hieman esteillä, mutta korkeimmillaankin vain metriin asti. Orilta jäi hyvän suvun turvin yhdeksän jälkeläistä, joista osa kilpailee kansallisella tasolla asti ja osa on harrastekäytössä. Carte jouduttiin lopettamaan sen murrettua jalkansa laitumella 14-vuotiaana.
ee. Flocken oli isokokoinen (170cm) holsteintamma, joka asui koko ikänsä kasvattajallaan. Se kilpaili pääasiallisen siitostoimensa ohessa hyvin vähäisesti ja senkin junioriluokissa omistajan nuoren tyttären kanssa. Luonteensa puolesta Flock oli mitä mainioin nuorten ja lasten ratsu, mutta kilpahevoselle siltä puuttuivat tyystin kilpailuhenkisyys ja voitontahto, joka näkyi kisoissa hitaina, joskin tasaisina suorituksina, jotka eivät yleensä sijoille riittäneet. Tosin toisinaan varmanpäälle ottaminenkin kannatti ja tamma sijoittui huolellisella työskentelyllä. Punarautias sukkajalka sai elämänsä varrella kuusi varsaa, joiden jälkeen se ei enää tiinehtynyt usean vuoden yrityksistä huolimatta, koska perheellä ei rahavaikeuksien takia ollut tilaa pitää tyhjänpanttina talossa nähtiin parhaaksi päästää lähes kaksikymmenvuotias Flock vihreämmille laitumille. Varsat ovat olleet lähinnä harrasteratsuina muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Sukuselvitys © Jannica

Kilpailukalenteri

Sijoituksia ERJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 3kpl, joista voittoja yhteensä 0kpl.

Pvm Paikka Laji Luokka Sijoitus
09.11.2017 Team J&K ERJ 160cm 2./30
11.11.2017 Team J&K ERJ 160cm 4./30
12.11.2017 Team J&K ERJ 160cm 3./30

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Valmennukset

19.03.2018, Valmentaja Jannica
Seuraavana päivänä palasin pitämään Susannalle toisen valmennuksen sovitusti Innan kanssa. Eilen oli jo päästy alkuun ja hyvään sellaiseen. Tänään harjoittelimme itsenäisen alkuverryttelyn loppupuolella laukkatyöskentelyä ympyrällä laukkapuomin kera ja sitten kahdeksikoksi muuttaen, jossa tuli puomilla laukanvaihto. Toiseen suuntaan tämä onnistui, mutta oikeasta kierroksesta suuntaa vaihtaessa oli lähestyminen liian löysä ja Inna pudotti raville ennen puomia. Pienin korjauksin ja kädestä pitäen - ohjauksella saatiin kuitenkin homma luistamaan ja taas opittiin yhtä sun toista lähestymisistä, esteistunnasta ja laukanvaihtojakin Susanna pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa ollen erittäin tyytyväinen tulokseen, kuten valmentajakin.

Seuraavaksi kokosin verkkaesteeksi pystyn ponnistuspuomilla, koska tarkoituksena oli hypätä sen jälkeen vähän isompaa ja kokemattomamman ratsastajan tukena toimi maapuomi hyvin, ellei ollut ihan varma mistä kohtaa hevosen tuli ponnistaa. Hyppy sujui matalalla korkeudella hienosti, vaikka Inna tuntuikin hieman innostuvan. Rauhallisesti kuitenkin teit selässä puolipidätteitä ja tamma kuunteli poikkeuksellisen hyvin niitä. Kääntäessä mutkassa sijaitsevalle esteelle tamma pääsi muutaman kerran ohi esteen noustessa, kun oma epävarmuus nousi esiin ja Inna näki tilaisuutensa koittaneen. Sen enempää ei kuitenkaan tilannetta lähdetty murehtimaan, vaan voltti ja uusi yritys heti perään. Seuraavassa hypyssä Susanna jäi jälkeen hypyssä, mutta onneksi Inna katsoi sillä kertaa hommaa kavioidensa läpi eikä järjestänyt älämölöä tilanteesta. Lopuksi otettiin vielä kavalettiharjoituksia ravissa sekä harjoiteltiin innarin ideaa kahdella matalalla esteellä.

18.03.2018, Valmentaja Jannica
Hymyillen Susanna talutti Innan maneesille käydessäni katsomassa joko ratsukko olisi valmis, kun ei ketään maneesilla näkynyt. He tulivat vastaan tallinovella ja tyttö pahoitteli myöhästymistä, Inna ei kuulemma ollut meinannut antaa tarhasta kiinni tänään. Susanna oli hieman yllättynyt saadessaan valmennukseen Innan, yleensä se oli kokeneempien hevonen, koska osasi testailla ratsastajaa välillä hyvinkin tuhmasti, mutta Jenna oli vannonut tamman olevan kuin enkeli niin kauan kuin esteet pysyisivät alle metrissä ja sitähän ongelmaa meillä ei ollut, koska Susanna ei ollut vielä niin kokenut esteratsastaja. Itsenäisten alkuverryttelyjen aikana tyttö teki Innan kanssa siirtymisiä, voltteja ja pysähdyksiä kirjainten kohdalle. Sitten alettiin ravailla kolmikaarista ja edelleen niitä voltteja hyödyntäen toisella sivulla. Muistutin huolellisesta kulmiin ratsastelusta, mutta muuten ei tarvinnut juurikaan ohjata ratsukkoa alkutunnin aikana ja sain keskittyä esteradan kokoamiseen.

Lisäsin kolmikaarisen joka kaarella puomin ja lisäksi toisella sivulla saitte ottaa ravilisäyksen, jotta tammaa saataisiin hieman heräteltyä. Muutoin ei Susannalla ollut ongelmia tamman kanssa pärjäämisessä, vaikka olinkin alkuun hieman epäillyt mitä kaksikon yhteistyöstä mahtoi tulla, kun kuitenkin Inna oli enemmän yhden ihmisen hevonen ja varsinainen tiukkistäti mitä tuli ratsastajan virheiden sietämiseen. Hyvin se kuitenkin työskenteli Susannan kanssa, niin kauan kunhan ei sen mielestä liikoja vaadittu. Yhteinen sävel alkoi löytyä kivasti alkuhyppyjen myötä, ekassa laukannostossa tamma yritti jotain pientä omaa säätöä, mutta tiukasti suu mutrussa Susanna piti sen nuhteessa ja komennossa. Pian Inna unohti poukkoilut, kun pääsi hyppäämään ja keskittymään työntekoon. Hyppäsimme tänään pääasiassa lähestymisiä harjoitellen pienillä esteillä ravissa ja laukassa. Loppuun pääsitte vielä tekemään kavalettityöskentelyä ravissa, joka tuntuikin olevan ainoa tammaa miellyttävä asia tänään hyppäämisen lisäksi, kun se verryttelyissä oli tuntunut enemmänkin eteenpyydettävältä.

© Team J&K     |     Tämä on virtuaalihevonen     |
Ulkoasun suunnittelu ja toteutus NM.
Kuvat: Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan