Meriitit
♥ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, Heinäkuu 2013 =
23 (7+8+8) - 41 - 25 - 3,5 - 8 = 100,5 p, KRJ-I
Hienot vanhemmat.
♥ Yleislaatuarvostelu,
Lokakuu 2013 = 31+41+32+35 = 139p., YLA1.
Jälkeläiset
Ikääntyminen
Täytti 3 vuotta 02.06.2009 - Täytti 4 vuotta 02.02.2010 - Nyt 26 vuotias
Luonnekuvaus
Enni on sekä minun että tallityttöjen onneksi ehkä yksi helpoimmista hevosista ikinä -omalla tavallaan. Harvemmin olen törmännyt tammaan,
joka on päivästä toiseen yhtä tasainen kuin parhaiten varjelemani kouluraippa -emänsä kaltaisia naisten päiviä Ennillä ei ole, vaan se tuntuu
olevan jaloluonteisen isänsä täydellinen kopio vain kauniimman sukupuolen edustajana. Ennin voi tavata aamulla korvat hörössä ovella norkkumassa
ja ruokaa hamuamassa: tamma on mahdottoman perso kaikelle hyvälle ja uppoaa se perusheinäkin mallikkaasti suupieleen. Ei tamma kuitenkaan
monsteriksi muutu, vaikka maha huutaakin nälkäänsä, vaan se jaksaa kyllä kiltisti odottaa niin sitä ensimmäistä kaurakippoa kuin lupaakin kirmata
laitumelle. Tosin en lupaa, että Enni pitäisi turpansa erossa ruohotuposta, mikäli sellainen ihan sattumalta osuu siihen kävelyreitille kohti tarhaa..
Yleisestikin Enni on mukava käsitellä, eikä taluttaminen tuo siihen poikkeusta. Tamma on jokseenkin ylivauhdikas, mutta mikäli hoitaja on itse
rauhallinen ja kääntää neitiä tarvittaessa voltille, se pysyy hyvin lapasissa.
Enni ei liiemmin harjauksesta välitä, mutta ei sillä taida olla mitään sitä vastaakaan. Tamma tutkii hoitajansa taskunpohjat kerran jos toisenkin,
mutta mitään varsinaisia tempauksia sillä ei ole. Mikäli Enni ei jaksa seistä paikallaan ja tällöin pyörii ja hyörii kuin väkkärä, sen saa joko
komentamalla tai sitomalla rauhoittumaan. Enni ei edes ota kummastakaan sen kummemmin nokkiinsa, vaan jatkaa rakkaudentunnustuksiaan kaurapusuilla
varsin rivakasti. Pään harjaus on kuitenkin oma operaationsa, jossa saa olla tarkka ja rauhallinen, sillä Enni on jostain syystä sen suhteen varsin
herkkä, samoin on suitsiessakin. Satuloiminen ei sen sijaan ole ongelma eikä mikään, harvoin tämä tamma edes pullistelee. Pesemisestäkään Enni ei
sano juuta eikä jaata, vaan möllöttelee rauhallisena ja kilttinä paikoillansa.
Enni on aika herkkä ja arvonsa tietävä ratsu: se suivaantuu herkästi yhdestäkin liian päättäväisestä avusta tehden täyslakon liikkumatta suuntaan
jos toiseenkaan, ja toimiakseen oikein, on ratsastajan osoitettava neidille olevansa luottamuksen arvoinen. Ennin kanssa onkin edettävä pala palalta
ja askel askeleelta, sillä kiirehtiminen saa tamman vain hämmentymään. Kun se pääsee hieman rentoutumaan, voi neidistä paljastua kiirehtivyyden alta
ratsastajaansa kuunteleva ja mielluttämisenhaluinen neitokainen, jonka kanssa on ilo työskennellä. Oikein pyydettäessä se suorittaa jokaikisen
osaamansa liikkeen, eikä laadusta tingitä: tämä tamma antaa kaikkensa.
Kouluratsastus on ehdottomasti tämän meidän Ennin laji, suorastaan kutsumus. Ilmaiseksi Enniltä ei saa mitään, mutta päättäväisellä ja rauhallisella
asenteella pärjää varmasti pitkälle. Enni on elämää nähnyt ja kokenut ratsu, ja sen todellakin huomaa. Tosin, liian kiirehtivä vauhti on ongelmamme
vieläkin, näiden kaikkien vuosien jälkeen. Kunhan tamman kuitenkin saa ensin rauhoitettua, sisältä kuoriutuu loistava tammaemo, koulukonkari.
Jos ratsastajalla on vähänkin vino istunta tämän pyytäessä Enniltä pohkeenväistöä, ratsastaja saa vinoa pohkeenväistöä. Jos ratsastaja istuu hyvin
ja oikein, antaa rauhalliset ja selkeät avu pyytäessään pohkeenväistöä, hän saa hienoa ja laajaa, upeaa pohkeenväistöä. Enni on erittäin herkkä,
joten sen kanssa kannattaa olla rauhallinen ja ratsastaa tammaa enemmän istunnalla kuin pohkeilla tai käsillä.
Esteille Enniä ei kyllä kuitenkaan ole luotu. Hyppäähän se jopa ratana 100cm, mutta vasta kovan kovan työn jälkeen eikä todellakaan tee sitä
mielellään. Ennin mielestä on käsittämätöntä, miten jonkun mielestä voi olla hauskaa juosta täysiä kenttää ympäri ja loikkia pelottavien esteiden
yli. Niin, kaiken lisäksi tamma myös pelkää esteitä, varsinkin kirkaan värisiä esteitä ja erikoisesteitä. Täytyy olla siis aika konkari, jos saa
tämän tamman hyppäämään yli 50cm korkuisesta esteestä.
Maastossa Enni on vähän turhan säikky. Emme ole varmoja onko se säikky vai "säikky", sillä kentällä työskennellessään se ei säiky juuri mitään.
Kotipihasta lähdettäessä tai vaikkapa pellolla ratsastettaessa alkaakin tamma näkemään pieniä vihreitä miehiä joka paikassa. Se säikähtelee
yhtäkkisiä ääniä, autoja, traktoreita ja jopa olemattomiakin asioita. Tätä puolta olemme kuitenkin kehittäneet paljon käymällä maastossa usein.
Pikkuhiljaa, rauhallisen ja päättäväisen ratsastajan kanssa, Ennistäkin on tulossa rauhallinen maastohevonen. Hiljaa hyvä tulee, sanoi mummo
mäessä!
Kilpailuissa Enni osoittaa jälleen kerran, että on kokenut. Se ei stressaa paikanvaihdoksista, ei välitä muista hevosista ym. Päinvastoin,
Enni on jopa parhaimmillaan kisapaikalla, pienen paineen alaisena. Siihen voit luottaa kuin kiveen, se ei taatusti lähde käsistäsi taluttaessasi
sitä. Kouluradalla tamma keskittyy normaalia paremmin, mutta vaatii yhä ratsastajalta kaiken työn minkä vaatia voi.
Edes kisoissa et saa tältä tammalta mitään
ilmaiseksi, vaikka Enni selvästikin rakastaa esiintymistä. Hyvät edellytykset kuitenkin ovat, sillä Enni ei jännitä, ei säiky eikä mitään, vaan
kuuntelee ja tekee työtä käskettyä.
Traileriinkin Enni menee kuin vanha tekijä. Se astelee sinne kiltisti ja rauhallisesti, on siellä kiltisti ja rauhallisesti (kunhan heinää on
nenän edessä) ja tulee sieltä pois kiltisti ja rauhallisesti.
Sukuselvitys
i. VIR MVA Ch Dunpeal GER
KRJ II, KTK II, YLA 2
|
ii. Insania
|
iii. Wicked Rites
|
| iie. Paradisia
|
| ie. Autumnheart
|
iei. Dark Season
|
| iee. Temptress
|
e. Melanchoholic
KRJ II
|
ei. Autumn Shade
|
eii. Tragedy Eternal
|
| eie. Pulchritude
|
| ee. Blue Thrones
|
eei. Animatronic
|
| eee. Industrial Twilight
|
Ennin isä,
Dunpeal GER oli ennenkaikkea hienoluonteinen ori. Tämä Skurvashin omistuksessa oleva 171 senttiä korkea ruunikko holsteinori on sijoittunut upeasti kouluratsastusjaoksen alaisista kilpailuista ja sijoituksia on tullut rutkasti.Upeasti liikkuva herrasmies on jo saavuttanut virtuaalinen muotovalio ja champion (VIR MVA Ch) -arvonimet, joiden lisäksi se on kantakirjattu toisella palkinnolla. Luonteeltaan Dunpeal - tai D, niin kuin häntä yleensä kutsutaan oli hyvin kylmäpäinen ja rauhallinen eikä turhia hötkyillyt. Jälkeläisnäyttöäkin tästä super-orilta löytyy, niistä 11 jälkeläisestä joita ori on saanut, on jo kolme (Dhampir PB KRJ II, KTK III, YLA3, Autumn Harmony PB KRJ I, Death's Door SIN KRJ I) t-o-d-e-l-l-a hienosti menestyneitä ja ovat selvästi perineet isältänsä hienot ominaisuudet.
Ennin isänisä,
Insania oli saksalaisen Fredrik Brunin omistuksessa oleva mustanruunikko ori. Insania oli hyvin kapasiteetikas tanssahtelija ja olisi pärjännyt hyvin korkeimmissakin koululuokissa, mutta orin aran luonteen takia ei kisoja voitu aivan kauhean karmeasti kierrellä. 168cm herra oli painottunut kouluratsastukseen, niin kuin melkein kaikki sukulaisensa. Koska orilla kierrettiin vain jonkun verran kisoja, jäivät suuret ja päätä huimaavat sijoitukset ja palkinnot välistä. Jälkeläisiä herra sai pari. Muuten hienon luonteen ja rakenteen omaama poitsunen oli omanlaisensa tähti, ei siihen aina tarvita himokisaamista ja hehtaariluonteita, tämä ori oli juuri esimerkki siitä.
Ennin isänemä,
Autumnheart sai nimensä syntyessään syyskuussa ja kuin huomaamatta oli ilmestynyt tämä hento pieni varsa emänsä viereen laitumelle. Luonteeltaan neiti oli hyvin rauhallinen, tasainen eikä ollenkaan äkkipikainen ja pelokas.Tamma toimi siitoshevosena Treachery Warmbloodsin tilalla ja on kilpaillut aikanaan vaativia koululuokkia, joista sijoituksia on kertynyt, ainakin tarpeeksi. Mustana syntynyt tamma vaaleni hieman ajan myötä, ja väriltään Ansasta jäi tummanruunikko. Korkeudellaan tamma ei taivaisiin yltänyt, sillä sitä löytyi 161cm joka oli tämän neidin suvussa hyvin harvinaista, olla noin pikkuinen. Painotukseltaan tamma oli koulupainotteinen.
Ennin isänisänemä,
Paradisia oli puolestaan ei-niin tunnettu holstein tamma. Tämä 164cm korkea neiti ehti kuitenkin päästä jopa kansalliselle tasolle asti kisaamaan. Sijoituksiakin kertyi, ja oltiinhan tammaan myös muuten tyytyväisiä. Jälkeläisiä tamma ei saanut kuin yhden. Luonteeltaan Paradise oli kuitenkin hyvin temperamenttinen ja tulinen ja täysi vasta kohta niille rauhallisille ja pomminvarmoille hevosille. Tammalla oli pääpainotuksenaan koulu, mutta pieneksi virkistykseksi saatettiin välillä kierrellä pieniä estekilpailuja.
Ennin isänisänisä,
Wicked Rites oli hyvin tunnettu ori niihin aikoihin, kun herra vielä oli täällä maan päällä. Suoraan sanottuna fantastinen rakenteeltaan ja ei luonteessakaan ollut kauheasti moittimista. Wik, niinkuin tutut tätä komistusta kutsuvat on kantakirjattu holteinien kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla! Kilpailuissakaan ei orhi täysin tonttu ollut, välillä huonolle päälle sattuessaan ei kuitenkaan tullut mistään mitään. 174cm korkea herra oli väriltään tummanruunikko ja päästä löytyi pieni tähti. Jälkeläisiä ori ehti saada elämänsä aikana vain pari, mutta sitäkin hienompia. Niinkuin vanha sananlasku menee; Ei se määrä, vaan se laatu.
Ennin isänemänisä,
Dark Season oli komea tummanruunikko herra, joka kyllä ansaitsi paikkansa vaativien koululuokkien kärkilistoilla. Järkäleen kokoinen ori oli säkäkorkeudeltaan 170cm ja tämän machompaa hevosta on kyllä vaikea löytää, vai väitätkö vastaan? Luonteeltaan orhinen oli siis siitä kaikkein machoimmasta päästä ja se kyllä näkyi osasta herran jälkeläisistä. Dark Season, tai näin tutummin sanottuna Saku tuotti suuren määrän jälkeläisiä, joista moni jätti jälkensä holsteinjalostukseen ja kouluradoille.
Ennin isänemänemä,
Temptress oli sitten aivan toista kuin tämä vähänaikaa sitten mainittu
Dark Season. Luonteeltaan tamma oli todellinen helmi ja tätä hienoa luonnetta periytyi myös hienoille jälkeläisille. Kilpailuradoilla neitiä ei kuitenkaan sitä paria kertaa enempää nähty, vaikka Temptress olikin yksi omistajansa suosikkihevosista. 167 cm korkea neitonen oli väriltään mustanruunikko ja pääpainotusta ei tältä tammalta löytynyt.
Ennin emä
Melanchoholic, näin tutummin kutsuttuna voin Holly on myös saavuttanut suht. suuren suosion jos ei muuten, niin ainakin sijoituksien kannalta. Niinkuin tämä Hollyn omistaja Skurvash sanoo, tammaa voidaan kuvata yksinkertaisella ja yhdellä sanalla; Tamma. Eli joskus on niitä huonoja päiviä, milloin mikään ei suju ja joskus on niitä, milloin kaikki sujuvat täydellisesti. Tämä kimo 169cm korkea neitokainen on myös kantakirjattu toisella palkinnolla. Hienoa, eikö? Asiasta toiseen, kilpailuissa tamma on siis kierrellyt ja sijoituksia on napsinut itselleen jo monia. Jälkeläisiäkin on saanut jo 6, joista kaksi on kantakirjattu toisella palkinnolla. Tamma on painottunut kouluratsastukseen, ja kuin sijoituksista voi huomata, painotus ei ainakaan huono ole.
Ennin emänisä,
Autumn Shade tunnetaan vaativien luokkien koulukonkarina ja menestys näillä kouluradoilla on ollut kiitettävää. Kansainväliselle tasolle ori ei kuitenkaan ylettynyt, vaikka kovasti yritettiinkin. Rakenteeltaan sopusuhtainen ja hieno herra oli jalostuksessa ahkerassa käytössä, mutta periyttämisestä ei olla aivan varmoja. Haluttujakin herran varsat olivat, vaikka kisamenestys ei kuitenkaan ollut niin hieno mitä olisi voinut olla. Ori oli säkäkorkeudeltaan jopa 173 cm ja monet kauhistelivatkin jo pelkästään herran näkemisestä. Herran väritys oli vaaleanrautias.
Ennin emänemä,
Blue Thrones asustelee Kromec Warmbloodsin tiloissa. Tronista oli tarkoitus saada hieno GP-tasoinen koulutaituri, jonka oli tarkoitus sitten periyttää tätä hienoa ja pehmeää askelta. Toisin kuitenkin kävi, ensin tamma kilpaili hienosti kuusivuotiaaksi saakka, kunnes kisauran pilasi tamman kilpauran. Ensin mietittiin onko tästä kimosta 169 cm korkeasta neidistä mihinkään, olihan kuitenkin kyse hevosesta josta piti tulla yksi holsteinmaailman tähdistä. Nooh, tamma jäi sitten siittolan omistajan Annan luokse asustelemaan ja viettämään leppoisia siitostamman päiviä muiden tammojen kanssa, sillä luonteeltaan neiti oli kovin ystävällinen ja piti kaikista, niin ihmisistä kuin eläimistä.
Ennin emänisänemä,
Pulchritude myytin heti yksivuotiaana huutokaupassa synnyinmaastaan Ranskasta puoliveristen maailmaan, Saksaan hevosvälittäjälle. Tämän jälkeen tämä kyseinen herra, ihastui tammaan niin ettei raskinut myydä tätä kellekkään. Herran päässä liikkui kuitenkin ajatus, että mitä jos ei aika riitä tai jos elämästä ei tulekkaan mitään. Kuitenkin seuraavan kerran kun Dracken näki Pulchrituden, ei voinut mies enää vastustaa tätä suurikokoista raudikkoa. Hevosella ei kuitenkaan ollut jalostuksellista arvoa, sillä tamma ei kilpaillut missään lajissa eikä minkäänlaista koulutustakaan löytynyt. Tämä raudikko tamma kuvailtiin kuitenkin erittäin ihmisystävälliseksi ja lähes läiheisyysriippuvaiseksi.
Ennin emänisänisä,
Tragedy Eternal oli aivan jotain muuta kuin astumansa
Pulchritude, "Tragi" niinkuin orhia kutsutaan oli kansainvälisesti tunnettu jalostusori jonka jälkeläisiä tavataan monessa eri maassa kouluratsastuskenttien huipulla. Säkäkorkeudeltaan ori oli 167 cm ja väritykseltään kauniin punaruunikko. Periyttäjänä ori oli oikein fantastico, hyvä rakenne, hieno luonne ja upea kisamenestyksensä tekivät yhdessä hienoja varsoja, jotka ehkä sitten tulevaisuudessa ovat kuin isänsä, kansainvälisiä tähtiä.
Ennin emänemänisä,
Animatronic on ehkä hyvin outo ilmestys sinulle Ennin sukutaulusta. Ori oli painottunut valjakkoon ja tämä harmaankimo jättiläismäinen herra oli rakenteeltaan holsteiniksi hyvin raskas. Rakenteessa ei kuitenkaan ollut kauheasti muuta moittimista, lihakset olivat huippuun treenattu, hienot ja puhtaat askellajit tulivat kirsikkana päälle. Luonnekas herra ainakin oli, et voinut koskaan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin joudut tämän orin kanssa, tai että milloin sattuu se ensimmäinen haaveri siellä keskellä metsää.
Ennin emänemänemä,
Industrial Twilight tai tutummin kutsuttuna Twali asustelee tällä hetkellä laajoilla mammalaitumilla. Hieman pyöreään kuntoon päästettu Twali oli joskus hyvin nätti. Nykyään tätä tummanruunikkoa 167cm korkeaa tammaa ei viitsi edes katsoa. Ei kyllä neidin kisamenestyskään ole mikään huima, pari sijoitusta ja pari kilpailua. Jalostushevosena toimiva tamma on saattanut jälkeläisiään lähinnä vain Saksan alueille.
Sukuselvitys © Durch., kiitos!
Kilpailukalenteri
Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 63, joista voittoja yhteensä 11kpl.
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
Valmennukset
19.05.2013, valmentajana Siiri H. (Omistajan kirjoittama)
Tämän kertaisen valmennuksen aloitimme avotaivutuksilla. Ratsastaja oli verrytellyt Ennin jo valmiiksi, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen heti. Kyselin, miltä Enni tänään tuntuu ja sain vastaukseksi että paljon paremmalta kuin viime kerralla valmentautuessamme. Hienoa! Avotaivutuksissa korjailin hieman asetusta, sillä ratsastaja tuppasi asettamaan Enniä hiukan liikaa. Kehotin myös valmistelemaan tehtävän tarkemmin ja koettamaan pienempiä apuja. Näinkin herkkä hevonen kuin Enni on, ei tarvitse niin olla niin topakkana. Avotaivutuksista siirryimme suoraan sulkutaivutuksiin, mitkä sujuivatkin heti oikein hienosti. Laukkatyöskentelyyn emme tällä kertaa panostaneet sen enempää, kuin että kehotin ratsukkoa laukkaamaan niin lujaa ympäri maneesia kun vain ikinä hevonen kintuistaan pääsee. Varsinkin pitkällä uralla kehotin ratsastajaa oikein kannustamaan Enniä eteenpäin. Pian Enni innostuikin oikein kunnolla ja hienosti takaa ponnistaen kiihdytti laukkaansa. Seuraavaksi oli ravin vuoro. Niin pitkää, isoa ja reipasta ravia kuin ikinä näin hieno ja koottu kouluhevonen pääsee, mutta ei askeltakaan laukkaa! Tämä tehtävä tuotti hieman enemmän hankaluuksia, mutta pian alkoi sujumaan. Tehtävän ideana oli saada Enniä avamaan lapojansa enemmän ja pidentämään askelta, joka monesti avaa kunnolla lihaksia jotka ovat jumissa. Lopuksi kokosimme vielä ravia, ja kuinka ollakaan, ratsu näytti paljon vetreämmältä ja yhteistyöhaluisemmalta, hienoa!
15.05.2013, valmentajana Siiri H. (Omistajan kirjoittama)
Tänään valmennettavana oli jo kouluratoja paljonkin kolunnut holsteintamma Enni. Enni ja sen ratsastaja olivat jo pitkään kisanneet vaativallakin tasolla, mutta
viimeaikoina tulokset ovat tippuneet ja molempien motivaatio kadonnut. Päätin tämän ratsukon kanssa palata takaisin alkujuurille ja treenata hieman helpompaa kouluratsastusa. Keskityin heti alusta lähtien ratsastajan istuntaan, sillä huomasin Ennin olevan istunnalle herkkä ratsu. Pyysin ratsastajaa pitämään ohjat puolipitkinä ja keskittymään ratsun ratsastamiseen eteen ja alas, kunnolla pohkeen väliin ilman, että ohjia käytetään apuna. Pelkkä ulko-ohjan tuki riittää hyvin. Työskentelimme pitkään käynnissä minun korjaillessa ratsastajan istuntaa ja ratsastajan yrittäessä saada Ennin rauhoittumaan. Kohta tamma selvästi silmissä rentoutuikin ja alkoi hakemaan alas sekä käyttämään takajalkojaan. Seuraava tehtävä oli käynti-ravi siirtymiset. Enni oli vähän turhan hätäinen ja tuppasi ennakoiman apua. Lisäksi se kulki hieman oikealta kyljeltä jäykkänä joten siirtymisien ohessa ohjelmana oli kiemuraurat, pienet voltit ja kahdeksikot. Muistutin ratsastajaa kiemurauralla ja kahdeksikolla kunnon suoristuksesta kaarteiden välissä. Laukkatehtävä oli yksinkertainen, yksi laukanvaihto kahdeksikolla, kahdeksikon toinen ympyrä lisättyä laukkaa, toinen koottua laukkaa ja välissä keskilaukka + tietenkin se vaihto. Laukkatyöskentely tältä parilta olikin heti aluksi miltei moitteetonta, ratsu otti hienosti voimaa takapäästä ja laukka oli rytmikkään pyörivää. Loppuverryttelyssä kehotin teitä tekemään hienoisia avo- ja sulkutaivutuksia saadaksemme ratsun vielä hiukan enemmän vetreämmäksi. Loppukäyntien aikana keskustelimme pitkään jatkosta ja kehotin treeneissäkin palaamaan hetkeksi kunnon maastolenkkeihin ja helpompaan koulutyöskentelyyn. Tämä pari kaipaa nyt paljon onnistumisia ja hauskoja hetkiä!
Enni tulikin maneesiin säpsähdellen, ilmeisesti oli heti aluksi rymähtänyt lumet katolta ja neitiä vähän hermostutti. Autoin sinut selkään ja aloitimme käynnillä, ensin pitkin ohjin ja sitten käynnissä sulkutaivutuksia molempiin suuntiin. Ilmeisesti todella herkkä ratsu, pienikin virhe sinulta ja Enni huomaa. Istu suorassa keskellä satulaa ja katse eteenpäin. Teimme vielä muutaman avotaivutuksen käynnissä molempiin suuntiin ennenkuin aloitimme kevyessä ravissa viisikaarisella kiemurauralla. Uskalla vaan asettaa reilusti vaikka herkkä hevonen onkin, ei se sentään rikki mene. Ravissa treenasimme myös koottua sekä lisättyä ravia pitkillä sivuilla, todella hienoa venymistä varsinkin. Kootussa ravissa hieman kiirehtimistä, mutta melko hyvän näköistä kuitenkin. Myös ravissa avo- ja sulkutaivutuksia, ole tarkkana ettei runko taivu liian mutkalle ja edelleen se oma istunta jämäkkänä keskellä satulaa. Seuraavaki aloitimme laukkatyöskentelyn, ensin annoimme Ennin laukata ylimääräiset höyryt pihalle, ihan koko uraa pitkin ja päätyihin ja pitkien sivujen keskelle voltteja. Muista vakaa käsi ja katse koko ajan hieman edellä, jo seuraavassa kuviossa. Sitten laukassa molempiin suuntiin sulkutaivutuksia, jotka menivät todella hyvin. Ilo silmälle katsoa noin osaavaa hevosta, ja toki ratsastajaa. Lopuksi treenasimme piaffea, jopa 15 askeleen verran ja todella hienoa! Tämän kanssa tulette pääsemään pitkälle, muista vaan säännöllinen valmentautuminen vaikka hevonen jo noin osaava onkin. Päätimme valmennuksen ravityöskentelyyn, muutamia lisäyksiä lävistäjällä ja sen jälkeen isoja kaarevia uria. Mahtavan näköistä, erityisesti lopussa Enni todella rento mutta silti kuuntelevainen!
Päiväkirjamerkinnät
20.03.2014, kirjoittajana Jenna S.
Enni on tehnyt hienon kilpauran ja saavuttanut elämänsä aikana mielestäni upeat meriiti; KRJ-I ja YLA1! Kyllähän minä tiesin Ennin olevan ykköstamma,
mutta nyt sen tietävät muutkin! ;) Itselläni on (tietysti) Ennin jälkeläinen jo tallissa jatkamassa hienoa linjaa mutta nyt olisi muidenkin vuoro
saada osansa. Enni siis jää nyt "eläkkeelle" siitostamman virkaa hoitamaan. Laitumella Enni saakin jo viettää aikaansa vuoden ympäri ja paimentaa siellä
hienosti muiden eläkeläisten kanssa varsoja! Tamma on kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa joten kyllähän se töihinkin joutuu viisi kertaa viikossa!
30.06.2013, kirjoittajana Jenna S.
Tänään ilmoitin Ennin KRJ:n laatuarvosteluun, toivottavasti ehdimme vielä mukaan! Tässä mielessäni harmittelen vain, että vielä kuukausi sitten Ennin
sivuja päivittäessäni löytyi Ballet Russes PICin sivut netistä ja sillä oli hienosti kilpailutuloksia, nyt tarkistaessani en löytänytkään enää kyseisen
tamman sivuja. Harmi, se alentaa jälkeläispisteitä sillä omassa omistuksessani oleva Bradley ei ole vielä kerännyt tarpeeksi sijoituksia. Noh, ei voi
mitään, jostain syystä tällä hetkellä laatuarvosteluun ilmoittaminen tuntui ajankohtaiselta ja hyvältä. Iloisin mielin tulevaa laatuarvostelua ajatellen
päätin tänään ihan vain nopeasti läpiratsastaa tamman. Koska Ennillä ei enää kilpailla, se saa kesät talvet olla laitumella päivisin ja kesäisin
ilmojen salliessa yötkin. Kävelin rauhallisesti puolen kilometrin matkan kesälaitumelle, onneksi Enni tuli portille vastaan. Tallissa harjasin tamman
huolellisesti ja varustin sen. Koska oli sopivan viileä ilma eikä aurinko porottanut täysiä, päätin ratsastaa kentällä. Enni oli hyvällä ja vastaanottavaisella
tuulella, joten läpiratsastus oli puolessa tunnissa tehty, mitään jäykkyyttä tai hiottavaa asiaa ei perusasioiden äärellä puurtamisesta löytynyt.
Lopuksi kävelimme pitkin ohjin maastossa vielä puolisen tuntia. Vaikka Enni onkin jo vanha tamma, ei sillä ole koko elämänsä aikana ollut juurikaan
suuria terveysongelmia, mistä olen erityisen tyytyväinen. Silti iän karttuessa yritän pitää huolen kunnollisista loppuverryttelyistä. Tallissa hieroin
tammaa ja setvin sen jouhet. Levitin pahimpiin ötököiden puremiin tervarasvaa ja suihkutin koko tamman läpi ötökkämyrkyllä. Sitten jatkoimme hiukan
pidempää reittiä talutellen taas kohti laidunta. Kyllä tämän mamman kanssa touhutessa mieli lepää!
17.06.2013, kirjoittajana Jenna S.
Koska toissa päivänä oli valmennus ja eilen teimme todella pitkän ja reippaan maastoreissun, ajattelin vielä tänään vähän verrytellä Ennin lihaksia, jotta se ei jäikistyisi entisestään. Varustin tamman suitsilla ja juoksutusvyöllä, sekä sivuohjilla. Jätin sivuohjat vielä toistaiseksi ensimmäiseen reikään. En jaksanut mennä maneesiin tai kentälle, joten uskaltauduin viileän päivän kunniaksi niitylle juoksutuspuuhiin. Kävelimme kiertoreittiä niitylle, siinä tulikin sopivat alkuverryttelyt meidän jo aika vanhalle mammalle. Aloitin juoksutuksen rauhallisella ravilla. Enni oli erittäin kuuliaisella ja rauhallisella tuulella, joten tällä kertaa rauhallinen vauhti ei tuntunut hankalalta toteuttaa. Pian otin mukaan käynti-ravi siirtymiset, ja vaikka edellisestä juoksutuskerrasta onkin jo roimasti aikaa, osasi Enni vieläkin tämän homman hienosti. Se kuunteli tarkkaavaisesti ohjeitani ja koko tammasta oikein huokui tyytyväisyys ja miellyttämisen halu. Vaihdoin suuntaa usein, sillä Enni tuntui edelleenkin oikealta kyljeltä hiukan jäykältä. Sopivasti työtä oikealle kyljelle, mutta myös sopivasti vasenta kierrosta, jotta ei jäykistytä liiasta vetristelystä vielä enemmän! Otin muutamat laukkapätkät alkuun, jotta sain laukan pyöriväksi ja reippaasti. Enni otti erittäin hienosti takaa allensa myös löysillä sivuohjilla! Kiristin sivuohjia ja jatkoin laukka-ravi siirtymisillä. Sitten olikin jo muutamien ravipätkien aika ja tämä juoksutus sai jäädä tähän. Kävelimme vielä puolisen tuntia metsän siimeksessä ja tallissa hieroin Enniä pitkät pätkät. Kyllä olenkin tämän tamman kanssa osunut oikein kultasuoneen! :) Huomenna tamma saa lepäillä koko päivän ja ylihuomenna on taas valmennus!
16.05.2013, kirjoittajana Jenna S.
Tänään aamulla herätessäni ja ulos katsoessani näin heti ihanan aurinkoisen kesäpäivän. Päätin vielä aamun viileydessä lähteä pitkälle maastolenkille pitkäaikaisen ystäväni ja luotettavan ratsuni, Ennin kanssa. Tai en nyt niinkään tiedä, onko se kovin luotettava maastokaveri mutta ainakin pitkäaikainen kaveri! :) Varustin Enniä pitkään ja hartaasti puunaten joka ikisen kohdan mitä hevosesta löytyi. Enni vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja raukealta, ilmeisesti eilinen pitkäkestoinen, mutta rauhallinen valmennus oli tehnyt tehtävänsä. Hymyillen mietin, miten paljon omassa ratsastuksessanikin oli löytynyt parannettavaa pitkän valmennustauon jälkeen! Hyppäsin selkään heti tallin pihalla ja lähdimme pitkin ohjin kävelemään kohti metsää. Kävelimme pitkän tovin metsän siimeksessä ihaillen auringonnousua, kun valon säteet pilkahtelivat puiden välistä. Ennikin oli kumman rauhallinen, sillä se säikähteli vain pariin otteeseen lintujen pyrähtelyä. Saavuimme hiekkatielle ja ohjien kokoamisen jälkeen nostin ravin. Keventelin vaihdellen aina välillä kevennystä ja asetin Enniä vuoron perään molempiin suuntiin. Tamma tuntui oikealta kyljeltä rutkasti vetreämmältä kuin eilen, loistavaa! Ravasimme rauhallista (niin rauhallista kuin tällaisen ruutitamman kanssa pystyy) ravia pitkät pätkät, vähän väliä säikkyen jotain. Minua alkoi jo ärsyttää jatkuva säikkyminen joten päätin tuhlata liiat säikkymisenergiat pois. Nostin laukan, nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin tamman mennä. Enni loikahtikin äkkiä reippaaseen laukkaan, mutta se ei minulle vielä riittänyt. Tällaisessa työskentelyssä se ehtisi vielä keksiä pieniä vihreitä miehiä sieltä täältä, joten kannustin sitä vielä pidentämään askeltaan ja laukkaamaan kovempaa. Nyt vauhdin hurma iski minuunkin ja nauroin kyyneleet silmissä nauttien kyydistä. Hetken päästä pudotin raviin vain vaihtaakseni toisen laukan. Laukkasimme pitkät pätkät ja käyntiin siirtyessämme Enni olikin miltei vaahdossa ja kunnolla hengästynyt. Annoin sille pitkät ohjat ja käännyimme metsäpolulle. Pian polku risteytyi rantaan jossa tapaamme käydä uittamassa hevosia kesäisin. Hyppäsin alas selästä ja riisuin tammalta satulan. Seuraavat 15 minuuttia jouduinkin miettimään, miten pääsen takaisin selkään. Vihdoin pääsin ison kiven päältä pinkeämään selkään, kun Enni suvaitsi pysyä sen aikaa paikoillaan. Ohjasin tamman kohti vettä mutta aivan rantaviivalla teimmekin täystopin. Hetken aikaa taistelin, kunnes Enni suostui kastamaan kavionsa. Siitä sitten hitaasti mutta varmasti jatkoimme yhä syvemmälle ja syvemmälle kunnes ei enää kavio ottanut maahan ja pääsimme uimaan. Ihanaa! Paita ja housut kastui mutta kesähän kuivaa sen minkä kastelee! Uimisen jälkeen laitoin Ennille satulan takaisin selkään ja lähdimme virkistäytyneinä kotia kohden. Enni tuntui olevan elämänsä kunnossa ja pirteänä, jostain kumman syystä se ei jaksanut enää edes oikein säikkyä mitään. Tallilla puunasin ja pussailin Enniä hyvän tovi, ennenkuin maltoin viedä sen takaisin laitumelle viettämään ihanaa kesäpäivää!
22.11.2009, kirjoittajana Jenna S.
Aamulla ensimmäisenä tarkistin Ennin kunnon. Tamma ei näyttänyt olevan moksiskaan paikanvaihdosta, vaan tervehti muiden hevosten joukossa minua ensimmäisenä ja työnsi päänsä ulos karsinasta. Se hamuili takkiani ja selvästi kerjäsi ruokaa. Naurahdin ja lähdin hakemaan hevosten aamuruokia. Jaoin niille ruuat ja katosin hetkeksi viemään heiniä tarhoihin. Sitten palasin takaisin ja harjasin, loimitin ja suojitin kaikki hevoset vuorollaan. Vein muut hevoset pihalle ennen Enniä. Kun vihdoin tuli sen vuoro, se odotti jo kärsimättömänä karsinassaan. Lähdin sen kanssa kävelylle. Kiersimme koko tallialueen pariin kertaan, kävimme tallustelemassa laitumella ja kävimme vähän metsässäkin. Enni pälyili säikkynä aluksi ympärilleen, mutta rauhoittui pian. Hieman ylireippaasti se käveli, mutta käänsin sen pari kertaa voltille jotta se ei lähtisi käsistä. Pienen piristävän kävelyreissun jälkeen vein Ennin tarhailemaan. Pari ensimmäistä päivää se tarhailisi yksinään, mutta kaavailen sille tarhaseuraksi toista tallin uusinta tulokasta, holsteintamma Avaa. Saas nähdä tuleeko tammoista kavereita! :)
21.11.2009, kirjoittajana Jenna S.
Tänään meille Teamiin asteli kaunistakin kauniimpi ruunikko holsteintamma Enchantress PB eli "Enni". Enni on kouluratojen kuningas jo ennestään ja se tulikin tänne Teamille jatkamaan sukuaan ja valmentautumaan. Ennillä on edessään vielä kaikkein rankimmat kokemukset: laatuarvostelut. Uskon kuitenkin, että tämä tamma pärjää hienosti, ja pääsee sen jälkeen viettämään hemmotellun siitostamman ihania päiviä! Enni asteli kylmän viileästi trailerista ulos, eikä näyttänyt stressaavan lainkaan. Tamma oli kuin viilipytty, joskin ainakin kuvittelin näkeväni silmissä pilkahduksen uteliaisuutta ja hämmästystä. Tervetuloa uuteen kotiin Enni! Talutin tamman karsinaansa ja otin siltä kuljetussuojat pois. Sen jälkeen menin järjestelemään sen kamoja. Kuten tamman seurassa matkustanut toisen holsteintamman harjat ja varusteet, olivat Enninkin harjat ja varusteet likaisia. Onneksi pidän harjojen pesusta ym. varusteiden putsaamisesta! Käytin pitkän tovin varusteiden putsaamiseen, ennenkuin menin takaisin Ennin luokse. Otin siltä loimenkin pois ja harjaamaan sitä. Harjauksen ja perusteellisen syynin jälkeen hieroin Ennin lihaksia. Lihakset eivät kuitenkaan tuntuneet kauheasti ainakaan jäykistyneen matkan jäljiltä, joten ei huolta. Vein tamman takaisin karsinaansa ja annoin sille vähän heinää ja porkkanoita. Loppupäivän tamma saisi olla karsinassaan rauhoittumassa ja huomenna se pääsisi pihalle!
