Doma on hoidettaessa oikea rauhallisuuden perikuva. Saat roikkua vaikka sen korvasta, eikä tamma kirjaimellisesti juuri reagoi. Se väistää ihmistä, varsinkin
lapsia, hienosti kun sen karsinaan tulee joten sitä voi huoletta hoitaa perheen pienimmätkin. Hoitotoimenpiteistä minun on vaikeaa keksiä asiaa, mikä Doman kanssa
aiheuttaisi edes vähän vaikeuksia, mutta peseminen on asia, josta tamma ei niin kauheasti välittäisi. Sekin ilmenee vain tamman hermostuneesta olemuksesta ja
jännittyneestä asennosta, ei muusta. Tarvitseeko edes sanoa, että kavioiden putsaus, suitsiminen, loimitus ja satuloiminen sujuu niin ikään hienosti?
Taluttaessa Doma onkin sitten vähän hienohelma. Se kulkee kyllä nätisti taluttajansa vierellä, kunnes tulee vesilätäkkö vastaan. Jos lätäkköä ei pysty
kiertämään, tai taluttaja ei anna kiertää, Doma steppailee, tekee pieniä pystyyn hyppimis -pomppuja, pärskii ja taas lisää steppailee. Loppuviimein
tamma loikkaa kamalalla loikalla lätäkön yli ja on silmin nähden itseensä tyytyväinen jos onnistuu siinä kastumatta. Niimpä tamman kanssa kannattaa
suosiolla kiertää lätäköt -tai kävellä niiden yli itse. Syksyisin ja keväisin onkin mukavaa tammaa tarhata...
Ratsastaessa Doma on erittäinkin reipas, eräs valmentajani sanoi tammaa joskus formulaksi. Kaikeksi onneksi se on myös kuuliainen eikä keksi
pieniä vihreitä miehiä päästänsä. Doman askeleet ovat matkaavoittavat ja oikeasti tasaiset, jopa ravissa on helppo istua. Lisäksi Doma on saanut
arvostelutuomareilta kiitosta kauniista ja ryhdikkäästä olemuksestaan.
Kouluratsastus ei välttämättä ole Doman intohimo, mutta kyllä sekin tamman mielessä menettelee. Varsinkin kokoavat ja hitaat, keskittymistä vaativat
liikkeet tuottavat joskus päänvaivaa, Doma kun tuntuu kuumenevatn esimerkiksi askeleen lyhentämisestä tai reilusta kokoamisesta. Sitä vastoin
esimerkiksi tamman lisäykset ovat erittäin näyttäviä! Niin sanotusti se "perus kouluratsastus" kuitenkin sujuu Doman kanssa oikein mallikkaasti, sillä
tamma on helppo ratsastaa kuuliaiseksi ja pehmeäksi alusta asti.
Esteillä Doma innostuu, jos mahdollista, kahta kauheammin ja vauhti onkin meidän suuri ongelma. Esteradoilla varsinkin kapeat esteet ovat kompastuskivemme,
sillä Doma syöksyy radalla niin lujaa, että sitä on vaikea saada ohjattua kunnon tiellä kohti estettä. Siitä huolimatta tamma on selkeästi
luonnonlahjakkuus ja esteet ehdottomasti meidän lajimme.
Maastossa tamma ei ole säikky, vaan oikeasti kaikkeen tottunut. Se ei säikähdä lintuparven pyrähdystä, rekkoja, traktoreita eikä edes punaisia
postilaatikoita. Maastossa vaan usein tuppaa olemaan niitä inhottavia lätäköitä, eikä niiden yli olisi kiva mennä edes siellä. Maastoesteet saavat Doman
innostumaan ja niitäkin olemme hypänneet paljon.
Traileriin tamma menee vanhan konkarin elkein, eikä poistulossakaan ole sen kummempia ongelmia. Joskus tamma astuu rampin ohitse, mutta se hoituu
yhdellä ylimääräisellä ihmisellä, joka vähän tökkii kopista esiintulevaa kankkua, jolloin Doma siirtyy keskemmälle ramppia ja ongelma poistuu.
Kisapaikan hälinä saa tamman tottakai hermostumaan, mutta ei niin paljoa että siitä olisi ongelmia tiedossa.
Sukuselvitys
i. General Pretender
ii. Jack of all Trades
iii. Handyman
iie. Small Skivvy
ie. Smoke Bomb
iei. Lightning Bolt
iee. Hormadonna
e. Reherna FU
ei. Mr. President
eii. Sheriff VI
eie. Miss Show Time
ee. Not For U
eei. Hey Yah
eee. Landlady
Doman isä General Pretender oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko. Se kilpaili esteratsastuksessa 140cm luokissa tasaisen hyvin menestyen. Ori oli luonteeltaan
aika vaativa, mutta asui pienellä tallilla ja oli vain kokeneiden ihmisten käsiteltävänä, jolloin se pysyi hyvin aisoissa. Ori kuoli vuosi sitten, kun se maastoreissulla
astui kuoppaan ja katkaisi jalkansa. Siltä jäi 5 jälkeiläistä meidän Doman lisäksi.
Isänisä Jack of all Trades ehti astua kaksi tammaa, ennenkuin se ruunattiin. Jackiksi kutsutulla orilla meinasi ensimmäisen astumisen jälkeen niin sanotusti
mennä kuppi nurin, joten se oli pakko ruunata. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutuikin hienosti käyttäytyvä ja esteillä erittäin kapasiteetikas ratsu. Ori oli 170cm korkea
ja väriltään niin ikään ruunikko.
Doman isänemä Smoke Bomb toi nimestään huolimatta sukuun rauhallisuutta. Se oli viilipyttymäinen tammamamma nuoruudestaan lähtien. Tamma asui pienellä
ratsastuskoululla kilpaillen silloin tällöin oppilaiden kanssa niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Se oli 165cm korkea ja väriltään musta.
Doman emä Reherna FU asui isolla siittolalla koko ikänsä ja pyöräytti useita hienoja varsoja. Kaikille sen varsoille on yhtenäistä hyvä kunnioitus ihmisiä
kohtaan ja kiltti pohjaluonne. Kuten Domakin, myös sen emä oli ratsuna kuitenkin erittäin vauhdikas. Siitostamman uran ohella se kävi myös näyttäytymässä muutamilla isoillakin
esteradoilla. Tamma on yhä elossa, mutta eläkkeellä.
Emänisä Mr. President onnistui saamaan itselleen osuvan nimen. Se oli väriltään musta ja säkäkorkeutta löytyi 170cm. Sen olemus oli ylväs ja arvoa huokuva,
kuten "Presidentiltä" olettaa saattaakin. Luonteeltaan se oli kuitenkin yllättävän kiltti ja rauhalllinen. Presidentti kilpaili säännöllisesti esteillä, kunnes se
jouduttiin lopettamaan äkillisesti 18-vuoden iässä.
Doman emänemä Not For U oli todellakin yhden ihmisen hevonen. Se asui varsasta asti pienellä kotitilalla, jossa sen koulutti ja hoiti lähes koko ikänsä sama nainen.
Kun tämä nainen kuoltiin ja tamma myytiin, tuli tammasta selkeästi ärtyisämpi, eikä se loistanut kilpailuissakaan enää samalla tavalla. Tamma eli kuitenkin 26-vuotiaaksi, kunnes
se jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi.
02.10.2017, valmentajana Siiri H. (Omistajan kirjoittama)
Ratsukko suoritti itsenäistä alkuverryttelyä reippaan, mutta hyvän näköisesti. Ratsastaja osasi hyvin rauhoitella tikittävän aikapommin -tyylistä Domaa
ratsastaen laajoja kaarevia uria ja taivutellen tammaa. Kehotin ratsastajaa ottamaan mukaan hienoisia avo- ja sulkutaivutuksia sekä kokoamaan ravia pari askelta kerrallaan.
Askeleen kokoaminen sai Doman hieman pureskelemaan kuolainta, mutta tamman jatkuva työssä pitäminen teki tehtävänsä ja pikkuhiljaa ratsukin alkoi rentoutumaan.
Seuraavaksi kehotin ratsastajaa ottamaan pari kierrosta rentoa laukkaa molempiin suuntiin ja kun tämä oli tehty, siirryimme laukanvaihtoihin. Ensin isolla koko maneesin
kokoisella kahdeksikolla ja siitä pikkuhiljaa kahdeksikkoa pienentäen. Doma vaihtoi laukat hienosti ja alkoi taipumaan ja astumaan takajalalla hyvin allensa.
Välikäyntien aikana aloin kokoamaan esteitä. Toiselle pitkälle sivulle kokosin kaksoissarjan, joka koostui 80cm pystystä ja 100cm aika pitkästä okserista. Keskemmälle
koko rata leikkaan -kohdalle kokosin 100cm korkean trippelin ja vielä pääty-ympyrälle pitkän pystyn/vesiesteen. Aloitimme parilla verryttelyhypyllä kaksoissarjalla.
Doma alkoi hieman kuumentua, mutta ratsastaja hallitsi tamman hyvin. Seuraavaksi kerroin tehtävän. Aluksi hypätään pitkällä sivulla oleva sarja, jonka jälkeen hallitussa
keskilaukassa lyhyen sivun läpi ja koko rata leikkalla trippelille. Trippelin päällä laukanvaihto ja toiseen suuntaan pääty-ympyrän vesiesteelle. Aluksi ihan normaalina tehtävänä,
myöhemmin lähdetään vaikeuttamaan. Ensimmäiset hypyt sujuivat hyvin ja nostin kaksoissarjan korkeutta 140cm sekä pidensin trippeliä vielä hieman. Nyt täytyy saada
hevonen hyvässä rytmissä lyhyen sivun läpi ja alkaa heti kulman jälkeen pidentämään askelta jotta päästään trippelin yli puhtaasti. Puomi kolahti ja ratsastaja joutui vaihtamaan
laukan vasta esteen jälkeen mutta muuten hyvin. Seuraavalla kerralla meni vähän paremmin, joten korotin trippelin 160cm korkeuteen. Nyt Doma alkoi kuumentua liikaa ja kiirehti
lyhyen sivun. Kehotin ratsastajaa ottamaan siihen vaikka voltin, vasta rauhallisella hevosella lähestyminen kohti trippeliä. Korotin myös kaksoissarjan 160cm korkeuteen ja
pidesin hieman vesiestettä. Loistava suoritus, upeaa! Tästä on hyvä jatkaa itsenäisiin loppuverryttelyihin.
20.03.2014, valmentajana Miina I. (Omistajan kirjoittama)
Doma vaikutti todella ylienergiseltä heti alkuverryttelyistä lähtien. Kehotin Jennaa pitämään tamman reilusti koko ajan työn touhussa, ettei
aikaa ylimääräille spurteille yksinkertaisesti jäisi. Siirtymisiä, avo- ja sulkutaivutuksia sekä paljon voltteja ja suunnanvaihtoja. Kohta lisäsin
tehtävään myös puomit, joiden avulla pidennettiin ja lyhennettiin askelta. Raviverryttelyjen ja parien laukannostojen jälkeen laitoin kaksi
puomia kaarevalle linjalle niin, että niiden väliin jäi kuusi laukka-askelta. Aluksi tehtävänä oli tulla ne juurikin sillä kuudella askeleella,
sen jälkeen pidennettiin askelta ja viidellä laukka-askeleella. Kehotin Jennaa kokeilemaan myös neljällä askeleella, mutta se ei enää onnistunut
vaan ratsukko sekosi askelissaan. Tähän väliin kaareva ura taas kuudella askeleella, jonka jälkeen lyhennettiin askelta ja kokeiltiin seitsemällä
askeleella. Tässä vaiheessa Doma alkoi pärskimään ja hieman vikuroimaan, mutta toisella yrittämällä ratsukko onnistui tehtävässä. Jälleen kerran
kokeiltiin myös kahdeksalla askeleella mutta sekään ei enää onnistunut. Välikäyntien aikana kokosin puomien kohdalle esteet, jotka jätin ristikoiksi,
keskiosaltaan noin 50cm korkeuteen. Kehotin ratsukkoa tulemaan ensin kuudella laukka-askeleella ja hypyt onnistuivat oikein mallikkaasti.
Korotin heti esteet 70cm pystyiksi ja jälleen kuudella askeleella. Doma alkoi jo innostua, mutta Jenna piti sen hienosti hanskassa ja tehtävä
onnistui hyvin. Seuraavaksi kehotin Jennaa pidentämään askelta jotta väliin jäisikin vain viisi laukka-askelta. Laskimme askelia yhdessä ääneen, sillä
tämä helpottaa tehtävän rytmittämistä. Kun tämä onnistui, oli seuraava tehtävä taas lyhentää askelta ja tulla seitsemällä laukka-askeleella. Tämä
meni mönkään ensimmäisellä yrittämällä mutta sen jälkeen onnistui. Kehotin Jennaa ottamaan Domaa hieman enemmän käden ja pohkeen väliin sekä muistutin
puolipidätteiden tärkeydestä myös esteiden välissä. Korotin esteet 80cm ja taas samat tehtävät uudestaan; ensin kuudella askeleella, sitten viidellä ja
sitten seitsemällä. Nyt onnistui heti hyvin, hienoa! Lopuksi kokosin toiselle pitkälle sivulle kahden esteen sarjan jälleen kuudella laukka-askeleella.
Ensimmäinen osa oli 120cm pysty ja toinen 140cm erittäin leveä okseri. Ratsukko tuli tämän sarjan vielä pariin otteeseen sillä tutulla ja turvallisella
kuudella askeleella, samalla kun olin erittäin tarkkana Jennan istunnasta ja apujen käytössä esteiden välillä. Olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen
ja työskentelyyn joten annoin heille luvan aloittaa itsenäisen loppuverryttelyn.
Päiväkirjamerkinnät
01.09.2017, kirjoittajana Jenna S.
Koska eilinen peltoloikkimisemme oli ilmeisesti ollut Domalle aika rankka suoritus, päätin tänään ottaa sillä hieman palauttavaa työskentelyä ennen huomista vapaapäivää.
Hain tamman tarhasta ja otin sen hoitokarsinaan harjattavaksi. Pian olimmekin jo maneesissa. Kävelin alkuun pitkin ohjin varmaan 20 minuuttia, kun Doman kerrankin rauhallinen
käynti sai minut uppoamaan ajatuksiini. No, eipä se mitään haittaa, kunnon kävelyhän on parasta liikuntaa rankkojen treenien jälkeen! Kokosin ohjat ja aloin kevyessä
ravissa taivuttelemaan tammaa reilusti eteen ja alas, mahdollisimman rennoksi. Otin mukaan isoja kaarevia uria mutta myös pienempiä voltteja sekä runsaasti suunnanvaihtoja. Kun
nämä alkoivat sujua ja tamma tuntumaan koko ajan rennommalta ja paremmalta, otin mukaan myös laajat pohkeenväistöt vasemmalle ja oikealle keskihalkaisijalta kohti uraa. Doma alkoi
tuntua erittäin rennolta ja pehmeältä, joten annoin sille hetken hengähdystauon käynnissä. Lyhyen kävelypätkän jälkeen kokosin ohjat ja nostin laukan. Laukkasin pääosin kokonaan
maneesia ympäri, ottaen väliin silloin tällöin isoja ympyröitä. Istuin kevyessä istunnassa ja autoin Domaa venyttämään itseään kunnolla eteen alas, takajalat alle ja selkä
pyöreäksi. Sitten kehuin tammaa vuolaasti ja taas hetki käyntiä pitkin ohjin. Lopuksi otin vielä ravia, sekä hieman avo- ja sulkutaivutuksia keskihalkaisijalla vasemmalle ja
oikealle. Doma tuntui erittäin vastaanottavaiselta ja pehmeältä, joten aika pian kehuin tammaa taas ja otin käyntiin. Lopuksi kävimme vielä kävelemässä pitkin ohjin puolisen
tuntia ympäri Teamin tiluksia. Jotenkin ihanan rentouttava reissu myös itselleni! Lopuksi vielä tallissa Domaa harjaillessani hieman hieroin tamman lihaksia, ennenkuin vein
sen takaisin tarhaan syömään päiväheiniään.
30.08.2017, kirjoittajana Jenna S.
Syksy teki jo tuloaan ja lämpimän kesän jälkeen viileähkö syystuuli tuntui hyvältä. Tuskastelin mielessäni jo valmiiksi tallin pihalta
haravoitavien lehtien määrää, mutta onneksi siihen on vielä tovi aikaa. Doma odotti minua jo valmiina karsinassa ja hetken mielijohteesta
päätinkin lähteä koulutreenin sijasta maastoon. Varustin tamman pikaisesti ja laitoin sille suojat jalkoihin. Ei kun menoksi! Doma steppaili
selkäännousussa, kai se tajusi että nyt lähdetään maastoon. Lähdin käynnissä pitkillä ohjilla kohti metsää. Siellä päähäni pälkähti, että läheisellä
pellollahan on vielä viime viikkoisen maastoeste/peltoeste -valmennuksen jäljiltä esteitä! Jes, nythän se päivän ohjelma muodostuikin! Ohjasin Doman pellolle
ja nostin ravin. Ravailin isoilla ympyröillä tammaa taivutellen, jonka jälkeen otimme muutaman rauhallisen laukka ympyrän. Aloitin hyppäämisen
matalalla mutta myös kapealla heinäpaaleista kasatulla esteellä. Doma pärskyi ja pukittelikin pari kertaa innoissaan. Seuraavaksi hyppäsin
tynnyreistä ja koivunrungoista kasatun, noin metrin korkuisen esteen. Pellon pohja oli yllättävän hyvässä kunnossa! Mukana oli myös taloeste, kaadettu tynnyri
ja pari ihan normaaliakin estettä. Kehitin niistä päässäni radan ja aloin hyppäämään. Kaadettu tynnyri ainoana näistä aiheutti hieman ongelmia, sillä
minun oli vaikea saada Domaa lähestymisessä tarpeeksi suoraksi kapeaa "estettä" varten. Lopulta sain tamman hieman rauhoittamaan menoaan. Lopuksi
hyppäsimme vielä ojan yli viereiselle pellolle ja tästä Doma oli niin innoissaan, että meinasi super isolla pukilla saada minut tippumaan selästä.
Loppuverryttelyjä varten ohjasin Doman hiekkateille ja rentouduimme vielä ihan oikeassakin maastossa. Loppuun pitkät pätkät käyntiä takaisin tallille päin.
Hih, olipas hauskaa!
21.03.2014, kirjoittaja Jenna S.
Tänään päätin lähteä Doman kanssa pitkälle ja rauhalliselle maastoreissulle eilisen valmennuksen jäljiltä. Takatalvi oli yllättänyt, joten
puin itseni lämpimästi enkä laittanut tammalle satulaa. Kapusin kirpeässä aamuilmassa Doman lämpimään ja pyöreään selkään ja annoin sille
luvan lähteä rauhallisessa käynnissä pitkin ohjin. Kävelimme pitkän matkaa vailla huolen häivää vain nauttien linnun laulusta ja hiljalleen
satavasta lumesta. Näinä hetkinä jopa minä, täysin talvivastainen ihminen ja hirveä vilukissa, voin salaa myöntää pitäväni jollain asteella
myös talvesta. Doma tosin lupasi olla kertomatta kenellekään. Loppuviimein huokaisin ja ajattelin että kai se on pakko vähän tamma
verrytelläkin eilisen jäljiltä. Kokosin ohjat ja nostin ravin. Hetken hain tasapainoani sillä en hetkeen ollut ratsastanut ilman satulaa mutta
jo kohta pystyin alkaa vaatiakin tammalta jotain. Taivuttelin sitä suoralla tiellä hienoisesti vuorotellen molempiin suuntiin sekä vaihtelin
ravin tempoa. Doma tuntui alusta asti oikein vetreältä ja innokkaalta joten en voinut vastustaa kiusausta ottaa aika pian laukkaakin.
Alkuun Doma lähti puurtamaan kamalaa kyytiä eteenpäin, lumi senkun pöllysi vain! Kohta kuitenkin jo päätin tamman spurtanneen ihan tarpeeksi ja hiljensin
laukan rauhalliseksi keskilaukaksi. Vaihdoin laukan ja laukkasimme hetkeen toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen otimme taas pitkät käyntipätkät.
Loppuun vielä vähän ravia ja vielä pidempi käyntipätkä. Tallilla yllätyin, sillä reissumme kesti kaksi tuntia! No, sekä Doma että minä vaikutimme
pirteiltä ja tyytyväisiltä itseemme, kyllä se luonnon läheisyys aina rauhoittaa!
06.04.2013, kirjoittaja Jenna S.
Doma rauhoittui yllättävän nopeasti matkasta, sillä tänään aamulla se käyttäytyi kuin olisi asunut meillä ikänsä. Harjailin tammaa
pitkään ja hartaasti sekä hieroin sen lennosta jumittuneita lihaksia pitkän aikaa heti aamutuimaan. Sitten laitoin sille pintelisuojat
jalkaan ja loimen selkään, nyt mennään ulos! Taluttelin Domaa ensin ympäriinsä tallin pihassa, kokeilimme mennä maneesiinkin mutta se
tuntui olevan neidille ylitsepääsemättömän vaikeaa. Pistin heti korvan taakse, että tätä ainakin täytyy alkaa heti harjoittelemaan.
Kunnon kisaratsun täytyy osata olla maneesissa pelkäämättä. :) Harmi sinänsä, sillä kenttämme on talven jäljiltä kesää kohden koko ajan
paremmassa ja paremmassa kunnossa. Doma käyttäytyi kuitenkin taluttaessa esimerkillisesti, joten uskalsin lähteä sen kanssa myös hieman
metsään kävelemään. Myöskään metsässä kävely ei tuntunut olevan sille mitenkään kauhean pelottavaa, hienoa! Lopulta vien tamman
tammalaitumelle, mikä onkin nyt parin vanhemman tamman lisäksi täynnä pelkkää uutta nuorisoa. Sinne Domakin jäi hienosti tutustumaan
muihin ja aika pian koko joukkio veti pukkilaukka spurtteja!
05.04.2013, kirjoittaja Jenna S.
Mistä näitä hienoja varsoja oikein tulee! Olen lyhyellä aikavälillä saanut itselleni haalittua monta hyväsukuista ja kaunista varsaa.
Tässä alkaa ihan pelottaa kun on talli täynnä laadukkaita nuoria! Tänään meille saapui Saksasta asti hieno holstein tamma Domatra FU.
Domasta tulisi uusi kantatamma, sillä suunnittelin aloittavani estepainotteisten holsteinien kasvatusta J&K -nimen alle. Saa nähdä mihin
elämä meitä kuljettaa, ainakin Doma vaikuttaa erittäin lupaavalta kaunokaiselta! Annoin neidin tämän loppupäivän olla rauhassa karsinassaan
mutustelemassa heiniä rankan päivän jäljiltä, huomenna tutkisin varsaa enemmän!