Celi on tamma, jonka kanssa toimeen tullakseen täytyy opetella tuntemaan se. Celi on ailahtelevainen, sillä on niitä kuuluisia "tammapäiviä" välillä jatkuvasti, välillä
harvemmin. Tammaa täytyy kohdella silkkihansikkain, sillä vähänkin kovemmista otteista se näyttää nyrpeää nenää pitkäänkin.
Hoitaessa neiti on johtaja -tyyppiselle ihmiselle kiltti. Celi rakastaa harjausta ja koko päivän kohokohta sen mielessä onkin varmasti oikein kunnon puunaus, varsinkin
ratsastuksen jälkeen kun hikinen tamma kutisee kovasti. Kaviot Celi nostaa yleisesti ottaen ihan nätisti, joskus sitä täytyy vähän komentaa. Satulan (kuten myös loimen ja kaiken
mikä laitetaan selkään) laitto on aivan kamalaa. Celi juoksee satulaa karkuun minkä ehtii, mutta ärähtäessä jää kyllä paikoilleen seisomaan korvat luimussa. Takajalkaa kannattaa silti vähän pitää silmällä, tamma saattaa joskus huitaista. Suitsien kanssa ei ole ongelmia.
Taluttaessa Celi on nykyisin jo suhteellisen hyväkäytöksinen. Uusien ja vähänkin pelokkaiden ihmisten kanssa se tosin saattaa pysähdellä ja juurtua
paikoilleen ja eteenpäin komentaessa hyppiä pystyyn. Joskus Celi myös "säikähtää" jotain ja lähtee hippulat vinkuen karkuun. Nämä tavat on vuosien saatossa
ja neidin vanhetessa tosin lauhtuneet hieman ja yleisesti ottaen tammaa voisi kutsua myös taluttaessa kiltiksi.
Ratsastaessa Celi on reipas ja vähän hömelö, mutta yritteliäs. Tammalla on kapasiteettiä vaikka muille jakaa, mutta sitä täytyy välillä vähän
kaivella esille. Celi on myös äkkipikainen, se hermostuessaan joko jumittaa poikittaen paikoillaan tai tekee ihmeellisiä hyppypukkiloikka -esityksiä.
Toisaalta taas, jossain onnistuessaan ja siitä kehuja saadessan, Celi on oikein selvästi itseensä tyytyväinen ja yrittää kehujen jälkeen kahta
kovemmin.
Kouluratsastus on enemmän Celin vahvuuksia. Oikein verryteltynä ja sopivassa mielentilassa ollessaan Celi pystyy vaikka mihin ja saikin jo
4-vuotiaana ollessaan Saksassa ratsutettavana kehuja paikalliselta kouluratsastusgurulta. Hyvänä päivänä Celi on kapasiteettinsä lisäksi vielä
erittäin miellyttämisenhaluinen ratsu, mikä tekee siitä osaltaan niin loistavan treenikumppanin.
Esteistäkin Celi pitää, varsinkin irtohypytyksestä. Sillä ei kuitenkaan ole samanlaista kapasiteettiä kuin kouluratsastuksessa eikä mitenkään
ihmeellistä ponnistusvoimaa tai -tyyliä, joten olemme keskittyneet enemmän kouluratsastukseen. Esteitä tamma pääsee kuitenkin hyppäämään ainakin
kaksi kertaa kuukaudessa, kun kerran niistä niin kauheasti tykkää. Esteillä Celi tosin kuumenee usein todella paljon, mikä välillä aiheuttaa ongelmia
ja vaaratilanteita.
Maastoilusta Celi tykkää myöskin. Yksinään se on neidin mielestä hurjan pelottavaa mutta tamma pysyy silti suhteellisen hyvin hanskassa. Koska
haluamme maastoilun olevan kuitenkin rentoutumista rankkojen treenien ohessa, käymme yleensä vain hevoskaverin kanssa maastossa. Maastoesteet ovat
myöskin Celin mieleen!
Traileriin meno onnistuu joskus, joskus taas ei. Ei olisi kerta tai ensimmäinen kun Celiä lastataan tuntitolkulla, onneksi niitä onnistuneita kertoja
on kuitenkin enemmän. Uudessa paikassa kaikki pelottaa ja paljon, mutta aikansa säpsyiltyään ja ylimääräiset energiansa tuhlattuaan Celi yleensä
rauhoittuu hyvin minkä jälkeen sillä on ihan mukava kisata.
Sukuselvitys
i. Coarnondo
ii. Zuitzhen o’l
iii. Lochnesey
iie. Zendol
ie. Dosliena Forleyz
iei. Franklin Ghos
iee. Wondierozy
e. Cuantle’s Cecyl
ei. Andolis Cunn
eii. Andolis
eie. Worevent
ee. Orols Cuantle
eei. Ool double
eee. Dongey Lonfeer
Celin isä Coarnondo oli menestyvän, Suomalaisen siitostallin yksi isoimmista nimistä. Ori kilpaili pitkän ja menestyksekkään uran isoilla kouluradoilla ja siitti monia
vielä menestyksekkäämpiä varsoja. Coarnondo oli iso 172cm korkea ja väriltään musta, siis aivan upea ilmestys. Luonteeltaan Coarnondo oli aika kova ja vaativa, mutta tarpeeksi
järkevä totellakseen napakkaa ihmistä. Coarnondo kuoli hieman Celin syntymisen jälkeen.
Celin isänisä Zuitzhen o’l oli saksalainen puoliveriori, joka kilpaili myös menestyksekkäästi isoilla kouluradoilla. Ori oli 173cm korkea ruunikko ja luonteeltaan
hyvinkin orimainen, joskin tasainen ja oppivainen. Jostain tuntemattomasta syystä tätä oria ei kuitenkaan käytetty juurikaan jalostukseen ja sillä onkin vain kuusi varsaa.
Isänemä Dosliena Forleyz ei yltänyt aivan GP -tasolle asti, mutta kilpaili pitkän uran helpommissa luokissa. Tammalla oli paha kiimahäiriö, joka vaikeutti tasaista
kilpailemistahtia. Tämä osaltaan varmaan selittää Celin tammamaisuuden. Dosliena oli 172cm korkea ruunikko holstein.
Celin emä Cuantle’s Cecyl on yhä elossa ja asuu Keski-Suomalaisella ratsastuskoululla, mutta on kotoisin samalta saksalaiselta tallilta kuin vanhempansakin. Se on
Vaativan B:n tasoinen kouluratsu, joka kilpailee ratsastuskoulun oppilaiden kanssa. Cecyl on 165cm korkea puoliverinen, väriltään tummanruunikko. Se on luonteeltaan erittäin
kiltti ja tasainen, joskin myös tältä tammalta löytyy ne tammapäivät, aivan kuten Celiltäkin. Cecylillä on yhteensä neljä varsaa, joista Celi on kolmas.
Emänisä Andolis Cunn on myös saksalainen puoliveriori. Se on 171cm korkea tummanruunikko ja ainoa Celin suvun estepainotteinen hevonen. Cunniksi kutsuttu ori
kilpailee 140cm tasolla omistajansa kanssa tasaisesti sijoittuen. Luonteeltaan se on hyvinkin ruunamainen ja kiltti, mutta näyttää orimaisuutensa nimenomaan kilparadoilla.
Ori on yhä elossa.
Celin emänemä Orols Cuantle asui samalla saksalaisella tallilla kuin Cuantle’s Cecyl. Se on toimittanut elämässään lähinnä siitostamman virkaa, mutta on käynyt muutaman
kerran näyttämässä kykynsä kouluradoilla. Tamma oli luonteeltaan kipakkaan tammamainen, erityishuomiona sen erittäin herkät kyljet, joiden harjaamista tamma inhosi. Se oli
165cm korkea ja myös tummanruunikko. Tamma jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten pahan ähkyn takia.
10.10.2017, valmentajana Mimmi I. (Omistajan kirjoittama)
Tarkkailin ratsukkoa alkuverryttelyjen aikana samalla korjaillen hienoisesti ratsastajan istuntaa. Kädet rauhallisina, pohje hiljaa. Celi häselsi aika paljon, eikä
oikein meinannut keskittyä itse työskentelyyn. Kehotin ratsastajaa aloittamaan heti ravin hienosäädön, aloittaen tempon vaihteluilla. Ensin vähän hövelimmi, koko ajan
kuitenkin esimerkiksi kootussa liikkessä kokoamisastetta pienemmäksi ja vastaavasti lisätyssä liikkeessä askelta pidemmäksi. Pikkuhiljaa Celi alkoi keskittyä
itse työntekoonkin. Seuraavaksi kehotin ratsukkoa aloittamaan keskihalkaisijalla sulkutaivutukset vuoron perään oikealle ja vasemmalle. Nämä sujuivat suhteellisen hyvin
heti alusta alkaen, joskin Celi vaikutti hieman levottomalta, eikä niin rennolta kuin pitäisi. Seuraavaksi kehotin ratsastajaa nostamaan laukan ja laukkaamaan molempiin
suuntiin pari kierrosta siten, että lyhyellä sivulla pyydetään hevoselta keskilaukkaa ja pitkällä sivulla lisättyä laukkaa. Tästä Celi tuntui saavan puhtia ja innostuikin pariin
otteeseen pukittelemaankin. Seuraavaksi oli vuorossa passage keskihalkaisijalla. Tähän keskityimme oikein kunnolla ja jäimme hienosäätämään jo valmiiksi ihan mukiin menevää
passagea vielä paremmaksi. Ratsukolla oli ongelmana oikean asteisen kokoamisen säilyttäminen, mutta pienellä ohjeistuksella saimme esiin pari aivan loistavaa suoritusta, hienoa!
Sitten olikin vuorossa loppuverryttelyt, joissa kehotin ratsastajaa keskittymään rentoon ja alaspäin venyvään hevoseen. Hyvä!
30.08.2017, valmentajana Siiri L. (Omistajan kirjoittama)
Tänään valmennettavanani oli pitkästä aikaa tamma nimeltä Celi. Celi oli ollut pienoisella tauolla kilpailemisesta mutta nyt olisi taas aika
palata kilparadoille. Aloitimme valmennuksen verryttelemällä Celiä isoilla ympyröillä, kahdeksikoilla ja kiemuraurilla. Korjailin hieman Jennan istuntaa
ja muistutin pienistä puolipidätteistä. Celi oli hermostuneen oloinen ja Jenna häsläsi liikaa ohjilla. Pikkuhiljaa alkoi sujua ja ratsukon meno näytti
oikein hyvältä. Kehotin Jennaa nostamaan laukan pääty-ympyrällä ja ratsastamaan kahdeksikkoa vaihtamalla kentän keskellä ensin ravin kautta, sitten suoraan
laukan myötälaukkaan. Seuraavaksi kehotinkin jättämään laukanvaihdon pois ja jatkamaan ympyrää vastalaukassa. Ensin Celi yritti automaattisesti itse
vaihtaa laukan myötälaukaksi mutta Jenna oli hereillä ja sai sen estettyä. Vastalaukka oli aluksi rytmitöntä ja hidasta, Celi ei selkeästi ollut
kunnolla tasapainossa. Yksi ympyrä myötälaukalla väliin, jonka aikana ratsu kunnolla käden ja pohkeen väliin, sekä askelta hiukan lyhyemmäksi. No nyt,
hienoa! Lopuksi harjoittelimme hiukan siksaks-sulkutaivutusta, ja se sujui mielestäni alusta asti erittäin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kilpakentille!
01.07.2017, valmentajana Siiri L. (Omistajan kirjoittama)
Valmensin ensin tallin estepainotteisen holsteintamman Disan, sitten Jenna vaihtoi hevosta ja olikin koulupainotteisen Celin vuoro.
Celi kulki rennosti, joskin hiukan ylireippaasti eteenpäin. Jenna istui rennosti selässä rupatellen kanssani, mutta
huomasin, että Jennan avut ja eleet olivat heti paljon huomaamattomampia ja pienempiä. Pian kehotinkin ratsukkoa aloittamaan
alkuverryttelyjä. Celi kulki aivan liian reippaasti, mutta Jenna sai sitä koko ajan rennommaksi ja rauhallisemmaksi. Pikkuhiljaa
Celi ravasikin upeaa raviaan rentona pitkälle eteen ja alas taipuneena. Kehotin Jennaa lyhentämään muotoa ja ottamaan tammaa
enemmän käden ja pohkeen väliin. Otimme työskentelyyn mukaan avot, sulut, pohkeenväistön ja etuosakäännöksen niin ravissa kuin
käynnissäkin. Ne sujuivat suhteellisen hyvin, pidä kuitenkin huoli, että Celi on enemmän käden ja pohkeen välissä, koko ajan kuulolla!
Pienen laukkaverryttelyn ja välikäyntien jälkeen siirryimme harjoittelemaan laukanvaihtoja joka toisella ja joka askeleella.
Olitte selvästi harjoitelleet niitä, sillä ne sujuivat miltei heti hienosti. Jatkoimme passagen ja piaffen harjoittelua. Erityisesti
piaffeen käytimme aikaa, koska se tuotti teille ongelmia ja oli kuulemma tuottanut ennenkin. Vihdoin saimme myös piaffen sujumaan, jonka
jälkeen harjoittelimme siirtymistä passagesta piaffeen ja toisinpäin, mikä sujuikin teiltä jo hienosti. Sitten ei muutakuin loppuverryttelyihin,
jossa neuvoin sinulle hevosen jumppavinkkejä. Loppuverryttelyssäkin pystyy venyttelemään lihaksia ja saamaan hevosen vielä entistäkin rennommaksi!
Pidin teistä ratsukkona, osasit hyvin ratsastaa mahdollisimman pienillä avuilla ja Celi on erittäin hieno hevonen, herkkyys on hyväksi
korkean tason kouluratsulle, ratsastajan pitää vain sopeutua siihen!
20.03.2014, valmentajana Siiri L. (Omistajan kirjoittama)
Tarkkailin Jennaa ja hänen uutta ratsuansa, Celiä, alkuverryttelyjen aikana. Celi kohelsi aika paljon, mutta Jenna pysyi hienosti rauhallisena
selässä. Raviverryttelyjen jälkeen puutuin peliin ja kehotin Jennaa nostamaan laukan keskiympyrällä. Laukassa Celi vasta innostuikin, se teki
ihmeellisiä puoliksi takajaloilleen hyppimis -loikkia ja sekoontui sen takia välillä ristilaukalle. Kehotin Jennaa istumaan painavana satulaan
ja aina Celin pelleillessä ajamaan tammaa reippaasti eteenpäin. Samalla paljon puolipidätteitä! Tämä auttoi, ja Celin pelleilyenergia ikäänkuin
kanavoitui hyvään takajalkojen poljentaan ja sainkin nähdä upeaa laukkaa, aivan kuin ratsukko olisi laukannu reippaasti jyrkkään ylämäkeen, loistavaa!
Seuraavaksi tehtävänä olis kolmikaarisella kiemurauralla laukanvaihdot. Ne sujuivat alusta alkaen hyvin, joten otin tehtävään vaikeutta kehottaen
tulemaan keskimmäisen kaarteen vastalaukassa. Tämä horjutti hiukan Celin tasapainoa eikä laukka ollutkaan enää niin rytmikästä ja pyörivää.
Kohta tämäkin tehtävä alkoi sujua joten päätin antaa ratsukolle luvan loppuverryttelyyn. Celi on kuitenkin vielä nuori, joten on parempi
keskittyä välillä myös valmennuksissa ihan niihin perusasioihin, sillä jos ne ei ole kunnossa, ei onnistu GP-tason tehtävätkään. Loppuverryttelyissä
Jenna joutui menemään ilman jalustimia samalla kun teetin hänelle erilaisia tasapainotehtäviä ja korjailin istuntaa pilkuntarkasti. Täytyy sanoa, että
Celi on erittäin hieno hevonen!
Päiväkirjamerkinnät
07.10.2017, kirjoittajana Jenna S.
Olin sopinut täksi päiväksi irtohypytyksen naapuritallille. Siellä tallilaiset ovat aloittaneet hevostensa hypytyksen jo aamulla, mutta itse lähdin Celin kanssa
matkaan vähän myöhemmin. Harjasin sitä ensin hyvän tovin, kun tamma siitä niin tykkää. Laitoin sille pintelisuojat jokaiseen jalkaan ja ohjattomat suitset päähän.
Napsautin liinan leuan alta kuolaimeen kiinni, juoksutusraipan käteen ja eikun menoksi! Kävelisimme Celin kanssa paikalle. Alkuun Celi hieman "säikkyi" ohi ajavia
autoja, lisäksi parin lätäkön kohdalla jouduimme taistelemaan, että mennäänkö niiden päältä vai ei. Lopputuloksena Celi hyppäsi niiden yli kamalalla kamelin loikalla.
Nauraen ajattelin, että ainakin tamma verryttelee hypytystä varten. Pääsimme suuremmitta kommelluksitta paikalle naapuritalliin. Edellinen hevonen oli vielä hyppäämässä,
joten sidoin Celin hetkeksi katokseen. Siinä muiden kanssa jutellessani Celi ilmeisesti kyllästyi ja alkoi sähläämään, meinasi kompuroida omiin jalkoihinsa ja hyppäsi
puolittain pystyyn kolauttaen päänsä katoksen kattoon. Sen jälkeen tamma jäikin kiltisti paikoilleen seisomaan hieman hölmistymeen näköisenä. Pian tulikin jo meidän
vuoromme. Juoksutin tammaa hetken liinassa kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin verrytelläkseni sitä. Celi keskittyi enemmän pörisemään "vierasta" paikkaa, mutta
kuunteli onneksi hyvin. Sitten päästin tamman irti ja ohjasin sen kujaan. Into syttyi Celin silmiin ja se kaahotti vielä matalat esteet läpi ja kujan jälkeen esitteli
meille iloisen pierupukki -sarjan. Tamma keskittyi hypytykseen hienosti ja lopuksi nostimme esteet jopa 120cm korkuisiksi, jollaisia Celi ei ole ikinä hypännyt ratsastaja
selässä! Tästä tamma suoriutui kuitenkin hienosti ja loppuun liinassa ravuuttaessani sitä, oli silminnähden itseensä tyytyväinen. Heitin tammalle mukaan ottamani kevyen
loimen selkään ja lähdin taluttamaan sitä kohti kotia. Teamille päästyämme huuhtelin sen läpikotaisin vedellä, joskin tamma oli tästä taas aivan eri mieltä. Pesuun tämä ei
kyllä varmaan ikinä tule tottumaan. Lopuksi hieroin sen jalkoihin linimenttiä, kieritin pintelit päälle ja vein sen karsinaansa odottamaan iltaruokiaan. Hauskaa oli!
31.08.2017, kirjoittaja Jenna S.
Tänään päätin lähteä Celin kanssa rentouttavalle maastolenkille eilisen valmennuksen jälkeen. Harjailin tammaa ensin pitkään kunnes pääsin vihdoin
lähtemään. Meinasin ensin lähteä ilman satulaa mutta pyörsinkin päätökseni ja pistin satulankin. Kävelimme alkuun parin kilometrin verran ihan
pitkin ohjin rauhassa. Celi käyttäytyi muuten nätisti, mutta eräs vihreä postilaatikko aiheutti vähän sydämentykytyksiä, hah! Otin ensin ihan vähän matkaa
kevyttä ravia mutta pian nostin laukan. Istuin kevyessä istunnassa ja pidin laukan rauhallisena ja pyörivänä. Celi pyöristi itsensä hienosti eteen ja
alas, tämä se on parasta verryttelyä rankan valmennuksen jälkeen! Laukkasimme pitkät pätkät oikeassa laukassa kunnes vaihdoin laukan ja sama homma
vasemmalla laukalla. Celille nousi pieni hiki pintaan ja minuakin jo hengästytti. Siirryin lyhyen ravipätkän jälkeen takaisin käyntiin. Kävelimme
hengityksen tasaiseksi ja nostin taas ravin. Ratsastin Celiä rennoksi eteen ja alas mikä onnistuikin helposti. Loppuun kolmen kilometrin mittainen
kävelypätkä kotiin. Mukava reissu!
15.04.2013, kirjoittaja Jenna S.
Tänään kävin juoksuttamassa Celiä maneesissa. Tyttö on ollut alusta alkaen maneesissa oikein nätisti, mutta juoksutus on tuottanut meille ongelmia.
Kuten myös tänäänkin. Celi vaihteli suuntaa itsekseen, pöllöili, hyppi pystyyn ja pukitteli. Kaikkea muuta paitsi kuunteli minua. Annoin sen aikansa
pelleillä, kunnes loppujen lopuksi tamma oli niin väsynyt, ettei enää jaksanut temppuilla. Siinä vaiheessa pyysin parit laukannostot, parit käynti-ravi
siirtymiset ja annoin olla. Parempi lopettaa hyvään suoritukseen hyvän sään aikana, ehkä tamma joskus oppii. Tallissa huuhtelin aivan vaahdossa olevan
tamman haalealla vedellä, mistä Celi oli aivan toista mieltä. Vesi oli inhottavan märkää ja sitä piti juosta karkuun! Lopulta sain tamman huuhdeltua
ja kuivasin sen huolellisesti. Heitin verkkoloimen selkään, sen päälle talliloimen ja jätin neidin karsinaansa heinäsiivun kera odottamaan
iltaruokiaan.
05.04.2013, kirjoittaja Jenna S.
Olen hetken ehtinyt tutustua tähän tulevien kouluratojen tähteen, ihanaan puoliveritammaan Celiin. Celi on osoittautunut todella sähäkäksi ja
sanalla sanoen TAMMAKSI. Välillä neiti on kuin kullannuppu, välillä taas kuin paholaisen riivaama. Uskon, että tämän neidin kanssa tulen kyllä
kokemaan yhtä jos toistakin. Tänään lähdin ajamaan yhdellä shetlanninponeistamme kärrylenkille ja päätin ottaa Celin mukaan takahevoseksi.
Koska tämä on Celin ensimmäinen kerta takahevosena, päätin ottaa yhden tallitytöistämme mukaan pitämään Celiä liinan päässä, ettei käy vahinkoa
jos neiti ei pidäkään hommasta. Toisin kuitenkin kävi. Celi oli intoa puhkuen erittäin nätisti mukana, joskin shetlanninponin hieman hitaampi
vauhti tuntui välillä ärsyttävän tammaa. :) Teimmme pitkän, melkein kahden tunnin mittaisen ja ainakin ponille reippaan lenkin maastossa ja
Celi käyttäytyi erinomaisesti, hienoa!