22.04.2014, kirjoittajana Jenna S.
Bradleyn kanssa muutettiin viime vuoden puolella pois Järviluodosta, ori sai tulla takaisin kotiin Team J&K:hon asumaan. Nyt olenkin vähän kahden
vaiheilla, pitääkö poika kotona vai ei. Toisaalta täällä ori on helppo hoitaa muiden hevosten ohessa ja se on koko ajan minun valvovan silmän alla.
Toisaalta sitten taas Bradleyn pitäminen täysihoitotallissa on ollut ihana lepohetki minulle tulla orin kanssa ihan oikeasti rentoutumaan ja
treenailemaan ilman oman tallin stressiä juuri sillä hetkellä. Noh, hyvin meillä on mennyt näinkin, katsotaan löytyykö meille sopivaa paikka vai ei!
Orin kanssa on kevään kilpailukausi lähtenyt erittäin hyvin käyntiin ja täytyy sanoa että joka kerralla odotan innolla päästäkseni taas näyttäytymään
juuri tämän orin kanssa maailmalle!
Osallistuimme Bradleyn kanssa aivan ihanan vaellustallin Mellonin kysymysvaellukselle. Bradley käyttäytyi yllättävän hyvin koko reissun ajan!
Tässä kysymykset, minun vastaukseni sekä vaelluksen vetäjän kommentit.
1. Vaellus alkaa ja ratsastamme metsän uumeniin. Millaisia tuoksuja haistat?
2. Nousemme suuren kummun laelle. Millaisia ääniä korviisi kantautuu?
3. Kivikossa kopistelu saa jotkut kaviokkaat levottomiksi. Millaista on istua satulassa hevosen astellessa kovien kivien kolkkoudessa?
4. Reissun keskivaiheella on paussin paikka lammen rannassa. Mitä odottamatonta huomaamme veden pinnan alla?
5. Minusta vaelluksella ihaninta oli loppulaukka niityn halki. Mikä vaelluksen hetki oli sinusta ikimuistoisin?
Vaelluksen alussa ratsastaessamme yhä syvemmälle ja syvemmälle metsään, alkaa nenääni tulvia ihania tuoksuja! Että sitten rakastan juuri
tätä maastoillessa! Nuuhkutin innoissani syvemmälle sieraimiini havunneulasten, hieman yön jäljiltä kostean metsän tuoksua. Sanalla sanoen,
metsässä tuoksui KESÄ! (1.) Suurelle kummulle noustessamme ensimmäisenä innostuin kovasta linnun laulusta. Ihan kuin linnut laulaisivat kovempaa
korkeammalla! Lisäksi naureskelin mielessäni alhaalta, ilmeisesti uimarannalta kuuluville lasten kiljahduksille. (2.) Kivikossa ratsastaminen oli
yksi vaikeimmista hetkistä tämän vaelluksen aikana. Luojan kiitos normaalisti niin säikky ja hermostunut Bradley tajusi asian vaikeuden ja oikein
tunsin selkään kuinka se keskittyi. Eniten minua pelotti kalliin kilparatsuni jalat, mitä jos tulee kauhea haava! Yllättävän hyvin Bradley selvisi
selässään istuvasta haavanlehdestä/kaurasäkistä huolimatta, vaikka tätä oria ei kovin varmajalkaiseksi voikaan kutsua. (3.) Yksi reissun ihanimmista
ja tervetulleimmista hetkistä oli tauko lammen rannalla! Ihana pulahdus järveen (sainpa jopa hevosenikin käymään uimassa) oli erittäin virkistävä
kokemus! Paussin lammen rannassa muistamisen arvoiseksi tekee myös veden alta rantahietikosta löytyneet naisen, aivan jumalattoman ison kokoiset
pitsiset alushousut! (4.) Vaikka loppulaukka olikin järisyttävä kokemus, rakastan aina sitä tunnetta, kun iso vahva hevonen innostuu ja ponnistaa
takaa moottorillansa kunnolla eteenpäin pärskien innostuksesta, mainitsisin ikimuistoisimmaksi hetkeksi kuitenkin selästä alas tulon. Monta tuntia
satulassa istuneena oli paikat niin jumahtaneet, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minua pelotti tallin pihassa liukua hevosen selästä alas!
(5.) Ai mun pylly on kipee! Ihana, aivan ihana kokemus ja reissu silti, kiitoksia!
- Oi sinä sen sanoit! Metsässä todella tuoksui ennen muuta kesä, onko ihanampaa hajua melkein olemassakaan! Sinunkin uljas ratsusi nuuhkutteli
innokkaan oloisena korven ilmassa leijuvia tuoksuja. Huomasin muutes saman – aivan kuin linnut olisivat laulaneet kovempaa korkeammalta. Joka
tapauksessa, Bradley kapusi virtaviivaisesti kummun laelle. Samoin ori selvisi pulmitta kivikossa! Uskon, että arvokkaan kilparatsusi jalkojen
puolesta sait pelon vavistuksia… Mutta viisaasti tuntui ruunikko puoliverinen kavionsa kivien koloihin asettelevan. Ja olihan sen jaloissa onneksi
kunnon kalliit suojat ;) Hihii lammen rannalla meinasin kuolla nauruun, kun nostimme pohjasta ne hervottomat alushousut! Tuli mieleen aivan Bridget
Jonesin vastaavan kaltaiset beiget mummovetimet. Kenen ne mahtavat olla? Bradleykin piipahti polskimassa iloisesti, pulahdus takuulla virkisti
hevostakin! Voi minunkin eniten maastoilussa rakastamani tunne on useimmiten se, kun vahva hevonen ampaisee suunnattomaan laukkaan verisuonet koholla
ja sen oikein tuntee, kuinka voima jytisee takana. Bradleyn korvien asennosta oli todettavissa, miten sekin nautti paahtaa pitkin pellon laitaa.
Aivan taivaalliset liikkeet orhillasi… Valtava matkaa voittava laukka-askel ja niin kevyt leijaileva ravi! Mutta totta tosiaan, satulasta alas
valahtaminenkin oli varmasti ikimuistoista pehva puuduksissa. Kiitos huisin paljon vaellusseurasta ja olette oikein tervetulleita toistekin
samoilemaan Mellonin maastoihin!
Jos Bradley oli säpinöissään ja hermona, niin niin olin minäkin. Ori tuntui vaistoavan, että jotain mielenkiintoista on tapahtumassa ja minä taas tiesin, että jotain mielenkiintoista on tapahtumassa. Jännitin kauheasti orin käytöstä, sillä myös tammat laskettaisiin samaan aikaan laitumelle. Lisäksi myös ylisuojelevainen luonteeni oria kohtaan on nousemassa pintaan, kun en viitsinyt sille suojia laittaa laitumelle jalkoihin, toivottavasti kullanmuruni koivet pysyvät ehjinä. Kärpäshupusta en kuitenkaan luovu! Olin päättänyt pitää kesän hieman enemmällä hiljaiselolla ja jättää kisaamisen ja valmentautumisen kesän ajaksi. Niinpä olin otattanut Bradleyltä takakengät pois, ihan vain varmuuden vuoksi ettei tule haavereita orien temmeltäessä laitumella.
Lähdin tarkoituksella muita myöhemmin taluttamaan oria laitumia kohti, etten joudu taistelemaan sen kanssa yhtään enempää odotellessamme kaikkien saapuvan paikalle. Suurin osa laidunta kohti tallustelevista hevosista käyttäytyi hyvin, mutta ei meidän Bradley. Se stoppaili, hirnui kimeästi, nuuhki ilmaa sieraimet levällään ja yritti jatkuvasti repiä narua otteestani. Milloin täytyi maistaa ruohoa ja milloin täytyi päästä kovempaa eteenpäin. Olimme varmasti hassu näky, iso komea ori repimässä joka suuntaan ja pieni pyöreä nainen yrittää kynsin ja hampain pitää orin otteessaan.
Muut odottelivatkin meitä jo laitumen porteilla, joten pääsimme heti tositoimiin. Meidän kanssa samaan laitumeen tuli kolme Tarun torinhevosoria. Uskon, että Bradley sopii laumaan hienosti, se ei onneksi ole mikään itsepäisyyden huippu ja loppuviimein yleensä alistuu nuoremmalle ja voimakkaammalle orille helpostikin. Mikään pahnanpohjimmainen Bradley ei myöskään kyllä ole. Talutin pojan laitumelle, tallityttö sulki portin, irroitin narun riimusta ja juoksin äkkiä minkä lyhyistä koivistani pääsin turvaan aidan toiselle puolen. Orit seisoivat ylväänä laitumella ja korskuivat toisilleen. Hetken aikaa kaikki neljä olivat aivan paikoillaan, minkä jälkeen alkoi hillitön kilpajuoksu kaviot viuhuten. Äänistä päätellen taisi joka poika ottaa heti osumaa kaverin kaviosta mutta se ei menoa haitannut. Nauroin aivan kippurassa katsellessani toisten ilakointia enkä malttanut lähteä pois ennen kuin vajaan tunnin päästä lauma oli muodostettu ja orit rauhoittuivat syömään ihanan vihreää ja maukasta ruohoa. Ihanaa, kesä on täällä taas!
14.09.2012, kirjoittajana Jenna s.
Muutto Järviluotoon
Aamulla heräsin tapojeni vastaisesti jo ennen herätyskellon pirinää. Normaalisti torkutan kelloa jopa puoli tuntia ennen kuin pääsen sängystä ylös. Niinpä minulla jäikin tänä aamuna runsaasti aikaa syödä kunnollinen aamupala ja jopa meikata, oho! Koko ajan mahassani pyöri pieniä perhosia jännityksestä johtuen, sillä tänään muuttaisimme Bradleyn kanssa uuteen yksityistalliin, Järviluotoon! Olen jo pidemmän aikaa odottanut tätä päivää, sillä Järviluoto vaikuttaa aivan täydelliseltä paikalta minulle ja Bradleylle.
Olin edellisenä päivänä hakenut trailerin valmiiksi, joten hurautin suoraan tallille traileri auton perässä. Muita hevosia oltiin jo viemässä pihalle, mutta Bradley odotti minua karsinassa korvat höröllä. Kävin pistämässä trailerin valmiiksi unohtamatta pientä matkaevästä Bradleylle. Herra kun ei osaa matkustaa nätisti, ellei voi samalla mussuttaa heiniään. Sitten aloin kantamaan tavaroita traileriin. Tässä vierähtikin aikaa, sillä meillä tosiaan on tavaraa vaikka muille jakaa! Ehkä olenkin vähän hemmoteltu hevoseni tavaroiden suhteen. Meillä on jopa satulahuopa ja ratsastushousut sävy sävyyn puhumattakaan pinteleistä ja loimista. Kun olin vihdoin ja viimein saanut tavaramme autoon, otin Bradleyn käytävälle ja aloin puunaamaan sitä. Täytyyhän meidän näyttää hyvältä kun saavumme uuteen paikkaan hurmaamaan sikäläiset tammat, vai mitä? Harjasin Bradleytä pitkään ja hartaasti orin nauttiessa huomiosta. Se oli tosin hiukan levottomalla tuulella, vaistosi varmaan minun jännitykseni. Setvin orin hännän ja harjan, tasoitin niitä hiukan unohtamatta myöskään korva- ja vuohiskarvoja. Öljysin kaviotkin ja suihkutin jouhiin show shinea. Astuin taaksepäin ihailemaan hienoa oriani. Vaikka itse sanonkin, on Bradley ainakin minun mielestäni koko Suomen hienoin puoliveriori, oikea mamman silmäterä! ;) Hain parhaimman talliloimemme ja heitin sen orin selkään, jonka jälkeen laitoin sille samaa sävyä olevat kuljetussuojat jalkoihin. Pujotin suitset orin päähän ilman ohjia ja nahkariimun päälle. Pujotin ketjuriimunnarun ketjun menemään leuan alta kuolainrenkaasta toiseen ja siitä edelleen käteeni. Näin ketju kiristää inhottavasti leuan alta mikäli Bradley meinaa alkaa temppuilemaan. Talutin orin traileriin, tapansa mukaan se meni sinne rauhallisesti ja ongelmitta. Hyvästelin edellisen tallimme henkilökunnan ja aloin huristelemaan Järviluotoon.
Matkamme ei onneksi ollut pitkä. Pian kurvasin Järviluodon pihaan ja sammutin innoissani auton moottorin. Bradley hirnahteli jo kopissa, mutta se saisi olla siellä vielä hetken. Pian löysinkin Tarun, tallin omistajan. Hän esitteli minulle paikat ja Bradleyn karsinan. Kaikki vaikutti oikein hyvältä! Yhdessä laskimme trailerin laskusillan ja talutin Bradleyn pihalle. Aluksi ori tuli todella nätisti, mutta heti kavioiden kosketettua se riuhtaisi itsensä äkkiarvaamatta ja vauhdilla pidemmälle taaksepäin. Minä roikuin tietenkin narun päässä ja ori viskoikin minua hetken aikaa kuin pässiä narussa. Pian sain jalkani maan kamaralle ja komensin oria tiukasti. Se jäi pää pystyssä, korvat hörössä ja sieraimet laajenneina katselemaan ympärilleen hiukan täristen. Ollaanpas sitä nyt pörheinä! Kohta Bradley tuhahti ja alkoi korskahdellen hyöriä ympärilläni. Vähät välittämättä orin esittämisestä talutin sen suoraan talliin ja pistin käytävälle molemmin puolin kiinni. Huh, eipäs päässyt karkuun. Otin orilta kuljetussuojat pois ja kieritin jokaiseen jalkaan pintelit tilalle. Päätin heti lähteä taluttelemaan sitä ympäri tallialuetta, jotta se tutustuisi paikkaan ja rauhoittuisi nopeammin. Kävelyreissumme olikin yhtä tappelua pörheän ja energiaa piukeana olevan orin kanssa. Lopuksi vein sen meille varattuun tarhaan, otin suitset pois ja jätin nahkariimun päähän. Huomenna Bradley saisi tarhakaverikseen Rolle -nimisen torinhevosorin, saas nähdä mitä siitä tulee!
Bradley jäi tarhaansa pörhistelemään, mutta minulla oli vielä urakka edessä. Kannoin tavaroitamme autosta talliin puolisen tuntia ja siihen päälle järjestelin niitä vielä tunnin verran. Putsasin samalla kaikki satulat ja suitset, harjat ja suojat. Järjestelin loimet ja satulahuovat, osa pesuun, osa kaappiin. Vihdoin ja viimein kaappimme oli kuitenkin järjestyksessä huh! Saas nähdä kuinka kauan se pysyy siistinä. Kävin mittaamassa Bradleylle iltaruoat valmiiksi ja hyvästelemässä Tarun. Koko ajan minulla oli hyvä fiilis tästä paikasta, tulemme varmasti viihtymään!
02.02.2010, kirjoittajana Jenna S.
Bradleyn kanssa ollaan edistytty erityisen hyvin lähiaikoina. Ori on kehittynyt valtavasti ja olemme päässeet starttaamaan ensimmäisiä kertoja GP-luokissa,
sijoittuen! Lisäksi näyttelyissä olemme saaneet menestystä jo yhden irtoSERTin verran. Bradley on osoittautunut oikeaksi kullanmuruksi ja se onkin saavuttanut
ison paikan jokaisen tallilla kävijän sydämmestä. Epäilempä, että Bradley on yksi lellityimmistä hevosistamme! Tänään päätinkin hoidella herraa oikein
kunnolla. Hain herran tarhasta ja talutin sen talliin. Tai talutin ja talutin, pikemminkin roikuin orin jäljessä. Talutuksessa käyttäytyminen on edelleen
Bradleyn heikko kohta, vaikka se muuten käyttäytyykin epäorimaisesti ja hienosti. Harjailin ja hieroin oria hyvän tovin, ennenkuin heitin sille varusteet
päälle ja lähdin maneesiin. Onneksi kova pakkanen on hiukan hellittänyt, hevosetkin saavat olla rauhassa pihalla ja liikuttaminenkin on helpompaa ja
mukavempaa. Maneesissa pidimmekin Bradleyn kanssa oikean hikitreenin. Treenasimme vähän yli tunnin. Aloitimme pikkutarkoilla ja erittäin huolellisilla
alkuverkoilla. Bradley taisi olla temppuilu päällä, sillä se vänkäsi ja hänkäsi jokaikistä apua vastaan. Sain ratsastaa sitä läpi vaikka kuinka kauan.
Loppujen lopuksi, kun molemmat olivat jo ihan hiessä, alkoi ori kuuntelemaan ja vetristymään. Harjoittelimme vaativan tason koulua, sillä kohta alkaisi
taas kisakausi pienen lomailun jälkeen. Laukkapiruetit onnistuivat erityisen hyvin vaikka ne ovatkin olleet heikko kohtamme, loistavaa! Passagen kanssa
sen sijaan oli hiukan ongelmia, en kun meinannut saada sitä pysymään tahdikkaana millään. Pikkuhiljaa kuitenkin kaikki alkoi sujua, joten siirryimme
loppuverryttelyihin. Loppuverkoissa harjoittelimme ensin hiukan helpompaa kouluratsastusta ravissa, pohkeenväistöjä, etuosakäännöksiä sekä avotaivutuksia
ja sulkutaivutuksia. Sen jälkeen ryhdyin ratsastamaan oria pitkälle eteen ja alas, saada askelta venymään. Pidensin ohjaa pikkuhiljaa ja ravailimme rentoa
ravia pitkän aikaa isoilla ympyröillä. Lopuksi lähdimme kävelemään noin vartin verran maastoon pitkin ohjin. Tallissa pesin orin huolella, nypin harjaa ja
lyhensin häntää, harjasin ja puunasin, hoidin kaviot, siivosin sen kaapin ja kaikkea mahdollista. Hieno ori, ei voi muuta sanoa!
26.11.2009, kirjoittajana Jenna S.
Tätä päivää olen myös odottanut. Pääsisin kokeilemaan omaa kasvattiani, Bradley J&K:ta, selästä käsin ensimmäistä kertaa. Tämä varsa oli toivottu,
huolella valitut vanhemmat ja tarkka, lempeä ja aikaa vievä kasvatus. Onhan ori syntynyt vielä samana päivänä kuin minä! Harjasin Bradleyta pitkään
ja hartaasti, kunnes vihdoin laitoin sille pintelit jokaiseen jalkaan ja hain sen varusteet. Satulan ja suitsetkin Bradley otti hienosti päällensä.
Painoin kypärän päähäni, nappasin raipan mukaani ja talutin Bradleyn pihalle ja siitä maneesiin. Maneesissa suljin oven perässäni ja vein Bradleyn
maneesin keskelle. Kiristin satulavyötä vielä parilla reiällä ja laskin jalustimet. Hyppäsin selkään. Lyhensin jalustimia reiällä, jolloin ne olivat
minulle sopivat. Annoin Bradleylle pohkeita ja se lähti kiltisti eteenpäin kävelemään. Se käveli erittäin kiltisti ja reippaasti, rennosti eteenpäin,
joten minä sain vain nauttia. Bradleylla oli hieno, nelitahtinen matkaavoittava käynti, josta olin erittäin ylpeä. Kohta kokosin ohjat ja aloitin
pysähdyksillä, peruutuksilla ja volteilla. Bradley oli erittäin jäykän tuntuinen, mutta yritti selvästi parhaansa. Pidin huolen erityisesti asetuksista
ja siitä, että Bradley taipuu kunnolla. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat erityisen hyvin. Taivuttelin käyntiä molempiin suuntiin kunnes nostin ravin.
Huomasin, että Bradleyn ravi on erittäin pitkää ja hienoa, tosin hiukan vaikeahkoa istua. Etsin oikean kevennys rytmin ja jatkoin taivutteluja.
Tein käynti-ravi siirtymisiä, pysähdyksiä, voltteja ja kolmikaarisia kiemurauria. Bradley oli edelleen jäykkä, mutta alkoi selvästi vertyä pikkuhiljaa.
Ratsastin sisäpohjetta kohti ulko-ohjaa ja tasapainotin Bradleytä ahkerasti. Pikkuhiljaa se alkoi vetreytymään ja käyttämään takajalkojaan sekä selkäänsä
ja kohta alkoi jo taipumaan peräänantoonkin pikkuhiljaa. Kehuin sitä aina kun se teki jotain hyvää ja pyrin antamaan mahdollisimman selkeitä, rauhallisia
ja hienovaraisia apuja. Bradley selvästi yritti koko ajan kovasti ja keskittyi täysillä, erittäin hienoa! Kun ravi oli vetreää molempiin suuntiin, nostin
laukan. Verryttelin laukkaa molempiin suuntiin, ja Bradley vain jatkoi hienoa työskentelyään, upeaa. Laukkasin laukan läpi ja lähdin loppuverryttelemään
orin maastoon. Seuraavien viikkojen aikana ottaisin selvää Bradleyn osaamistasosta ym, jonka jälkeen aloittaisimme kunnon treenauksen kisoja varten!
23.11.2009, kirjoittajana Jenna S.
Vihdoin koitti tämä päivä. Huolella valituista vanhemmista, oma kasvattini Bradley J&K palasi takaisin kotiin. Se lähti kaksi ja puoli vuotiaana
ratsuopetukseen ammattiratsuttajalle, ja nyt neljä ja puoli vuotiaana se palasi takaisin kotiin. Minulla onkin tarkoituksena tehdä tästä oma
kilpahevoseni ja tehdä kasvattini maailmalla tunnetuiksi. Bradley tuli trailerista ulos kuin vanha kilpahevonen, ja katseli innokkaana ympärilleen.
En tiedä tunnistiko se tämän paikan syntymäkodikseen vai ei, mutta korviahyytävän hirnunnan se päästi ilmoille ensimmäisenä. Vein orin karsinaansa ja
otin siltä kuljetussuojat ja loimen pois. Harjasin sitä pitkään ja tunnollisesti, tutustuin tähän hevoseen uudelleen. Bradley oli oikein hyväkäytöksisen
oloinen, joskin erittäin uteliaana hyöriskeli ympäri karsinassaan niin kovalla tohinalla, että minun oli pakko pistää se kiinni seinään. Harjasin ja
hieroin oria pitkän tovin. Sitten hieroin sen jalkoihin linimenttiä ja kieritin lämpöpintelit päälle. Heitin orille heinää karsinaan ja lähdin liikuttamaan
sen isää, Repeä. Huomenna Bradley pääsisi tarhailemaan, ylihuomenna juoksuttaisin sitä ja sen jälkeen pääsen kokeilemaan herraa ratsuna!