Jälkeläiset

Ikääntyminen

Luonnekuvaus

Hoitaessa Ava on kuin hienosti käyttäytyvä nuori nainen. Tamma on niin diivamainen kuin vain voi olla ja sen huomaa pelkästään neidin eleistä. Suosittelen hoitamaan tamman hoitokarsinassa tai käytävällä, koska karsinastaan tamma yrittää taidokkaasti livahtaa karkuun. Ava nauttii harjaamisesta, pitäähän hienon neidin huolehtia ulkonäöstään. Ava on ikuisesti kiitollinen ihmiselle, joka jaksaa puuhailla ja siistiä tammaa. Harjan nyppiminen, kavioiden öljyäminen, peseminen.. Ihan kaikki kauneudenhoitoon liittyvä on Avan mieleen. Kaviot nousevat, ainakin yleensä, suhteellisen siististi ja Ava aika pitkälti pitää niitä itsekin ylhäällä. Suitsista ei oikein pidä, pää taivaissa yrittää vältellä kuolaimia viimeiseen asti. Asiaa auttaa huomattavasti kuolainten lämmittäminen. Satulan kanssa ei ole ongelmia.

Taluttaessa Ava on jälleen kerran.. diiva. Jos Ava käveleekin jo keimaillen ja nokka pystyssä, voitte kuvitella mitä tapahtuu kuralätäkön edessä.. huoh. Lätäköt ja vähänkin kuraiset kohdat kierrettään kavahdellen kaukaa ja muutenkin höselletään koko ajan. Ava on siis taluttaessa aikamoinen riiviö, se ei vain ilmeisesti tiedä että hieno neiti osaa myös käyttäytyä. Tämä tamma nimittäin keimailun ohessa myös yrittää ruohotupsuille, steppailee vierellä ja tekee äkkistoppeja. Huoh, yritä siinä sitten tehdä kävelylenkkiä.

Ratsastaessa Ava on erittäin taitava ja osaava hevonen, joka tosin vaatii ratsastajaltaan paljon. Ava ei anna ilmaiseksi mitään, se ei edes lähde kävelemään ilman täysin oikeanlaisia apuja ja asennetta. Tämän neidin kanssa on osattava olla päättäväinen ja näyttää heti alussa kuka määrää. Ava on sekä kyljistään että suustaan erittäin herkkä, joten sen kanssa saa lähinnä työskennellä pelkän ajatuksen voimalla. Eteenpäin ajavaksi avuksi jopa pelkkä kantapään liikauttaminen on joskus liikaa, siksi kannattaakin ohjailla tammaa pääosin pienen pienten painoapujen avulla. Toisaalta tämä on hyväkin asia, Ava todellakin opettaa myös ratsastajan herkäksi. Pitkään tamman kanssa yhteistyötä tehnyt ratsastaja saa Avasta esille aivan upeita asioita. Neidin kanssa saa kuitenkin olla varovainen, sillä vähänkin liian kovia apuja antava ratsastaja tai liian pelokas tai löysä ratsastaja maistelee aivan varmasti kentän hiekkaa. Herkkä ja napakka ratsastaja on se Avalle sopiva ratsastaja.

Kouluratsastus on ehdottomasti se Avan laji. Tamma on herkkä ja yrittää varmasti aina kaikkensa. Avan vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti ravityöskentely. Vaikka tamman kaikki askellajit ovat hienon näköisiä, on ravi aivan ehdottomasti parasta. Se on lennokasta, pitkää ja matkaavoittavaa, kaikenlisäksi vielä suhteellisen tasaistakin. Avan laukka on pitkää ja keinuvaa. Piaffen kanssa meillä on ollut aina ongelmia, mutta valmentautumisen ja ahkeran itsenäisen harjoittelun avulla olemme päässeet jo paljon eteenpäin.

Esteratsastuksessa Ava ei omaa sitten ei minkääänlaisia lahjoja. Tamma on oikea kekkakoipi joutuessaan/päästessään hyppäämään. Intoa kyllä löytyisi, mutta höseltämisen ja varmasti harjoittelun puutteen vuoksi esteet eivät tahdo onnistua. Ava ei pelkää esteitä, edes erikoisesteitä, mutta sillä ei ole hajuakaan mistä kohtaa ponnistaa eikä se omaa luontaisen hyvää hyppytyyliä. Tästä syystä Ava tarvitsee esteillä paljon ratsastajan apuja ja keskittymistä.

Maastossa Ava jatkaa diivailuaan. Vähänkin mutainen polku ym. saa tamman kavahtelemaan muka kauhuissaan. Lisäksi Ava tuppaa välillä säikkyilemään mitä ihmeellisimpiä asioita. Lintujen yhtäkkinen lentoon pyrähdys ei saa tammaa edes korvaansa kääntämään, kun taas iso kivi polun reunalla voi olla ihan hirveä paikka meidän hienohelmalle. Kuitenkin Avan kanssa on mukava maastoilla, sillä se ei turhia kiirehdi eikä kyllä laiskottelekaan. Rauhalliset laukkapätkät ovat Avan mieleen, mutta kiihdyttelylaukoista se ei niinkään välitä. Vaikka kyllähän vauhtia löytyy jos pyydetään!

Traileriin tamma menee helposti, eikä siellä olossa ole ongelmaa. Ava kuitenkin stressaa matkoista helposti, se hikoaa ja vaikuttaa hermostuneelta matkan päätteeksi. Neidin matkastressiä pyritään helpottamaan matkaeväillä ja matkakaverilla.
Koulukilpailuissa tamma hätkyilee ja on kamalan hermostunut. Muut hevoset eivät voi tulla lähellekään, sillä Avan takakaviot voivat nopeasti huitoa ilmaa. Tammalla onkin se kuuluisa punainen nauha hännässä. Verryttely ei yleensä tuppaa sujumaan ollenkaan, sillä Ava hötkyilee ja mötkyilee eikä tahdo keskittyä ollenkaan. Ihanteellinen vaihtoehto tammalle olisikin päästä verryttelemään vaikka pellolle yksin. Itse radalla asiat sitten yleensä onnistuvat paremmin, kun ei ole joku poni koko ajan hönkimässä niskaan. Kisapaikoilla Avaa nimittäin selvästi eniten häiritsevät lukuisat muut hevoset. Radalla tamma on taas oma itsensä ja antaa parhaansa, kuten aina.

Sukuselvitys

Avan isä Jak GER on upea kouluratsastuspainotteinen, musta, holstein ori. Sillä on säkäkorkeutta 172cm. Jak GER on melko vaatimattoman Recondite Warmbloodsin kasvatti, mutta orista kuoriutui sen kotipaikassa Skurvashissa grand prix-tasoinen kilpahevonen. Herra onkin kilpaillut painotelajissaan todella ahkerasti. Varsin hyväkäytöksinen ori sijoittui huimat 86 kertaa ennen siirtymistään kilpailueläkkeelle vuoden 2008 joulukuun KRJ Cupissa sijoittumisen myötä. Kouluratsastuskilpailujen lisäksi Jak GER on ottanut osaa myös näyttelyihin - hyvin tuloksin. Orin voittamien sertien avulla sen omistaja haki sille Ch-arvonimeä, joka sitten tottakai myönnettiin. Muita saman hevosen saavuttamia meriittejä ovat KRJ-II, KTK-III sekä YLA2. Tällä hetkellä Jak GER viettelee eläkepäiviään Skurvashissa. Se on rajatussa jalostuskäytössä. Jak GER on tähän mennessä saanut Avan lisäksi 6 hienoa jälkeläistä, jotka kaikki ovat saavuttaneet kilpailumenestystä ja useat ovat saaneet omaa jälkikasvuakin.
Jak GERin isä Doomride oli saksalaissyntyinen. Punarautias ori kiersi kouluratsastuskenttiä. Doomride ei kuitenkaan saavuttanut erityistä kilpailumenestystä, vaikka olikin keskivertohevosta parempi intermediate-tasolla. Mitä luultavimmin nuoruusvuosien useat omistajanvaihdokset vaikuttivat hevoseen paljon. Ori nimittäin löysi sen omistajan, jonka luona se loppuelämänsä asui, vasta 9-vuotiaana. Doomsriden jälkeläisten lukumäärä jäi hieman alle kymmenen. Ori oli säkäkorkeudeltaan 170cm.
Avan isänisä Doomriden isä Embedded oli vaaleanrautias holstein ori. Se menestyi huomattavasti jälkeläistään näkyvämmin. Myös Embedded oli henkeen ja vereen mitä parhain kouluratsu, mutta se saavutti menestystä esteradoillakin. Esteratsastuksessa orilla kilpaili Jacob Stockberg niminen kokenut ratsastaja. Hän sai Embeddedin loistamaan jopa 140cm radoilla. Aina eivät kilpailut kuitenkaan menneet hänenkään kanssa putkeen, vaan joskus ori löytyi kilpailutuloksista ihan viimeisimpien joukosta.
Doomriden emä, Last Monday taas painottui Jak GERin sukulaisille tyypillisesti pelkkään kouluratsastukseen. Tamma ei itse menestynyt erityisesti kilpailuissa, mutta sen jälkikasvu on kerännyt mainetta ja kunniaa emänsäkin edestä. Monet epäilevät jälkeläisten lahjakkuuden olevan peräisin ainakin osittain Last Mondayn ilmiömäiseltä isältä Forlornilta. Last Monday on herättänyt huomiota aivan pienestä asti, sillä harva sen isän jälkeläisistä jäi henkiin, vaikka ori astui kymmeniä tammoja. Last Mondaykin vaati kuitenkin hintansa, sillä sen emä kuoli kaksi viikkoa varsomisen jälkeen. Mustanruunikko Last Monday asui koko elämänsä ajan kasvattajansa luona.
Jak GERin emää sen suvussa edustaa Playcorpse niminen mustanruunikko tamma. Se asusti Recondite Warmbloodsissa, jonka kasvatti Jak GERkin on. Playcorpse ei elänyt sinä suotuisimpana aikana siittolalla, sillä paikan omistajan alkoholiongelman vuoksi asiat menivät vuosien ajan alamäkeen. Myöhemmin siittolan alkaessa taas kukoistaa Playcorpseakin alettiin nähdä kilpailukentillä oman kisaajansa kanssa. Tamman kilpailu-ura jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä ei kulunut kauaakaan aikaa, kun kaunisliikkeisen Playcorpsen oli jo aika jäädä kilpailueläkkeelle. Eläkkeellään ennen kuolemaansa se sai nauttia elämästä ja varsoi kauniita, terveitä jälkeläisiä melkein joka kevät eri oreista.
Avan isänemän Playcorpsen vanhemmat olivat molemmat oikein hienoja hevosia. Tamman isä Metzgore oli ruunikko, tulinen ori, joka kilpaili aina grand prix-tasolla saakka. Metzgoren menestyksen määrän voi päätellä jo pelkästään sen hetkellisestä, valtavasti suosiosta, jonka ori sai jalostuskäyttöön siirryttyään. Sana "hetkellinen" toteutui kuitenkin täydessä merkityksessään, eikä Metzgorea - todella harmittavaa kyllä - muistettu pian enää lainkaan. Ori jäi elämään vain menestyneenä nimenä sen jälkeläisjoukon sukutauluihin.
Playcorpsen emän Preluden nimen taas kuulee holsteinkasvattajien huulilta vielä nykyisinkin. Tamma menestyi eläessään tasaisen hyvin grand prix-luokissa. Se sijoittui hyvin lähes joka kerta. Ja niinä kertoina, joina sijoitus jäi saamatta oli vika yleensä ratsastajassa. Preluden nimi on harvinainen ilmiö muiden, kuin saksaan jääneiden hevosten suvuissa, sillä saksalaiset kasvattajat taistelivat henkeen ja vereen tamman jälkeläisistä, mikä tekee niiden saamisesta itselleen lähes mahdotonta. Prelude oli väritykseltään kaunis musta ja säkäkorkeutta tammalla oli 166cm verran.

Avan emä Melancholic on kaunis, kimo holsteintamma. Se viettelee nykyisin eläkepäiviä, mutta sillä on takanaan upea kilpailu-ura kouluratsastuksen parissa. Melancholic sijoittui sen aikana peräti 61 kertaa. Muutamat sijoituksista ovat jopa aivan tamman koulutustaso intermediaten luokista. Melancholicin korkea koulutustaso ja menestys saattavat hieman yllättää mikäli kuuntelee sen omistajan kuvausta melko jähmeästä ratsusta. Vieläkin vaikeampi sitä on uskoa, kun saa kuulla Melancholicin ansainneen KRJ-II-meriitin lajin laatuarvostelusta. On parempi elää siinä uskossa, että tamman omistaja on todella vaativaa tyyppiä. Melancholic on saanut 5 jälkeläistä Avan lisäksi. Niistä yhden nettisivut ovat kadonneet internetin syvimpiin syövereihin, mutta uskoakseni kaikki jälkeläiset ovat startanneet kouluratsastuskilpailuissa. Kromec Warmbloodsista Skurvashiin muuttanut Melancholic on säkäkorkeudeltaan 169 senttinen.
Melancholicin isä Autumn Shade oli Saksassa kilpailukenttien konkarina tunnettu ori. Vaaleanrautiaan orin menestys pysyi kuitenkin kotimaan rajojen sisällä, sillä Autumn Shaden kapasiteetti ei aivan riittänyt grand priix-tasolle, jolla maailman kärkihevoset kilpailevat poikkeuksetta. Se ei kuitenkaan surettanut orin omistajaa, sillä hevosella oli mitä upein luonne, rakenne ja liikkeet. Autumn Shadea käytettiin melko ahkerasti jalostuksessa. Se epäilemättä periytti ainakin kouluratsun lahjojaan jälkeläisilleen. Melancholic on hyvä näyttö siitä.
Avan emänisän Autumn Shaden isä Tragedy Eternal oli kansainvälisesti tunnettu jalostusori. Sen jälkikasvua löytyy Saksan lisäksi runsaslukuisena myös Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista. Tragedy Eternal oli kantakirjattu toiselle palkinnolle. Punaruunikko, säkäkorkeudeltaan 167cm ori periytti jälkeläisille ennen kaikkea hyvää rakennetta. Tragedy Eternal ei ollut kilpailukenttien kuninkaaksi sen kiivaanpuoleisen luonteen tähden.
Myöskään Autumn Shaden emä ei tullut tunnetuksi kilpailukentillä. Pulchritude niminen tamma päätyi huutokauppateitse Ranskasta Saksaan. Se päätyi Henrich Drackenille, saksalaiselle hevosvälittäjälle, mutta mies rakastui sosiaaliseen tammaan siinä määrin, että kiertoon laittamisen sijaan piti sen itsellään. Siitä huolimatta, ettei Pulchritude ollut mikään menestyskukkanen sen omistaja huolehti, että tamman varsojen isät olivat aina Saksan orikaarrin valioyksilöitä.
Melancholicin emä Blue Thrones oli jälkeläisensä tavoin kimo. Tammasta kaavailtiin grand prix-tason kouluratsua, mutta tapaturma pilasi jo nuorena sen kilpailu-uran. Blue Thrones ehti kilpailla vain 6-vuotiaaksi asti ja tavoiteltu taso jäi tavoittelemattomiin. Tamman tapaturmassa vauriutunut jalka ei kestänyt lainkaan ratsastuksen tuomaa rasitusta, mutta se sai jäädä omistajalleen siitostammaksi. Ihan joka hevonen ei olisi saanut kokea sitä etuoikeutta, sillä siittolan omistajalla oli paljon hevosia, eikä yhtään karsinaa voinut pitää varattuna turhanpäiten. Blue Thronesin jäämisen salaisuuskin selvisi hyvin pian: se oli siittolan omistajan suosikkihevonen.
Avan emänemän Blue Thronesin isä Animatronic oli harmaankimo holsteinori. Sen nimi herätti kummastusta Avan emän puolen sukutaulussa. Valjakkoon painottunut Animatronic oli nimittäin poikkeuksellisen raskas rotunsa edustaja. Sen jokainen lihas oli treenattu huippuunsa, joka ei ollut etenkään ranskalaisten kasvattajien mieleen. Valjakkohevospiireissä Animatronicin nimeä arvostettiin enemmän. Ori periytti kuitenkin jälkeläisilleen puhtaita askellajejaan. Niistä on ilman muuta ollut hyötyä sen kouluratsastukseen painottuneille jälkeläisille, joita oli muutamia.
Blue Thronesin emä Industrial Twilightkaan ei ole Avan suvun kukkasia, mutta tamma oli aikoinaan kaunis näky - siis ennen kuin sen omistaja päästi sen pullukkaan kuntoon. Kilpailumenestystä Industrial Twilightilla ei ollut sillä se toimi vain piensiittolalla jalostushevosena. Tamman jälkikasvua on pääosin vain Saksassa, mutta muutama varsa on eksynyt ulkomaillekin.
Sukuselvitys © Sidar, kiitos!

Kilpailukalenteri

Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 34kpl, joista voittoja 5kpl.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät