Meriitit

♥  Huhtikuun 2015 kantakirjaustilaisuus, = 18 + 17 + 18 + 16,5 = 69,5p. KTK-III

Jälkeläiset

Ikääntyminen

Luonnekuvaus

Arpo on aikanaan tuotu Suomeen Briteistä ja se on ehtinyt kiertää useammalla omistajalla ennen meille päätymistään. Luonteen tai olemuksen perusteella en olisi ponia ostanut, se on myönnettävä. Toisaalta se on poniksi varsin kapasiteetikas ja sille päälle sattuessaan myös hyvä ratsastettava. Parasta siinä on kuitenkin sen laadukkaat liikkeet, se on liikkeiltään kuin hevonen. Mutta luonteeltaan Arpo on vähän juntti. Se jakaa ihmisten mielipiteitä, sillä vaikka ihan kaikki eivät arvosta sen juntturamaista luonnetta, niin löytyy niitäkin, jotka siitä tykkäävät.

Hoitaessa Arpo osaa olla vähän raskas, koska sitä ei aina jaksaisi kiinnostaa kuunnella ihmistä, eikä se luonnostaan oikein kunnioita toisen henkilökohtaista tilaa. Se saattaa ihan suvereenisti astua taluttaessa ihmisen kantapäälle tai kavioita puhdistaessa laskea jalkansa suoraan ihmisen varpaille. Eikä se edes huomaisi seisovansa jonkun jalan päällä, ellei sieltä alimmaisena olevan jalan omistajan suusta kuuluisi "Arpo perhana!". Enkä ole varma, onko Arpo vain luonnostaan niin röyhkeä (on se varmaan sitäkin), vai eikö se vain tajua, mutta sille on kamalan vaikea muistaa sääntöjä ja se yrittää yhä uudelleen ja uudelleen kokeilla, josko tänään saisikin tulla karsinasta ihmisen "yli" - vaikka eilen ei saanut, eikä minään päivänä sitä ennenkään. Arpo se jaksaa kokeilla - tai sitten se on vain tooodella hidas oppimaan. Ehkä vähän tyhmäkin, kenties. Onneksi se on muuten aika simppeli ja temperamentiltaan ennemmin rauhallinen ja periaatteessa ihan ystävällinenkin. Ei se koskaan pure, potki tai kiukuttele.

Ratsastaessa Arpo on vähän vekkuli. Useimmiten se on alkuun aika hidas ja siltä saa vaatia ihan kunnolla, jotta se alkaisi työskennellä tosissaan. Se on aika mukavuudenhaluinen ja alkaa mieluusti nojailla ihmisen kädelle, jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Kuitenkin sillä on myös hepulipäivänsä, jolloin se keksii säikähdellä jo vuosia samassa kohdassa ollutta jauhesammutinta "hui kato, tohon on ilmestynyt tommonen!" tai tehdä porsasamaisen vinkaisun saattelemia pukkeja. Eipä sillä, että nämä reaktiot kovin kummoisia olisivat ja yleensä niistä seuraa vain se, että poni joutuu kovemmin töihin. Toisaalta hepulipäivien energia on hyvä juttu, joten sikäli niistä kannattaa ottaa kaikki irti. Arpo on siitä jännä, että jännittyessään sen reaktio on ennemmin hidastuminen kuin kuumuminen.

Kouluratsastuksellisesti Arpon paras puoli ovat tosiaankin sen liikkeet. Ori itse asiassa näyttää ulospäin helposti paremmalta kuin miltä se tuntuu. Se ei ole ihan niin helppo ratsastaa kuin mitä voisi kuvitella; se jättäytyy helposti vähän ratsastajan kannateltavaksi, jos siihen vipuun menee. Silloin poni kyllä heiluttelee jalkojaan varsin kivan näköisesti, mutta samalla vähän nojaa kädelle, eikä liiku ihan itse rehellisesti eteenpäin. Kun sillä osaa ratsastaa, se kuitenkin suorittaa vaativan tason liikkeet ja on oikeastaan varsin hieno ratsastaa. Se vain pitää saada sieltä ryhdikkääksi ja kevyeksi ensin.

Esteillä Arpo ei ole ihan parhaimmillaan ja se on oikeasti harvoja hevosyksilöitä, joilla vauhti ei ainakaan lisäänny esteradalla. Kyllähän se hyppää, mutta jää helposti vähän laiskaksi, eikä aina vaivaudu ihan nostelemaan jalkojaan kunnolla. Sen kanssa haasteena onkin saada sopiva, etenevä tempo pysymään yllä. Hypyssä sitä saa tosiaan vähän kannustaa, ettei sieltä tule puomeja mukaan. Se on kuitenkin sanottava Arpon eduksi, että se ei ala kyllä kieltelemään.

Maastossa Arpo vähän piristyy ja usein ainakin pakkaskelien ensimmäiset maastot voivat olla jopa aika vauhdikkaita. Laukkapätkillä siltä saattaa tulla tuttu vingahdus, mutta mitä enemmän se pääsee laukkailemaan, sitä nopeammin se siihenkin vähän turtuu. Päivästä riippuen Arpo saattaa kyllä kyttäillä asioita, mutta ei se sitä kauaa jaksa tehdä jos huomaa, että ratsastaja noteeraa lähinnä käskemällä eteen. Vedestä Arpo tykkää. Jo sateella muodostuneet vesilätäköt on sen mielestä syytä käydä kuopimassa ja ihailemassa niistä heijastustaan, mutta oikein uimaan päästessään se vasta innostuukin. On siinä välillä pitelemistäkin, kun se se vaan virtahepona paahtaa menemään, eikä malttaisi tulla takaisin rantaan.

Traileriin mennessä Arpo joskus kyselee, onko pakko. Vastaavasti trailerista saa olla tarkkana, ettei se ihan jyrää sieltä tietään ulos. Arpo matkustaa ihan rauhallisesti, mutta kyllä siitä näkee, että vähän on jännää päästä aina uusiin paikkoihin. Kilpailupaikoilla se onkin usein alkuun vähän jännittynyt, mutta tasaantuu nopeasti. Kilpailutilanteessa se on yleisesti ottaen aika samanlainen kuin kotonakin. Jännittyneisyys voi joskus verryttelyn alussa näkyä hitautena, mutta onneksi se pääsee melko nopeasti yli jännityksestään.
Luonnekuvaus © Ligeia

Sukuselvitys

Artun isä Bucas Houston on ruunivoikonkimo, 143 cm korkea ori, joka vaikuttaa Iso-Britanniassa. Houstonin omistaja kilpailee orilla este- ja kouluratsastuksessa edelleen orin ollessa hyväkuntoinen 18-vuotias. Bucas Houston on komea ja hienoluonteinen ori, joka on periyttänyt jälkeläisilleen voimakasta rakennetta ja kaunista kaulaa. Ori on kotimaassaan kantakirjattu II-palkinnolle jääden vain kahden pisteen päähän I-palkinnosta. Ratsastettavuudesta ori sai erinomaiset pisteet, mutta rakennepisteet eivät aivan yltäneet ensimmäiselle palkinnolle.

Bucas Houstonin isä, eli Arpon isänisä Bucas Barrymore on upeaakin upeampi kimo ori, joka ihastutti useissa näyttelyissä ja jalostuskatselmuksissa myös kotimaansa ulkopuolella ja se saikin aikanaan jalostusluvan jopa kolmessa eri maassa. Nykyään Barry on 28-vuotias, virkeä eläkeläinen.

Artun isänisänisä Grayland Great Buster oli poikansa tapaan myös varsin tunnettu poni rotupiireissä. Tämä 146-senttinen, kimo ori vavahdutti etenkin esteradoilla aikoinaan omistajansa kanssa, sijoittuen jopa hevosluokissa isompiensa ohi. Buster oli luonteeltaan kuulemma melko orimainen, mutta ratsuna yhteistyökykyinen.

Tunida Rose, Artun isänisänemä oli pienikokoinen, rautias tamma, joka teki uransa erään menestyksekkään ratsastusseuran nimissä, jossa se toimi erään näpsäkän junioriratsastajan nimikkoratsuna kilpaillen sekä esteillä että koulussa hyvällä menestyksellä.

Artun isänemä Bucas Mariel oli ruunivoikko, pienikokoinen (säkäk. 134 cm) tamma. Maryksi kutsuttu poni asusteli elämänsä kasvattajansa tilalla toimien siitostammana. Luonteeltaan Mary oli kuuleman mukaan hieman ärhäkkä, mutta silti sillä teetettiin kuitenkin 9 varsaa.

Marielin isä (eli Artun isänemänisä) Bucas Myron oli niinikään saman kasvattajan kasvattamia poneja, voikko ori, joka myytiin aikoinaan Ruotsiin. Myronin liikkeistä ei ole sen enempää tietoa, mutta jälkeläisiä orilla näyttäisi olevan 8 kappaletta. Bucas Adele oli yksi tammoista, jonka kasvattajansa astutti Myronilla. Adele oli ruunikko tamma, jolla oli kuulemma todella kaunis rakenne. Adele itse jätti 4 jälkeläistä, joista yksi myytiin kuulemma Suomeenkin.

Artun emä Likelion’s I’m So Cute oli ruunivoikonkimo lupaava nuori tamma, joka ei valitettavasti ehtinyt saada kuin kaksi varsaa ennen lopettamiseen johtanutta ähkyä, jonka tamma sai päästessään yöllä käsiksi kauralaarille. Kaunis tamma kuitenkin oli ja saikin kunniamainnan erään rotunäyttelyn varsaluokassa.

Artun emänisä Likelion’s Super Star oli hieno pikkuori. Tämä ruunivoikko ori oli vain 131 cm korkea, mutta ansioiltaan sitäkin suurempi. Super Star kilpaili mm. kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä ja jalostustarkastuksessa sai ylistystä rakenteestaan ja liikkeistään. Ori kantakirjattiinkin erinomaisin pistein ensimmäiselle palkinnolle ja sai astutusluvan peräti kuudeksi vuodeksi.

Super Starin isä, eli Artun emänisänisä Lion King DK oli Tanskassa syntynyt ori, jonka kunniaksi itse asiassa omistajansa Mary-Ann valitsi kasvattajanimekseen Likelion'sin. Lion King oli 138-senttinen kimo, joka päätyi Mary-Annin ensimmäiseksi omaksi hevoseksi. Lion Kingilla oli erinomaisen hyvä luonne, jota se periytti myös kolmelle jälkeläiselleen.

Trional Tracy Mae (Artun emänisänemä) oli myöskin Mary-Annin oma poni, kaunis ruunivoikko tamma. Poni sijoittui kaksi kertaa paikallisessa näyttelyssä, kerran toiseksi ja kerran ensimmäiseksi saaden tittelin "paras tamma". Tracy Mae sai kaksi jälkeläistä.

Artun emänemä Likelion’s I’m So Beautiful oli ruunikonkimo tamma, joka ei ollut mitenkään tunnettu, mutta omistajalleen sitäkin rakkaampi. Lempeäluonteinen tamma vietti elämänsä ihan harrastehevosena ja sai yhden jälkeläisenkin.

Likelion’s Wonderful Vision, Arpon eei, oli kimo ori, joka ei myöskään ollut mitenkään tunnettu, mutta kuvien perusteella erittäin komea kylläkin. Se kantakirjattiin II-palkinnolla ja hyväksyttiin jalostukseen kahdeksi vuodeksi. Noiden kahden vuoden aikana se sai vajaa kymmenisen jälkeläistä.

Artun emänemänemä Rose Red Alinda, ruunikko tamma, oli toinen Mary-Annin kantatammoista. Alinda oli vaatimattoman näköinen, mutta äärimmäisen hyväluontoinen ja rehellinen poni, jota jopa lapset pystyivät käsittelemään ongelmitta. Alinda astutettiin neljään kertaan ja sai kolme ori- ja yhden tammajälkeläisen.
Sukuselvitys © Cery - Aida Connemaras

Kilpailukalenteri

Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 41kpl, joista voittoja yhteensä 4kpl.