Meriitit
♥ Lokakuun kantakirjaustilaisuus, 28.10.2017 =
19 + 18 + 18 + 18 = 73p. KTK-II
Jälkeläiset
Ikääntyminen / Näyttelymenestys
Täytti 3 vuotta 17.01.2009 - Täytti 4 vuotta 17.03.2009 - Nyt 13 vuotias
NJ
♥ 03.10.2017 - Cadogan Ponies - Päätuomari Lissu T. - irtoSERT
♥ 20.10.2017 - Lily's Trotters - Päätuomari Jannica - irtoSERT
Luonnekuvaus
Antti on rauhallinen ja luotettava, varmajalkaisempaa otusta voisi olla mahdoton löytää. Esittää aina kovaa jätkää
luimien ja hampaat välkkyen, mutta eipä se mitään tee kun muistaa vain itse olla rauhallinen. Antin kanssa täytyy
olla päättäväinen ja näyttää, että siltä ei pyydetä mitään vaan käsketään. Hoitaessa Antti saattaa uhkailla
ja kiusoitella hoitajaansa, mutta ei ikinä, missään tilanteessa tekisi mitään pahaa kenellekään. Se on oikein kivakin
harjattava ja hoidettava, jos sen kanssa osaa olla tomera ja itsepäinen, jolloin tämäkin ori joutuu nöyrtymään. Antti
on kuitenkin aika vaativa, sillä se tosiaan tarvitsee käskemistä ja tomeruutta, se ei toimi pelkästään porkkanapussia
heiluttelemalla ja herkkuja lappaamalla, vaan tarvitsee itselleen johtajan. Kun asetelmat on siis selvät, on Anttikin
oikein mukava poni. Kavioiden putsaamisessa ei ole yleensä mitään ongelmaa, joskin joskus poni saattaa yrittää repiä
jalkoja kädestä alas, napakalla komentamisella tästäkin päästään. Harjaamisesta Antti nauttii, kunhan on ensin
rauhoittunut. Anttia voit harjata ja hieroa vaikka kuinka kauan ja se vain nauttii alahuuli lörpöttäen. Suitsimisessa
ja satuloinnissa ei yleensä ole mitään ongelmaa.
Taluttaessa Antti on yleensä vikkelä ja turpa ensimmäisessä pusikossa. Se steppaa ja nyhtää päällään riimunnarua pois
taluttajan kädestä. Tammojen läheisyydessä temppuilu vain voimistuu. Siitä syystä suosittelen taluttamaan Anttia naru
suussa tai suitsilla. Ori kuitenkin pysyy käsissä, jos vain muistaa olla napakka ja kääntää sitä välillä vaikka
voltille.
Ratsastaessa Antti on itsepäinen ja vaativa. Se on ahne ruualle, eikä halua missään tapauksessa tehdä töitä jos
on mahdollisuus laiskotteluun tai syöpöttelyyn. Siksi ori vaatii jälleen kerran tomeran ratsastajan, joka näyttää
sille kaapin paikan. Mikäli tämän orin antaa kerrankin kenkkuilla, siitä tavasta on vaikeaa päästä irti. Jos kuitenkin
heti alusta näytät, että sinä olet se joka määrää -ei suinkaan Antti, niin tämäkin oripoika todennäköisesti antaa
periksi. Antti ei kuitenkaan tee ratsastaessakaan mitään ilmaiseksi, vaan vaatii työtä ja tekemistä jatkuvasti: oli
sitten kyse esteistä tai koulun vääntämisestä. Kuitenkin, jos jaksat olla tomera ja tehdä töitä, huomaat että Antti
onkin miellyttävä ja osaava ratsastettava.
Kouluratsastus ei ole se Antin mielilaji. Antin mielestä mikään ei voi olla tylsempää kuin juosta ympyrää kaula
kaarella ja jalat nätisti nousten. Se temppuilee koko ajan, ja odottaa pientäkin keskittymisen herpaantumista,
jotta pääsisi laiskottelemaan. Jos kuitekin keskityt koko ajan ja pidät Antin työn touhussa, alkaa tulostakin
syntymään. Antti on loppujen lopuksi oikein osaava ratsu. Antin kanssa tomerat alkuverryttelyt ovat tärkeät,
sillä jos pistät sen heti alusta asti liikkumaan kunnolla eteen, taivuttelet sen kunnolla ja jos ratsastat alusta
asti sitä kunnolla sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa, saat sen taatusti toimimaan kunnolla lopputunnistakin. Antti
onkin yleensä alkuverkkojen jälkeen erittäin miellyttävä ratsastettava.
Esteratsastus on sitten ehdottomasti se Antin laji. Tämä ori pitää vauhdista ja hyppäämisestä, ja osaakin sen erittäin
hyvin. Antti omaa loistavan hyppytyylin ja siltä löytyy kapasiteettiä vaikka muille jakaaa. Tässäkin lajissa tosin
se alkuverkka ja tomera asenne ratkaisevat paljon. Napakalla asenteella kuitenkin pärjää pitkälle. Antti on hyvin
nopea ja ketterä ori, vaikka ei aina siltä näyttäisikään. Antti ei kuumu esteillä liikaa, vaan sitä voi helposti
pyytää menemään kovempaa tai hidastamaan -ja se tottelee. Uusinnatkin sujuvat hienosti, sillä pyydettäessä Antin
saa laukkaamaan ja kääntymään yllättävänkin nopeasti!
Maastossa Antin kanssa on oikeastaan erittäin kiva mennä. Maastossa se ei ikinä temppuile, vaan nauttii itsekin.
Antti ei ole säikky, vaan se on tottunut hienosti sekä autoihin että muihinkin eteen tuleviin asioihin. Antti
rakastaa rauhallisia käyntimaastoja, pitkiä maastoreissuja maastoesteineen tai reippaita laukkapyrähdyksiä
sänkipellolla. Kesäisin Antin kanssa on kiva myös käydä uimassa, sillä se rakastaa vettä. Se juoksee veteen,
kuopii ja roiskii, nuuhkii ja pärskii. Kesäisin käymmekin pojan kanssa usein uimassa, sillä se on erittäin
hyvää kuntoiluakin ja piristää kummasti tämän joskus äkäisenkin orin mieltä!
Kisoissa Antti jatkaa oikeastaan samaa rataa kuin kotonakin. Sen on vain toisinaan erittäin hankala keskittyä kaikkien
ihanien tammojen ja hälinän keskellä. Orin keskittyminen herpaantuu vähän väliä ja sen kanssa saa todella tehdä töitä.
Kuitenkin, parin napakan komennuksen jälkeen, kun pääset esteradalle.. Huh, tämä poika osaa myös antaa kaikkensa!
Sukuselvitys
i. Kaney
|
ii. Maxim II
|
iii. Maddox's Superjump
|
iie. Hattie FG
|
ie. Rant Wheeper
|
iei. Queen's Wallace
|
iee. Queen's Cherise
|
e. Sax Silvia
|
ei. Going to heaven
|
eii. Gifford III
|
eie. Lady Acelia
|
ee. Margareta
|
eei. Frozen Zack
|
eee. Silvermoon's Gina
|
Antin isä, Kaney, on 145 cm korkeutta omaava, estepainotteinen kilpatykki, joka nauttii täydestä sydämestään
esteiden ylittämisestä. Rutkasti sijoituksia kerännyt herrasmies on kilpaillut aluetasolla pääasiassa, mutta tililleen
on saanut myös muutamat kansallisen tason estekilpailut. Kaney on melko helppo käsitellä, niin selästä kuin maastakin
ja tätä piirrettä se on yrittänyt saada myös eteenpäin kahdeksan reippaan jälkeläisen voimin.
Isänisä, Maxim II, on myöski estepainotteinen komistus, joka omaa loistavien hyppyjen lisäksi tarpeeksi
kärsivällisyyttä koulukiemuroihin. Säkäkorkeutta tällä herralla on 142 cm ja väritykseltään se on tummanruuniko
läsipää. Orin kanssa on kantakirjaan pyritty, mutta ainakaan vielä sinne ei ole päästy. Jälkeläisiä Maximila on
ainakin 12 kappaletta.
Isänisänisä, Maddox's Superjump, on jopa kolmenkymmenen jälkeläisen isä, joka on hypännyt menestyksekkäästi
kansallisella tasolla 110 cm luokkia usean vuoden ajan. Jo varsana se hyppi aitojen yli tarhoista ja harva se päivä
sitä metsästettiinkin naapurin pelloilta ja metsistä. Tästä huolimatta ori oli oikein kultainen luonteeltaan.
Isänisänemä, Hattie FG, on kimo, yleispainotuksen omaava tamma, jolta sujuu niin koulu vaativalle tasolle
asti, että esteet jopa 90 cm asti vaivatta. Säkäkorkeutta Hattiella on 146 cm ja se on kantakirjattu ensimmäiselle
palkinnolle lähes täysin pistein. Jälkeläisiä tällä super-tytöltä on lukuisia, 16 kappaletta nimittäin.
Isänemä, Rant Wheeper, on 143 cm korkea, koulupainotteinen tamma. Tumman rautiaalla tammalla on sirot vuohis
sukat jokaisessa jalassa ja siroa, ilmeikästä päätä on koristamassa kapea piirto. Vaativissa luokissa kilpaileva tamma
on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja jälkeläisiä sillä on 13 kappaletta. Luonteeltaan tamma on lujatahtoinen, mutta
erittäin äidillinen ja luotettava.
Isänemäisä, Queen's Wallace, on yleispainotteinen, 141 cm korkea, rautias ori, joka muistuttaa luonteeltaan
lauhkeaa ruunaa ennemminkin. Rauhalisuuden perikuva on pärjännyt loistavasti koulukentillä, mutta on myös hypännyt
keskikokoisia ratoja ihan kivalla menestyksellä. Jälkeläisiä sillä on hienot 18 kappaletta, joista lähes jokainen on
aktiiviseti kilpaileva.
Isänemänemä, Queen's Cherise, on nuorempana tyttönä kilpaillut menestyksekkäästi aluetasolla koulupuolella,
mutta loukkaantui onnettomuudessa ja tätänykyä elelee leppoista maalaiselämää eräällä englantilaisella maatilalla
muiden eläinten seurassa. Punarautias-tamma omaa korkeutta 144 cm ja rakenteeltaan se on melko kevyen oloinen.
Jälkeläisiä tammalla on vain kolme kappaletta, sillä sen keho ei enää kestäsi varsomista.
Antin emä, Sax Silvia, on 145 cm korkea, rautias tamma, joka on loistanut niin koulu- kuin estekentilläkin
hienosti. Taitava ja kuuliainen ratsu on kilpaillut useaan otteeseen kansallisella tasolla, tätä nykyä se viettää
rauhallista eläkeikäänsä eräällä maatilalla Pohjois-Britanniassa. Jälkeläisiä tällä hieman iäkkäämmällä tammalla
on 17 kappaletta.
Emänisä, Going to Heaven, on väritykseltään kimo komistus, joka on useissa näyttelyissä meestynyt ja voittanut
luokkansa. Kantakirjaankin ori on päässyt toiselle palkinnolle. Kentäpainotteinen herrasmies on kovin lempä luonteeltaan,
vaikkakin kyllä hieman äkkipikainen. Jälkeläisiä tällä 142 cm korkealla komistuksella on 15 kappaletta.
Emänisänisä, Gifford III, on 141 cm korkuinen, rautias oripoika, joka rakastaa metkuilua. Mitä enemmän
omistaja/hoitaja kavahtaa tai muuttaa väriään, sitä hausekmpaa Giffordilla on. Metkulijan luonteestaan huolimatta
ori on kovin ihmisrakas ja seurallinen, tästä syystä se ei ole ikinä päässytkään kovin pitkälle kilpaurallaan,
sillä perhe, johon Gifford ostettiin kasvattajaltaan, haluaa pitää sen loppuun asti. Perheen vanhin tytär on kuitenkin
aluetasolla kilpaillut herran kanssa. Jälkeläisiäkin se on kolme kappaletta siittänyt.
Emänisänemä, Lady Acelia, on myöskin kimo tamma, jolta säkäkorkeutta löytyy huimat 147 cm. Hieman
rotevahko tamma on omiaan maastoesteillä, joissa sillä kilpaillaankin paljon. Aluetason ratsu hyppii intoa
täynnä esteistä ylitse, mitä erikoisempi este, sen parempi. Rämäpääksikin kutsutulla tammalla jälkeläisiä on
vain kaksi kappaletta.
Emänemä, Margareta, on punarautias, läsipäinen hienohelma, joka sipsuttaa menemään vaativatkin koulukiemurat.
Tarkkaavainen ja herkkäsuinen tamma nauttii saamastaan huomiosta ja poteekin usein mustasukkaisuudesta. Peruskiltti
tamma on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle ja jälkeläisiä sillä on teetetty jo 12 kappaletta.
Emänemänisä, Frozen Zack, on kimo, hieman kiukkuinen ori, joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Mitä kauneiman
rakenteen omaava herra on kilpaillut kouluratsastusta kansallisella tasolla muutaman vuoden ajan sekä se on
kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle lähes täysin pistein. Jälkeläisiä tällä herra täydellisyydellä on 21
kappaletta, lähes jokaisella isänsä kaltainen pikainen luonne ja loistava rakenne.
Emänemänemä, Silvermoon's Gina, on luonteeltaan räväkkä ja lempeä, itsepäinen, mutta silti hyvinkin
kuuliainen. Väritykseltään tamma on tummaruunikko, otsaa koristamassa pienenpieni tähden aihe. Koulupuolella
kilpaillut tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja on ollut yksi suosituimmista Silvermoon's kasvateista
jalostuspuolella. Puhtaat ja irtonaiset liikkeet ovat myös jälkeläisten tavaramerkki. Yhteensä tammalla on
jälkeläisiä 23 kappaletta.
Sukuselvitys © Nenna, kiitos!
Kilpailukalenteri
Sijoituksia ERJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 53kpl, joista voittoja yhteensä 13kpl.
Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 1kpl.
Pvm |
Paikka |
Laji |
Luokka |
Sijoitus |
13.09.2009 |
Mt. Golden Rose |
KRJ |
Helppo A |
4./100 |
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
Valmennukset
20.09.2010, valmentajana Eva (Omistajan kirjoittama)
Ratsukko saapui kentälle ylvään näköisenä. Upea connemara ori katseli ympärilleen hiukan säikyn oloisena ja
korvat heiluen puolelta toiselle. Ratsastaja nauroi selässä orin tuntuvat aikapommilta. Nauroimme yhdessä
orin hullunkuriselle ilmeelle ja kehotin ratsukkoa jatkamaan uralla käynnissä. Pikkuhiljaa Antti rauhoittui
ja alkoi laiskottelemaan. Käynti muuttui ripeän jännittyneestä velton laiskaksi. Kehotin Jennaa
olemaan topakkana ja käskemään oria kunnolla eteenpäin. Parempi kerran kunnolla kuin monta kertaa
ei niin napakasti. Jenna näpäytti oria raipalla ja kertoi istunnallaan orille hyvin selvästi
vauhdin olevan liian hidas. Antti näyttikin ymmärtävän ja pian käynti olikin taas ripeää, joskin tällä
kertaa mukavan rennon oloista. Kehotin Jennaa aloittelemaan alkuverryttelyn. Alkuverryttelyissä
keskityimme erityisesti saamaan orin mahdollisimman rennoksi ja reippaaksi. Takajalat ja selkä
kunnolla töihin, poni ratsastajan käden ja pohkeen väliin. Sitten olikin vuorossa välikäynnit
pitkin ohjin sillä välin kun rakentelin ratsukolle esterataa. Kokosin kentälle kolme estettä kahdeksikolle
niin, että ensimmäinen este on lyhyen sivun keskellä, toinen keskellä kenttää ja kolmas toisen lyhyen
sivun keskellä. Kehotin teitä ensin tulemaan toisen lyhyen sivun esteen verryttelynä. Tässä vaiheessa
este oli noin 50cm korkea ristikko. Antti innostui esteen nähdessään, mutta pysyi kuitenkin hyvin
ratsastajan käsissä joten verryttelyhyppy meni hienosti. Seuraavaksi oli tehtävänä hypätä lyhyen sivun
este ja kentän keskellä oleva este ympyrällä. Tässä vaiheessa toinen este oli 50cm korkea pysty ja kentän
keskellä oleva este 50cm korkea ristikko. Muistutin hyvän tien ja lähestymisen tärkeydestä kaarevalla uralla
hypätessä. Puolipidätteet ovat tärkeitä ja muistathan ratsastaa sisäpohkeen kunnolla läpi ennen hyppäämistä.
Aluksi ympyränne ei ollut pyöreä, joten lähestyminen kentän keskellä olevalle esteelle oli vino. Antti pelasti
tilanteen hyppäämällä karmean näköisen hirven loikan, eikä puomi tippunut. Muistathan myödätä kunnolla esteelle!
Tulitte esteet uudestaan ja tällä kertaa onnistui. Vaihdoimme suuntaa ja ympyrää, jotta Antti pääsisi tutustumaan
myös toisella lyhyellä sivulla olevaan esteeseen. Tähän suuntaan Antti oli hiukan jäykempi, joten sisäpohkeen
läpi ratsastaminen oli hankalampaa. Kohta päästin teidät kuitenkin esteille, ja tehtävä sujuikin heti hienosti.
Niimpä vaikeutimme tehtävää. Nyt kaikki kolme estettä ratsastettaisiin kahdeksikkona niin, että keskimmäisen esteen
päällä vaihdettaisiin laukkaa. Muistathan ratsastaa uuden sisäpohkeen läpi jo ennen keskimmäistä estettä, katse
pitkälle uuteen suuntaan ja puolipidäte ennen estettä! Esteen päällä uudet laukkapohkeet eikä uuteen suuntaan
ohjaava ohjasapukaan ole pahitteeksi. Aloititte. Antti kulki hienosti käden ja pohkeen välissä kuunnellen ratsastajaa
sataprosenttisesti. Kuitenkaan laukka ei vaihtunut keskimmäisen esteen päällä, vaan vasta sen jälkeen. Tulitte
esteet uudestaan ja tällä kertaa onnistui. Korotin lyhyen sivun esteitä 70cm korkuisiksi, keskimmäisen esteen jätin
60cm korkuiseksi. Tällä kertaa tehtävä onnistui heti, hienoa! Tulitte tehtävän onnistuneesti vielä putkeen pariin kertaan
jotta laukka vaihtuisi molempiin suuntiin. Onnistuitte hienosti ja yhteistyötänne oli ilo seurata! Annoin teille luvan
siirtyä loppuverryttelyihin. Teillä on ratsukkona hurjasti kapasiteettia, Antti on hieno ja erittäin kuuliainen esteratsu.
Vielä hiukan tarkkuutta Jennan ratsastukseen ja vielä lisää treeniä ratsukkona, jolloin teistä tulee varmasti
upea pari estekentille!
03.08.2009, valmentajana Janina S. (Omistajan kirjoittama)
Ratsukko tuli kentälle laiskemmanpuoleisemmassa käynnissä. Kun alkulämmittelyjä alettiin kentällä ratsastamaan,
ratsastaja kuitenkin piti huolen että poni meni koko ajan reipasta ja tasaista tahtia ilman hidasteluita. Kulmissa
Antti meinasi aluksi oikoa, mutta ratsastaja korjasi asian hyvin ratsastamalla ponin kulmaan kunnolla. Alkukäyntien
aikana tehtiin pieni, mutkitteleva pujottelurata uran sisäpuolelle. Muutaman itsenäisesti ratsastetun voltin ja
pääty-ympyrän jälkeen lähdettiin harjoittelemaan kunnolla ponin asettamista ja taivuttamista kartioradalle. Kun
harjoitukset sujuivat hyvin, rata poistettiin ja ratsukko siirtyi toiselle puolelle kenttää, jossa ratsukko alkoi
ravaamaan pääty-ympyrällä. Antti meinasi muutamaan otteeseen hidastaa vauhtiaan, mutta ratsastaja käski ponia
eteenpäin ja Antti totteli hyvin. Pääty-ympyrän tarkoitus oli harjoitella vielä asettamista ja taivuttamista. Kun
ratsastaja sai Antin asetetuksi ja taipumaan hyvin, tehtiin sama myös toiseen suuntaan. Tähän suuntaan asetus ja
taipuminen tulivat nopeammin. Seuraavaksi ratsukon tehtävä oli ravata kolmikaarinen kiemuraura. Kaarissa ratsastaja
muisti taivuttaa ponin oikein ja myös suoristukset pelasivat hyvin. Seuraavaksi harjoiteltiin laukan kanssa kahdeksikkoja.
Laukka tuli vaihtaa käynnin kautta. Ratsastaja oli saanut ponin hyvin kuulolle, joten hidastamiset eivät tuottaneet
ongelmia, kuten eivät laukannostotkaan enää muutaman kerran jälkeen. Tämän harjoituksen aikana Antti alkoikin jo hakeutua
hieman kuolaimelle. Seuraavana harjoituksena oli laukata kiemurauraa, ilman laukanvaihtoja. Myös tämä harjoitus onnistui
hyvin. Seuraavaksi aloitettaisiinkin kunnolla koulun vääntäminen. Ensimmäiseksi helpon A:n tehtäväksi otettiin lisätty
käynti. Lisättyä käyntiä harjoitellessa Antti meinasi muutamaan otteeseen nostaa ravin, josko niin olisi päässyt
helpommalla. Muutaman yrityksen jälkeen kuitenkin tuli lisätty käynti, vaikka tempo olikin melko reipas. Seuraavaksi
Antti näytti, miten hienosti osaa tehdä tehtävät, jos siltä vaatii kunnolla. Lisätty ravi nimittäin onnistui niin hyvin,
ettei sitä tarvinnut uusia. Tässä välissä koetettiin uudestaan lisättyä käyntiä, ja tällä kertaa vauhtikin oli
hillitympi. Seuraavana tehtävänä oli pohkeenväistö. Antti ei astunut kunnolla ristiin ja lopusta poni kävelikin
ihan normaalisti. Seuraavalla kerralla ratsastaja käytti enemmän pidätteitä, jotta vauhtia olisi saatu hiljaisemmaksi
ja ponin huomio olisi ratsastajassa. Tällä kertaa vauhti oli rauhallisempi ja hieman ennen puoltaväliä kenttää ratsukko
menikin hienoon pohkeenväistöön. Vielä kerran pohkeenväistöä koitettiin, ja koska se meni hyvin, päätettiin
pohkeenväistöstä siirtyä seuraavaan tehtävään, sulkutaivutukseen ja tästä siirryttiin avotaivutukseen. Kummatkaan
eivät ratsukolle tuottaneet ongelmia, mutta avotaivutuksessa Antti olikin jo hakeutunut kuolaimelle ja työskenteli
nyt myös takaosa kunnolla hommissa. Loppuvalmennuksen aikana harjoiteltiin helpon A:n tehtäviä yhdistettyinä mukaviin,
rentoihin pikku tehtäväratoihin ja leikkeihin (jossa myös ratsastaja sai tasapainotella). Ratsukon suoritukset
tehtäväradoilla olivat hyviä. Ratsukko teki hyvää yhteistyötä valmennuksessa. Ratsastaja piti huolen, että tehtävät
suoritettiin loppuun asti (muutamaa kertaa lukuun ottamatta) ja heti alkuvalmennuksesta vauhdin määräsi ratsastaja.
Antti työskenteli melko hyvin valmennuksen ajan. Ratsastustempo oli reipasta ja hallittua.
02.08.2009, valmentajana Janina S. (Omistajan kirjoittama)
Aluksi käyntien aikana Antti olisi mieluummin löntystänyt laiskasti eteenpäin ja päättänyt itse, mitä vauhtia mennään.
Kuitenkin ratsastajan nimenomaan vaatiessa ponia kävelemään reippaammin, näytti ori, että pystyy kävelemään reippaastikin.
Jotta poni lämpiäisi nopeammin ja myös tulisi herkemmäksi ratsastajan avuille, tuli alkulämmittelyiden aikana tehdä paljon
taivuttavia tehtäviä reippaassa tempossa. Alkulämmittelyiden perusaskellajit ratsukko suoritti melko itsenäisesti.
Seuraavaksi lämmiteltiin puomeilla. Molemmille pitkille sivuille laitettiin kolme puomia, toisessa raviaskeliin sopivaksi
ja toisessa laukka-askeliin sopivaksi. Molempien lyhyiden sivujen keskelle laitettiin yksi puomi. Tehtävänä oli aloittaa
ravipuomeilta ja jatkaa ravia lyhyen sivun puomin ylitse, jonka jälkeen tuli nostaa laukka ja laukata laukkapuomien ja
toisen lyhyen sivun puomin ylitse. Ratsastajan tuli olla puomien ajan kevyessä istunnassa. Aluksi laukan nostamisessa oli
selvästikin ongelmia, sillä Antti olisi mieluiten ravannut tai peräti kävellyt kuin laukannut. Kun ratsastaja korjasi
tilanteen käskemällä ponia vaativammin, laukka oli reipasta ja rentoa. Puomit ylitettiin muutamaan kertaan ja kun homma
sujui, saitte pienen kävelytauon sillä aikaa kun esteitä pystytettiin. Toiselle pitkälle sivulle pystytettiin 20
senttimetrin pystyeste ja toiselle puolelle 30 senttimetriä korkea pystyeste. Ratsukko hyppäsi molemmat esteet laukassa
eikä kumpikaan tuottanut ongelmia. Tempo oli tasainen, ponnistuskohdat osuivat oikeaan kohtaan ja ratsastaja päätti
ratsastusteistä. Pari kertaa esteet hypättiin molemmista suunnista ja taas ratsukko sai pienen kävelytauon. 20 cm
pystyesteen tilalle laitettiin 30 senttimetrin kaksoissarja ja 30 senttimetrin esteen tilalle vaihdettiin 40 cm korkea
aaltoeste. Lisäksi lävistäjälle pystytettiin toinen 40 senttimetrinen este, ristikko. Tällekin miniradalle ratsukko lähti
laukassa. Kaksoissarja ei tuottanut ongelmia, mutta aaltoesteellä poni päättikin kokeilla, voisiko sen jättää hyppäämättä.
Ratsastaja kuitenkin piti ponin hyvin pohkeiden välissä ja käski Anttia eteenpäin, joten myös aaltoeste ylittyi.
Aaltoesteen jälkeen Antti hidasti raviin, mutta ratsastaja käski ponin taas laukkaan. Seuraavaksi ratsastaja suoristi
ponin lävistäjälle ja ristikkokin ylittyi ongelmitta. Seuraavaksi rata suoritettiin toisesta suunnasta. Tällä kertaa
radalla ei ongelmia tullut, laukka pysyi eikä Antti yrittänyt lintsata. Rata hypättiin vielä varmuuden vuoksi toisestakin
suunnasta uudestaan, jotta Antti varmasti hyppäisi tästäkin suunnasta kunnolla. Rataa muutettiin taas hieman. Kaksoissarjaa
korotettiin, ensimmäinen este oli 40 senttimetriä korkea ja toinen este korotettiin 50 senttimetriin. Aaltoeste jätettiin
40 senttimetriin ja ristikko vaihdettiin pystyesteeksi, korkeus pysyi kuitenkin samana. Tällä kertaa rata aloitettiin
väärästä päästä, eli entisestä ristikosta. Antti hyppäsi pystyn hieman laiskahkosti ja putosikin raville esteen jälkeen,
mutta ratsastaja korjasi tämänkin hyvin. Aaltoeste hypättiin hyvin, samoin kuten sarjaesteen ensimmäinen este. 50
senttimetrin esteellä Antti kuitenkin teki jättiloikan, mutta ratsastajalle se ei tuottanut ongelmia. Seuraavaksi rata
ratsastettiin ensimmäisenä esteenä kaksoissarja. Ratsukko suoriutui esteistä hyvin. Taas oli ratsukolle pieni
levähdyshetki, kun esteitä muokattiin. Kaksoissarja muutettiin kolmoissarjaksi: ensimmäinen este oli 40 senttimetriä,
toinen 50 cm, kolmas 60 cm. Aaltoesteestä tehtiin 50 senttimetriä korkea trippeli ja lävistäjällä oleva pystyeste
muutettiin 70 senttimetriä korkeaksi okseriksi. Ratsastaja ratsasti oria hyvin ja tasaisessa tempossa. Kolmoissarja
ylittyi helposti, jonka jälkeen Antti hieman kiihdyttikin ja pidätyksen vastustamiseksi teki muutaman pukin.
Ratsastaja suoristi Antin taas uralle ja trippelikin ylittyi hyvin ja ongelmitta - reilu ilmavarakin jäi. Okseri
kuitenkin oli näköjään pelottava mörkö, jota piti sitten yrittää päästä karkuun. Ratsastaja sai kuitenkin ponin
ajatukset esteen ylittämiseen ja hyvinhän este ylittyi. Taas poni pukitti vastalauseeksi, mutta muuten meni hyvin.
Rata suoritettiin myös toisesta suunnasta. Seuraavaksi ratsukko piti pidemmän tauon, johon sisältyi muutama pieni
tehtävä, jossa ratsukko sai hieman venyteltyä ja tasapainoharjoittelua. Kolmoissarja muutettiin kaksoissarjaksi ja
esteet korotettiin seuraavasti: ensimmäinen este muutettiin 50 senttimetriä korkeaksi ristikoksi ja toinen este oli
70 senttimetriä korkea pystyeste. Trippeli vaihdettiin pystyesteeksi ja korkeudeksi laitettiin 90 senttimetriä.
Okseri jätettiin entiselleen, mutta korkeutta lisättiin myös 90 senttimetriin. Radan jälkeen valmentaja ei muuta
voi sanoa, kuin että ponilta kyllä taitoa, energiaa ja ponnua löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Viimeiseksi
radaksi laitettiin 80 senttimetrinen pystyeste ensimmäiseksi esteeksi, toiseksi esteeksi tuli kahden 40 senttimetrin
ristikkoeste ja lävistäjälle laitettiin 100 senttimetriä korkea pystyeste. Ratsukko aloitti 80 cm pystyesteestä
laukalla ja sopivassa tempossa. Laukka oli reipasta ja tasaista. Ponnistuskohdat osuivat hyvin kohdilleen myös
ristikoissa. Metrin pystylle kuitenkin ratsukko tuli vinosti, mikä hankaloitti hyppyä. Kuitenkin ratsukko pääsi
turvallisesti ja ilmavaralla esteen toiselle puolelle. Seuraavalla kerralla myös viimeiselle esteelle tultiin suorasti
ja ylitse päästiin. Lopuksi vielä ratsukko hyppäsi muutaman kerran metrin pystyesteen ja siirtyi sitten parin pienemmän
esteen kautta loppulämmittelyihin. Antilla on hyvä hyppytyyli ja ponnua riittää kyllä. Vauhtiakin löytyi, kunhan Antti
huomasi, ettei nyt saa laiskotella. Ratsastaja korjasi hyvin mm. hidastelut ja vaikka poni yrittikin muutaman kerran olla
hyppäämättä estettä, sai ratsastaja ponin nopeasti toisiin ajatuksiin. Tahti oli tasaista ja energistä, muttei liian
vauhdikasta. Ponnistuskohdat osuivat hyvin kohdalleen ja ratsastusteistä määräsi ratsastaja.
27.07.2009, valmentajana Lovaglás
Alku valmennuksesta Antti oli laiskalla päällä, tämän orin tunnisti joukosta kauniilla olemuksellaan. Kasasin kentälle
ensimmäiseksi 70cm korkean pystyesteen, joka teidän pitäisi ylittää. Antti ei meinannut nostaa ensinäkään laukkaa, mutta
ratsastaja pakotti sen ja antoi sille hyvät avut, jonka jälkeen antti laukkasi lujaa vauhtia kohti estettä. Ori hyppäsi
esteen hyvin, mutta matalalta, seurauksena puomi putosi. laskeuduttuaan ori veti parit iloiset pukkinsa jatkaen kovassa
laukassa. Hyppäsitte esteen muutamaan otteeseen, kunnes kokosin kentälle 80cm muurin ja trippelin. Lähditte suorittamaan
antamaani tehtävää mielekkäänä, mutta antti ei tainnut oikein keskittyä tähän muurin hyppäämiseen vaan kielsi sen.
Ratsastaja pohjasi orin uudelleen esteelle ja kannusti sen hyppäämään ja kuinka ollakkaan ori loikkasi melkeimpä
paikaltaan ja korkealta. Trippelissä ori oli hyvin energinen ja loikkasi sen kerralla ja tämä olikin tällä kertaa
puhdas este tälle pojalle. Suorititte tämän vielä muutaman kerran, kunnes rakensin 90cm pystyn ja muurin, joita ori
katseli suurilla silmillään aivan kuin sanoen, "pitääkö noi muka hypätä!" Ori kuitenkin lähti kovalla laukalla
ylittämään pysty estettä, jonka se liisi yli kuin lintu. Trippelissä orilla oli hieman alkuvaikeuksia. Ratsastaja
joutui ohjaamaan se esteelle pariinkin otteeseen ennenkuin tämä ori sen hyppäsi. Antti kuitenkin selvitti
valmennuksen hyvin, mutta vielä treenaamista olisi tämän orin itsevarmuuden kanssa. valmennus sujui hyvin.
Päiväkirjamerkinnät
13.03.2014, kirjoittaja Jenna S.
Meillä on Antin kanssa sujunut elämä ja kilpailu urakin hyvin. Vaikka Antti onkin jo 16-vuotias tuntuu, että se pääsee nyt vasta kiinni iän tuoman
rauhallisuuden myötä siihen kilpahevosen rytmiin ja asioihin. Käytin toissa viikolla Anttia klinikalla perusteellisissa tutkimuksissa, ihan vain
iän takia. Siellä sanottiin, että voi hyvillä mielin jatkaa kilpailemista joten niinhän me tehdään! Muutama sijoitus vielä niin sen jälkeen Antti pääsee
siitosorin hommiin! Mulla onkin jo suunnitelmia tammavalintojen suhteen..
07.08.2012, kirjoittaja Jenna S.
Vaikka tämä kesä onkin ollut todella sateinen ja syksyinen, on silti
inhottavaa huomata, että nyt se syksy todella alkaa lähenemään. Olen koko
kesän kaivannut niitä hikisen kuumia jaksoja, mutta nyt täytyy pikkuhiljaa
myöntää, että niitä ei ehkä kunnolla tulekaan. Siitä huolimatta olen
päättänyt ottaa tästä kesästä kaiken irti, ainakaan ei ole maastot jäässä
vaikka vähän mutaisen tuntuisia ovatkin! Hain Antin aamusella laitumelta,
jossa poika oli hieman kauempana muista mutustamassa ruohoa minkä kerkeää.
Nauroin sen pyöristyneelle vatsalle ja lähdin taluttelemaan sitä tallille
päin. Tammojen laidunta ohitettaessa olin tosin hieman vaikeuksissa orin
kanssa, jonka hormonit heräsivät samantien, kun se sai ihanien naisten
tuoksun sieraismiinsa. Sain sen kuitenkin kunnialla tallille asti ja aloin
harjailemaan. Harjasin Antin huolellisesti ja aloin laittamaan varusteita.
Laitoin sille etusiin jännesuojat ja kumibootsit, takasiin pintelisuojat.
Hain satulahuoneesta estesatulan, martingaalit ja suitset, joihin laitoin
vielä alaturparemmin. Pian ori olikin ylväänä ja selvästi innostuneen
oloisena valmiina matkaan. Varustin vielä itseni kypärällä ja esteraipalla,
talutin orin pihalle ja kiipesin selkään. Päätin aluksi ratsastaa tallin
tiluksien ympäri kiertävän, reilun parin kilometrin mittaisen, erittäin
hyväpohjaisen lenkin. Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin, jonka jälkeen
kokosin ohjat ja aloin ravailemaan. Antti oli kuuliaisen ja reippaan
tuntuinen, joskin hieman tuntui juoksevan alta pois. Taivuttelin sitä
oikealle ja vasemmalle, hidastelin ja kiihdytin vauhtia, lyhensin ja
pidensin askelta. Pian Antti alkoi selkeästi vetristymään ja nostin laukan.
Laukassa vetristin poikaa samalla tyylillä, kunnes siirsin sen käyntiin ja
annoin pitkät ohjat. Hiukan ennen tallia käännyimme läheiselle
sänkipellolle, joka on tämän kesän sateista huolimatta pysynyt oikein
hyväpohjaisena läpi kesän. Sinne olimme tallityttöjen kanssa heti
alkukesästä koonneet pienen maastoesteradan. Nostin laukan ja laukkasin
hetken ympyrällä pienentäen ja suurentaen sitä. Antti selvästi innostui
tajutessaan mitä tuleman piti, mutta pysyi silti kuuliaisena. Niimpä aloitin
hyppäämällä paaliesteen yli. Ylitimme sen reilulla ilmavaralla ja Antti
viskoi päätänsä innostuneesti pärskien. Nauroin sen innostukselle ja jatkoin suoraan ojan yli. Kaarsin takaisin ojan yli ja jatkoin koivupuomi esteelle,
jonka tolpat on koristeltu rehvakkaasti ja useiden hevosten mielestä
pelottavasti runsain kuusenoksin. Antti ei edes epäröinyt. Hidastin esteen
jälkeen orin käyntiin ja suunnittelin mielessäni meille esteradan.
Nostin laukan ja aloitimme. Ensimmäiseksi paalieste, ojan ylitys, pieni
kaarros ja ojan yli takaisin. Lasten leikkiä, hih! Koivupuomiesteeltä
tynnyriesteelle, tynnyriesteeltä tukkiesteelle, jonka jälkeen syöksyminen
pienestä aukosta metsään. Metsässä kahlaus puron yli jonka jälkeen
itserakennettu pöytä. Viimeinen esteemme, pöytä, oli ainoa joka aiheutti epäröintiä, muuten maastoesteratamme sujui aivan loistavasti. Pienellä
rohkaisulla Antti ylitti pöydänkin varmasti, joten päätin jättää harjoituksen siihen. Taputin Anttia rehvakkaasti samalla nauraen, ja jatkoimme reippaassa ravissa kohti rantaa. Rannalla totesin, etten jaksa riisua herralta satulaa ja martingaaleja, joten tyydyimme vain käynnissä kahlailemaan viileässä rantavedessä, vaikkakin Antti olisi selvästi halunnut jatkaa syvemmällekin. Palasimme tallille letkeässä käynnissä pitkin ohjin. Tallilla kastelin hionneen orin letkulla, kuivasin ja tarkistin jalat. Lisäsin ötökkämyrkkyä ja levitin puremiin (ryntäille) ja sukupuolielimiin tervarasvaa, jonka olen havainnut tehokkaasti häätävän ötökät pois herkistä kohdista, sekä hoitavan jo valmiita haavoja. Pujotin orille riimun päähän ja vein sen takaisin laitumelle syöpöttelemään. Huomenna voitaisiin vaikka treenata kouluratsastusta ennen parin päivän vapaita!
21.09.2010, kirjoittaja Jenna S.
Eilen oli ensimmäinen valmennuksemme pitkään aikaan. Se meni vastoin odotuksiani erittäin hienosti! Pienen
alkukankeuden jälkeen opimme (varsinkin minä!) hirveästi uutta toisistamme ja luottamuksemme toisiimme parani
varmasti huomattavasti. Palkkiona eilisestä lähdimmekin orin kanssa maastolenkille ilman satulaa. Kirpeä syystuuli
humisi kovaa korvissa ja puut huojuivat hurjasti. Vähänkin säikky hevonen olisi ollut hermoheikkona, mutta Antti
onneksi vain käveli innoissaan eteenpäin. Sillä selvästi oli energiaa, vaikka eilinen valmennus olikin meille rankka.
Kävelimme pitkän aikaa vain nauttien maisemista ja minä nautin Antin selän pyöreydestä ja lämmöstä. Täydellinen
selkä ilman satulaa ratsastamiseen! Pian kuitenkin kyllästyin hissutteluun ja nostin ravin. Aluksi tuntui, että
pompin orin selässä kuin hiekkasäkki, mutta pian sain rytmistä kiinni ja päästin Antin ravaamaan hiukan reippaammin.
Kumma kyllä, vaikka ori yrittääkin kentällä laiskotella, maastossa se on aina ihanan reipas! Pian eteemme avautui
leveä hiekkatie joka olisi täydellinen laukkapyrähdykselle. Nappasin orin harjasta kiinni ja annoin sen mennä.
Kiidimme eteenpäin nauttien molemmat vauhdista ja vapauden tunnusta. Aivan liian pian ihana suora kuitenkin loppui
ja pidätin Antin käyntiin. Annoin sille pitkät ohjat ja jatkoimme käynnissä loppumatkan tallille. Tallilla harjailin
Anttia pitkään ja hartaasti, sekä sujauttelin sille vähän väliä taskujeni kätköstä omenan palasia. Hieno ori!
15.09.2010, kirjoittaja Jenna S.
Melkein vuosi vierähtänyt siitä, kuin Antin ostin. Ori on osoittautunut erittäin hienoksi ostokseski ja
alamme pian olemaan valmiita kilpakentille. Antti on erittäin kuuliainen ratsu, mutta ottaa omista virheistäni
helposti nokkiinsa. Olemme kohottaneet Antin kuntoa ja mielenvirkeyttä hitaasti mutta varmasti. Antti ärhentelee
yhä kovasti varsinkin uusille tuttavuuksille, ja se on hiukan hankala hallita hoitotoimenpiteiden aikana. Ratsuna
se on kuitenkin erittäin osaava, kuuliainen ja kapasiteetikas. Tästä orista kuullaan vielä!
30.11.2009, kirjoittaja Jenna S.
Aamulla tarkistin ensimmäisenä Antin kunnon. Se luimisteli minulle puoliovensa yli, mutta ei vaikuttanut
mitenkään väsyneeltä tai mitään. Ruokin hevoset ja harjasin kaikki pikaisesti läpi. Loimitin ja suojitin ne,
ja vien pihalle kaikki muut paitsi Antin. Me jäisimme odottamaan kengittäjää. Vein antin Hoitokarsinaan,
jossa kengittäjän olisi helppo kengittääkin ori. Harjasin oria pitkän aikaa, leikkasin sen vuohiskarvat,
nypin harjaa ja klippasin orin. Meillä Teamissa klipataan kaikki hevoset, koska sillä tavoin ne pysyvät paremassa
kunnossa eivätkä hikoa treenatessa niin helposti. Tosin silloin pitää olla myös loimituksen kanssa tarkkana,
mutta ei se mitään. Antti ei pitänyt klippaamisesta yhtään, vaan luimisteli ja yritti huitoa minua takajalallaan.
Komensin sitä napakasti ja pikkuhiljaa ori tyytyi vain luimistelemaan. Lopuksi ihastelin työni tulosta. Lakaisin
karsinan pohjan karvoista ja jouhista. Pian kengittäjä tulikin ja aloitti työnsä. Hän pisti Antille kengät ja
tilsakumit. Antti käyttäytyi esimerkillisesti muuten, mutta yritti vähän väliä nykiä kaviotaan pois kengittäjän
kädestä. Maksoin kengittäjälle ja kiitin häntä hyvästä työstä. Lakaisin taas karsinan pohjan. Pistin antille
tarhasuojat jalkaan ja loimen päälle. Huomasin, että se oli oikein komea ori, hyvärakenteinen. Napsautin
ketjuriimunnarun riimuun kiinni, ja pujotin ketjun antin suusta, jotta saisin sen pidettyä aisoissa. Lähdin
taluttamaan oria pihalle. Kiersimme pihapiiriä, kävimme maneesissa ja kentällä, maastossa ja pellolla. Antti
nautti selvästi päästessään liikkumaan, joten teimme yli tunnin kävelyreissun. Aluksi ori steppaili ja temppuili,
mutta näpäytin sitä pari kertaa raipalla, ja johan rauhoittui. Reissumme jälkeen vein orin tarhaan juoksemaan ja
syömään aamuheiniään.
29.11.2009, kirjoittaja Jenna S.
Tänään talliimme asteli uusi asukas, connemara ori Margaretas Favourite. Antti tuli trailerista ulos vauhdilla ja
ryminällä. Ensimmäisenä se seisahtui ja katseli ympärilleen sieraimet levällään. Sitten se alkoi luimistelemaan ja
steppailemaan ympyrää ympärilläni. Se yritti näykkäistä, mutta osui vain takkiini. Komensin sitä napakasti ja
seisautin sen paikoilleen. Antti pysähtyi ja muilkoili minua pahasti. Lähdin taluttamaan sitä talliin. Vein sen
suoraan hoitokarsinaan. Koska Antilla oli suitset päässä, otin ne siltä pois ja vaihdoin sille uuden nahkariimun
(juuri eilen ostamani), ja pistin sen molemmilta puolilta kiinni. Otin siltä loimen ja kuljetussuojat pois.
Hain sen harjat ja aloin harjaamaan sitä. Ensin antti yritti näykkiä ja potkia, stepata ja hyöriä. Komensin sitä
kuitenkin pari kertaa napakasti ja jatkoi harjaamista. Pian Antti rauhoittui ja huomasin, kuinka se alkoi nauttia.
Harjasin Anttia ensin pitkään ja hartaasti, kunnes aloin putsaamaan kavioita. Huomasin, että orilla ei ollut
toisessa takasessa kenkää ollenkaan, ja muidenkin jalkojen kengät näyttivät olevan aika huonossa hapessa. Onneksi
olen käynyt joskus kengittäjän kurssin. Osasin vielä sen verran, että otin muistakin jaloista kengät pois. Onneksi
kengittäjällä oli aikaa tulla huomenna kengittämään tämä meidän uusi hirmuorimme. Hieroin Antin lihaksia vielä
hetken, ja siitähän se oikein nauttikin. Sitten hieroin sen jalkoihin linimenttiä pitkään ja hartaasti sekä kieritin
lämpöpintelit päälle. Talutin orin karsinaansa ja heitin sille vähän heinää. Loppupäivän se saisi rauhoittua
karsinassaan, ja huomenna se pääsisi pihalle kengityksen jälkeen.