Acapulco

Ratsastuksen jälkeen Acaa hoitaessa siitä saattaa tutun ihmisen kanssa kuoritua oikein halinalle. Hyvän ja reippaan treenin jälkeen orista huokuu tyytyväisyys ja silloin se tunkee päätä rapsutettavaksi ja silmät lurpallaan nauttii varsinkin, kun sitä rapsuttelee korvan takaa.
Oria kannattaa taluttaa joko ketjunarulla tai suitsilla, ihan vain varmuuden vuoksi. Normaalisti ori kulkee nätisti vierellä, joskin reipasta käyntiä tai sipsuttavaa ravia, joten taluttajankin on oltava vikkelä jaloistaan. Tammojen kiima-aikaan tai vieraan tamman läsnäollessa ori saattaa kuitenkin äityä steppailemaan ja tällöin kannattaakin olla raippa mukana jotta sen saa takaisin aisoihin. Laitumen tai tarhojen porttia Aca jostain syystä säikkyy, joten se syöksyykin porteista sisään tai ulos hirveää vauhtia. Se kuitenkin pysähtyy heti "vaarallisen kohdan" jälkeen, joten jos tähän osaa varautua, ei tämäkään tilanne tuota sen suurempia ongelmia.

Ratsastaessa Aca on suhteellisen säpäkkä ja energinen, eikä se jaksa saman asian vääntöä moneen kertaan. Tämän pojan kanssa onkin parempi treenata samaa asiaa pariin otteeseen ja sen jälkeen jättää asia hautumaan hetkeksi, vaikka ei sujuisikaan. Kun viisikin minuuttia tekee jotain muuta, jaksaa Acakin taas keskittyä olennaiseen ja niin saadaan orista se paras kapasiteetti esille! Orilla on upea ulkomuoto joka oikein korostuu kiiltävissä varusteissa ja tumman sinisissä somisteissa sekä suojissa. Sen askellajit eivät kuitenkaan jää ulkomuodon varjoon, ripeä, lennokas ravi jossa on yllättävän helppo istua sekä iso ja matkaavoittava laukka ei varmasti jätä katsojaa kylmäksi! Käynti tuppaa orilla usein jäädä kaksitahtiseksi, ravin sekaiseksi sipsutukseksi, mutta käynnistäkin saa hyvän näköisen ja -tuntuisen pienellä treenillä.

Kouluratsastukseen Acan ulkomuoto ja yleinen näyttävyys sopisi kuin nenä päähän, mutta vaativiin luokkiin orista ei ampuvan energisyytensä vuoksi olisi. Helpon Aan tehtävät sujuvat niin kotona kuin kilpailuissa radallakin, mutta siitä eteenpäin ei ole kukaan saanut aikaiseksi oria viedä. Aca on vaikea saada rauhoittumaan esimerkiksi kokoaviin tehtäviin ja se kuumuu jo pelkästään laukanvaihdoissa joten ainakin toistaiseksi HeA -tason tehtävät riittävät meille.

Esteratsastuksessa Aca kyllä loistaa. Se on erittäin kapasiteetikas hyppääjä ja selvästi nauttii hyppäämisestä. Aca on parhaimmillaan (yllätys yllätys) juuri uusinnoissa, sillä se on helppo saada vauhdissa kääntymään vaikka markan kolikon päällä ilman, että hyppäämisen ja radan rytmi katkeasi. Esteradalla Aca antaa ratsastajalle paljon anteeksi, se pystyy itse korjaamaan pitkälle esimerkiksi ratsastajan lähestymisvirheet. Tärkeintä Acan kanssa hyppäämisessä onkin sen kiinni saaminen esteen jälkeen ja hallinnan pitäminen esteiden välillä, ettei rata mene pelkäksi kaahoitteluksi esteeltä toiselle, mistä ei tietystikään ikinä seuraa hyvää. Ori tuppaa innostumaan jo pelkästään puomeista vähän turhankin paljon ja vähänkään pelokkaalla ratsastajalla lähtee helposti käsistä. Kuitenkin, ehkä juuri orin kipakkuus yhdistettynä kuitenkin selvään päähän ja kapasiteettiin tekeekin siitä niin loistavan estehevosen!

Maastokaverina Aca on niin ikään reipas. Se ei kuitenkaan ole säikky tai liian höselö, vaan yllättävän mukava maastoillessa. Maastossa ori ei lähde ryöstämään tai hölmöile muutenkaan, mutta jos porukassa mennään, on Acan ehdottomasti saatava olla jonon kärjessä. Muuten sille iskee kauhea kilpailuvietti ja koko reissu menee sen kanssa taisteluun. Yksin ja jonon kärjessä maastoillessa Aca on oikein mukava, joskin edelleenkin reipas ja räjähtävä, maastokaveri. Varsinkin laukkaspurtit ovat sen mieleen ja väitän, että kovin monelle hevoselle ei laukkapyrähdyksissä jää tämän orin kanssa kakkoseksi!

Traileriin Acaa saa välillä vähän suostutella ja kuljetus stressaa oria jonkin verran. Mikäli lastaamiseen on kuitenkin varattu reilusti aikaa ja sen hoitaa tuttu ihminen, joka osaa valaa rauhallisuutta Acaankin, pitäisi suuremmilta kommelluksilta välttyä. Trailerista ulos tullaan kuitenkin nätisti ja siellä matkataan hiljaa ja rauhassa, joskin perillä odottaa melkein aina todella hikinen hevonen.
Kisapaikan hälinässä Aca ei ole se, joka riepottaa taluttajaa sinne tänne. Se on kuitenkin vielä hiukan säpäkämpi kuin kotona, joten sen kanssa on syytä olla varovainen. Tammat ei jostain kumman syystä ihmisiä ja hevosia tulvivalla kisapaikalla Acaa juuri kiinnosta, ehkä yleinen hälinä vain tarttuu siihenkin. Radalla Aca on pitkälti samanlainen kuin kotonakin. Yleisön kohahdukset ja taputukset tosin saavat sen kuumumaan entistä enemmän, joten kisoissa korvahuppu (tietenkin tumman sininen) on paikallaan. Mielestäni tämä hevonen on vaativiin esteluokkiin täydellinen kilpakumppani!

Acan isä Amnesiac oli ison saksalaisen puoliverisiittolan suurimpia toivoja. Amnesiac oli säältään 167cm korkea ja väriltään ruunikko. Se oli kilpaillut menestyksekkään uran vaativissa esteratsastus luokissa ja ehtinyt hankkia nimeä ja toiveikkaita astutuspyyntöjä. Luonteeltaan Amnesiac ei ollut kuitenkaan helpoimpia oreja, vaan vaati kokeneen käsittelijän joka osasi pitää orin aisoissa. Aca on niin ikään perinyt isältään kipakkuutensa ja energisyytensä, mutta myös kykynsä ja kapasiteettinsä esteradoille. Amnesiac ei suosiostaan huolimatta ehtinyt siittää kovinkaan montaa jälkeläistä, sillä se kuoli ikävän tapaturman sattuessa maastossa ollessaan vain 18 vuotias.

Isänisä Isaac von B ehti saada vain yhden jälkeläisen, kunnes se jouduttiin ruunaamaan hurjan luonteensa vuoksi. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutui hyvinkin simppeli rapsutuksista pitävä herra, mutta se vaati yhä edelleen taitavat ihmiset ympärilleen. Isaciksi kutsuttu ori kilpaili hienon uran kenttäratsastuksessa ollen myös Saksan MM-kultajoukkueessa. Ori kuoli ollessaan kunnioitettavassa 25 vuoden iässä. Isaac oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko.

Acan isänemä Venice oli vähän pienemmän siittolan tammoja, mutta yhtäkaikki erittäin kyvykäs ja hieno tamma. Se oli 165cm korkea ja väriltään upea mustanruunikko. Tämä tamma oli luonteeltaan myöskin kipakka ja hiukan tammamainen, mutta kuitenkin ihmistä kunnioittava ja hyvin käsiteltävissä. Venice kilpaili Re130cm -tasolla pitkän ja tasaisen menestyksekkään uran, jonka jälkeen jäi toimittamaan siitostamman virkaa. Se oli hyvä emätamma ja ehtikin saada mukavan määrän varsoja ennen kuin kuoli ähkyn seurauksena 22 vuotiaana.

Acan emä Patronia oli puolestaan pienen maatilan toinen hevonen, ja vielä aivan eri puolella Saksaa kuin Acan isäori Amnesiac. Patronian omistaja halusi saada itselleen kyvykkään estehevosen isoille radoille ja ehtikin varaamaan astutuksen Amnesiacista ensimmäisten joukossa. Ajatuksena yhdistelmä oli hyvä, sillä Patronia oli luonteeltaan kiltti ja tasainen tamma joka oli myös lasten käsiteltävissä sekä tietysti piti hyppäämisestä. Acan ollessa varsa, sen ja Patronian omistaja kuitenkin joutui rahavaikeuksiin ja niin Aca päätyi meille Team J&K:hon. Patronia oli 167cm korkea ruunikko ja elelee edelleen rauhallisia eläkepäiviään Saksassa.

Emänisä Renesence oli oriksi kiltti, mutta sen pään sai helposti tammojen läsnäololla sekaisin. Se oli kuitenkin perusluonteeltaan rauhallinen ja miellyttämisenhaluinen, joten sitä oli helppo pitää orina koko elämänsä ajan. Renesence kilpaili silloin tällöin esteillä menestyen ihan hyvin, muttei koskaan saanut isojen ja tärkeiden luokkien voittoja, joten sen jälkeläismäärä jäi hyvin pieneksi. Renesence lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi sen ollessa 20 vuotias. Renesence oli 165cm korkea ja väriltään musta.

Acan emänemä Blue Velvet oli Acan lähisuvusta ainoa ratsastuskoulu hevonen. Velvetiksi kutsuttu tamma teki töitä samalla suurehkolla ratsastuskoululla melkein koko elämänsä, ennenkuin se myytiin eläkepäivilleen sieltä pois. Velvet oli kokeneempien ratsastuskouluoppilaiden suosikki niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin ja on varmasti opettanut monta ihmistä myös kilpailuiden saloihin. Velvetiltä katkesi jänne sen ottaessa juoksutuksessa pönttöloikkia eläkekodissaan, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Velvet oli 164cm korkea ruunikko.