ERJ-I
Acapulco "Aca"

Perustiedot

Rotu, sukupuoli Holstein, ori
Säkäkorkeus, väri 170cm, ruunikko
Syntymäpäivä 09.06.2013
Rekisterinumero VH14-044-0127
Koulutustaso 160cm, HeA
Kotitalli Team J&K
Omistaja Jenna S., VRL-00766
Maahantuoja Emmi, Westergård

Meriitit

♥  Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu, Joulukuu 2017 = 6 + 41 + 18 + 20 + 15 = 100p. ERJ-I

Jälkeläiset
Ikääntyminen


s. 03.04.2014 knab-t. Acapella MET, e. Regained Desiree
s. 04.09.2017 holst-t. Daelyn J&K, e. Domatra FU
s. 05.06.2017 fwb-t. Ainslee J&K, e. 3rd Alice
s. 03.01.2019 holst-o. Actor Of Love J&K (VRL), e. Easy Love

Täytti 3 vuotta 09.07.2013 - Täytti 4 vuotta 10.07.2013 - Nyt 15 vuotias

Luonnekuvaus

Aca on luonteeltaan erittäin orimainen ja kipakka. Se ei todellakaan sovi aloittelijoiden käsiin, vaan vaatii toimiakseen niin hoito- kuin ratsastustilanteissakin kokeneen hevosihmisen. Kun Acan käyttäytymistä ja temppuja ymmärtää mutta on samalla sille myös johtaja, paljastuu orista kuitenkin ihania ja hellyyttäviäkin piirteitä. Aca kannattaa hoitaa ja varustaa kiinni laitettuna joko hoitokarsinassa tai käytävällä. Tällöin se seisoo nätisti paikoillaan ja nauttii hoidosta. Joskin Aca ei ole kovin kärsivällinen, se ei jaksa seisoskella kauaa rauhassa, vaan hyvin pian alkaa kuopimaan lattiaa. Kavioiden puhdistus sujuu ongelmitta, samoin satulointi. Joskin mikäli Acalla on mahdollisuus, se juoksee satulaa karkuun mutta tästäkin selviää tiukalla komennolla. Suitsimisen ajaksi kannattaa laittaa riimu kaulalle varmuuden vuoksi, sillä Aca on mestari livahtamaan karkuun yllättävissäkin tilanteissa. Aca avaa suunsa vain lämmitetyille kuolaimille, mutta muuten suitsimisessa ei ole ongelmia. Vaikka Aca onkin hoitaessa(kin) kärsimätön, se on kuitenkin kiltti eikä se näyki tai potki missään tilanteissa. Kunnioitus on siis kuitenkin kohdallaan.

Ratsastuksen jälkeen Acaa hoitaessa siitä saattaa tutun ihmisen kanssa kuoritua oikein halinalle. Hyvän ja reippaan treenin jälkeen orista huokuu tyytyväisyys ja silloin se tunkee päätä rapsutettavaksi ja silmät lurpallaan nauttii varsinkin, kun sitä rapsuttelee korvan takaa.
Oria kannattaa taluttaa joko ketjunarulla tai suitsilla, ihan vain varmuuden vuoksi. Normaalisti ori kulkee nätisti vierellä, joskin reipasta käyntiä tai sipsuttavaa ravia, joten taluttajankin on oltava vikkelä jaloistaan. Tammojen kiima-aikaan tai vieraan tamman läsnäollessa ori saattaa kuitenkin äityä steppailemaan ja tällöin kannattaakin olla raippa mukana jotta sen saa takaisin aisoihin. Laitumen tai tarhojen porttia Aca jostain syystä säikkyy, joten se syöksyykin porteista sisään tai ulos hirveää vauhtia. Se kuitenkin pysähtyy heti "vaarallisen kohdan" jälkeen, joten jos tähän osaa varautua, ei tämäkään tilanne tuota sen suurempia ongelmia.

Ratsastaessa Aca on suhteellisen säpäkkä ja energinen, eikä se jaksa saman asian vääntöä moneen kertaan. Tämän pojan kanssa onkin parempi treenata samaa asiaa pariin otteeseen ja sen jälkeen jättää asia hautumaan hetkeksi, vaikka ei sujuisikaan. Kun viisikin minuuttia tekee jotain muuta, jaksaa Acakin taas keskittyä olennaiseen ja niin saadaan orista se paras kapasiteetti esille! Orilla on upea ulkomuoto joka oikein korostuu kiiltävissä varusteissa ja tumman sinisissä somisteissa sekä suojissa. Sen askellajit eivät kuitenkaan jää ulkomuodon varjoon, ripeä, lennokas ravi jossa on yllättävän helppo istua sekä iso ja matkaavoittava laukka ei varmasti jätä katsojaa kylmäksi! Käynti tuppaa orilla usein jäädä kaksitahtiseksi, ravin sekaiseksi sipsutukseksi, mutta käynnistäkin saa hyvän näköisen ja -tuntuisen pienellä treenillä.

Kouluratsastukseen Acan ulkomuoto ja yleinen näyttävyys sopisi kuin nenä päähän, mutta vaativiin luokkiin orista ei ampuvan energisyytensä vuoksi olisi. Helpon Aan tehtävät sujuvat niin kotona kuin kilpailuissa radallakin, mutta siitä eteenpäin ei ole kukaan saanut aikaiseksi oria viedä. Aca on vaikea saada rauhoittumaan esimerkiksi kokoaviin tehtäviin ja se kuumuu jo pelkästään laukanvaihdoissa joten ainakin toistaiseksi HeA -tason tehtävät riittävät meille.

Esteratsastuksessa Aca kyllä loistaa. Se on erittäin kapasiteetikas hyppääjä ja selvästi nauttii hyppäämisestä. Aca on parhaimmillaan (yllätys yllätys) juuri uusinnoissa, sillä se on helppo saada vauhdissa kääntymään vaikka markan kolikon päällä ilman, että hyppäämisen ja radan rytmi katkeasi. Esteradalla Aca antaa ratsastajalle paljon anteeksi, se pystyy itse korjaamaan pitkälle esimerkiksi ratsastajan lähestymisvirheet. Tärkeintä Acan kanssa hyppäämisessä onkin sen kiinni saaminen esteen jälkeen ja hallinnan pitäminen esteiden välillä, ettei rata mene pelkäksi kaahoitteluksi esteeltä toiselle, mistä ei tietystikään ikinä seuraa hyvää. Ori tuppaa innostumaan jo pelkästään puomeista vähän turhankin paljon ja vähänkään pelokkaalla ratsastajalla lähtee helposti käsistä. Kuitenkin, ehkä juuri orin kipakkuus yhdistettynä kuitenkin selvään päähän ja kapasiteettiin tekeekin siitä niin loistavan estehevosen!

Maastokaverina Aca on niin ikään reipas. Se ei kuitenkaan ole säikky tai liian höselö, vaan yllättävän mukava maastoillessa. Maastossa ori ei lähde ryöstämään tai hölmöile muutenkaan, mutta jos porukassa mennään, on Acan ehdottomasti saatava olla jonon kärjessä. Muuten sille iskee kauhea kilpailuvietti ja koko reissu menee sen kanssa taisteluun. Yksin ja jonon kärjessä maastoillessa Aca on oikein mukava, joskin edelleenkin reipas ja räjähtävä, maastokaveri. Varsinkin laukkaspurtit ovat sen mieleen ja väitän, että kovin monelle hevoselle ei laukkapyrähdyksissä jää tämän orin kanssa kakkoseksi!

Traileriin Acaa saa välillä vähän suostutella ja kuljetus stressaa oria jonkin verran. Mikäli lastaamiseen on kuitenkin varattu reilusti aikaa ja sen hoitaa tuttu ihminen, joka osaa valaa rauhallisuutta Acaankin, pitäisi suuremmilta kommelluksilta välttyä. Trailerista ulos tullaan kuitenkin nätisti ja siellä matkataan hiljaa ja rauhassa, joskin perillä odottaa melkein aina todella hikinen hevonen.
Kisapaikan hälinässä Aca ei ole se, joka riepottaa taluttajaa sinne tänne. Se on kuitenkin vielä hiukan säpäkämpi kuin kotona, joten sen kanssa on syytä olla varovainen. Tammat ei jostain kumman syystä ihmisiä ja hevosia tulvivalla kisapaikalla Acaa juuri kiinnosta, ehkä yleinen hälinä vain tarttuu siihenkin. Radalla Aca on pitkälti samanlainen kuin kotonakin. Yleisön kohahdukset ja taputukset tosin saavat sen kuumumaan entistä enemmän, joten kisoissa korvahuppu (tietenkin tumman sininen) on paikallaan. Mielestäni tämä hevonen on vaativiin esteluokkiin täydellinen kilpakumppani!

Sukuselvitys

i. Amnesiac ii. Isaac von B
iii. Weriac von B
iie. Drémine
ie. Venice
iei. Scream and Shout
iee. Wonderland's Wanda
e. Patronia ei. Renesence eii. Gevin II
eie. Larenda
ee. Blue Velvet eei. Revolution
eee. Falconya

Acan isä Amnesiac oli ison saksalaisen puoliverisiittolan suurimpia toivoja. Amnesiac oli säältään 167cm korkea ja väriltään ruunikko. Se oli kilpaillut menestyksekkään uran vaativissa esteratsastus luokissa ja ehtinyt hankkia nimeä ja toiveikkaita astutuspyyntöjä. Luonteeltaan Amnesiac ei ollut kuitenkaan helpoimpia oreja, vaan vaati kokeneen käsittelijän joka osasi pitää orin aisoissa. Aca on niin ikään perinyt isältään kipakkuutensa ja energisyytensä, mutta myös kykynsä ja kapasiteettinsä esteradoille. Amnesiac ei suosiostaan huolimatta ehtinyt siittää kovinkaan montaa jälkeläistä, sillä se kuoli ikävän tapaturman sattuessa maastossa ollessaan vain 18 vuotias.

Isänisä Isaac von B ehti saada vain yhden jälkeläisen, kunnes se jouduttiin ruunaamaan hurjan luonteensa vuoksi. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutui hyvinkin simppeli rapsutuksista pitävä herra, mutta se vaati yhä edelleen taitavat ihmiset ympärilleen. Isaciksi kutsuttu ori kilpaili hienon uran kenttäratsastuksessa ollen myös Saksan MM-kultajoukkueessa. Ori kuoli ollessaan kunnioitettavassa 25 vuoden iässä. Isaac oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko.

Acan isänemä Venice oli vähän pienemmän siittolan tammoja, mutta yhtäkaikki erittäin kyvykäs ja hieno tamma. Se oli 165cm korkea ja väriltään upea mustanruunikko. Tämä tamma oli luonteeltaan myöskin kipakka ja hiukan tammamainen, mutta kuitenkin ihmistä kunnioittava ja hyvin käsiteltävissä. Venice kilpaili Re130cm -tasolla pitkän ja tasaisen menestyksekkään uran, jonka jälkeen jäi toimittamaan siitostamman virkaa. Se oli hyvä emätamma ja ehtikin saada mukavan määrän varsoja ennen kuin kuoli ähkyn seurauksena 22 vuotiaana.

Acan emä Patronia oli puolestaan pienen maatilan toinen hevonen, ja vielä aivan eri puolella Saksaa kuin Acan isäori Amnesiac. Patronian omistaja halusi saada itselleen kyvykkään estehevosen isoille radoille ja ehtikin varaamaan astutuksen Amnesiacista ensimmäisten joukossa. Ajatuksena yhdistelmä oli hyvä, sillä Patronia oli luonteeltaan kiltti ja tasainen tamma joka oli myös lasten käsiteltävissä sekä tietysti piti hyppäämisestä. Acan ollessa varsa, sen ja Patronian omistaja kuitenkin joutui rahavaikeuksiin ja niin Aca päätyi meille Team J&K:hon. Patronia oli 167cm korkea ruunikko ja elelee edelleen rauhallisia eläkepäiviään Saksassa.

Emänisä Renesence oli oriksi kiltti, mutta sen pään sai helposti tammojen läsnäololla sekaisin. Se oli kuitenkin perusluonteeltaan rauhallinen ja miellyttämisenhaluinen, joten sitä oli helppo pitää orina koko elämänsä ajan. Renesence kilpaili silloin tällöin esteillä menestyen ihan hyvin, muttei koskaan saanut isojen ja tärkeiden luokkien voittoja, joten sen jälkeläismäärä jäi hyvin pieneksi. Renesence lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi sen ollessa 20 vuotias. Renesence oli 165cm korkea ja väriltään musta.

Acan emänemä Blue Velvet oli Acan lähisuvusta ainoa ratsastuskoulu hevonen. Velvetiksi kutsuttu tamma teki töitä samalla suurehkolla ratsastuskoululla melkein koko elämänsä, ennenkuin se myytiin eläkepäivilleen sieltä pois. Velvet oli kokeneempien ratsastuskouluoppilaiden suosikki niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin ja on varmasti opettanut monta ihmistä myös kilpailuiden saloihin. Velvetiltä katkesi jänne sen ottaessa juoksutuksessa pönttöloikkia eläkekodissaan, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Velvet oli 164cm korkea ruunikko.

Kilpailukalenteri

Sijoituksia ERJ:n alaisista kilpailuista yhteensä 73kpl, joista voittoja yhteensä 18kpl.

Pvm Paikka Laji Luokka Sijoitus
21.04.2014 Blackwoods ERJ 150cm 5./30
22.04.2014 Blackwoods ERJ 150cm 3./30
08.05.2014 Whispering Heaven ERJ 160cm 2./30
09.05.2014 Whispering Heaven ERJ 160cm 1./30
23.04.2014 Rätvänä ERJ 160cm 3./30
25.04.2014 Rätvänä ERJ 160cm 4./30
30.04.2014 Solo ERJ-Cup ERJ 160cm 31./315
08.05.2014 Kadotetut Suomenhevoset ERJ 160cm 5./30
13.05.2014 Kadotetut Suomenhevoset ERJ 160cm 2./30
25.05.2014 Rêve de Haussea ERJ 160cm 4./40
02.06.2014 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4./40
04.06.2014 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 1./40
26.05.2014 Virtuaalitalli Vaapukka ERJ 150cm 2./30
31.05.2014 Virtuaalitalli Vaapukka ERJ 160cm 2./30
07.06.2014 Rêve de Haussea ERJ 160cm 1./40
09.06.2014 Rêve de Haussea ERJ 160cm 6./40
24.05.2014 Blackwoods ERJ 160cm 1./30
28.05.2014 Blackwoods ERJ 160cm 1./30
29.05.2014 Casino Showjumpers ERJ 150cm 1./30
01.06.2014 Casino Showjumpers ERJ 150cm 5./30
03.06.2014 Casino Showjumpers ERJ 150cm 1./30
12.09.2014 Casino Showjumpers ERJ 160cm 3./30
17.09.2014 Casino Showjumpers ERJ 150cm 3./30
01.03.2016 Rêve de Haussea ERJ 150cm 2./30
22.02.2016 Rêve de Haussea ERJ 150cm 2./30
24.02.2016 Rêve de Haussea ERJ 150cm 1./30
25.02.2016 Rêve de Haussea ERJ 150cm 2./30
09.10.2017 Team J&K ERJ 160cm 4./39
12.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 150cm 4./30
12.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 150cm 1./30
18.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 150cm 2./30
25.10.2017 Team Bonfre ERJ 150cm 4./30
26.10.2017 Team J&K ERJ 160cm 4./30
27.10.2017 Team J&K ERJ 160cm 3./30
28.10.2017 Team J&K ERJ 160cm 2./30
24.11.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 3./19
28.11.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1./19
29.11.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 3./19
30.11.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2./19
11.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 3./25
13.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 4./25
16.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 1./25
18.11.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 1./25
05.11.2017 Joyance ERJ 160cm 2./16
05.11.2017 Joyance ERJ 160cm 2./16
07.11.2017 Joyance ERJ 160cm 2./16
08.11.2017 Joyance ERJ 160cm 2./16
09.11.2017 Joyance ERJ 160cm 4./16
11.11.2017 Joyance ERJ 160cm 1./16
12.11.2017 Joyance ERJ 160cm 3./16
14.11.2017 Joyance ERJ 160cm 2./16
14.11.2017 Joyance ERJ 160cm 3./16
15.11.2017 Joyance ERJ 160cm 2./16
16.11.2017 Joyance ERJ 160cm 1./16
20.11.2017 Joyance ERJ 160cm 1./16
24.11.2017 Joyance ERJ 160cm 4./16
26.11.2017 Joyance ERJ 160cm 3./16
16.11.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 5./30
19.11.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 5./30
27.11.2017 Harmony Sporthorses ERJ 150cm 1./30
28.11.2017 Harmony Sporthorses ERJ 150cm 4./30
01.12.2017 Harmony Sporthorses ERJ 150cm 5./30
02.12.2017 Harmony Sporthorses ERJ 150cm 3./30
05.12.2017 Harmony Sporthorses ERJ 150cm 2./30
09.11.2017 Team J&K ERJ 150cm 3./29
11.11.2017 Team J&K ERJ 150cm 4./29
29.11.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 1./30
28.11.2017 Rósgarður ERJ 150cm 1./20
28.11.2017 Rósgarður ERJ 150cm 3./20
01.12.2017 Team J&K ERJ 150cm 6./40
14.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2./30
16.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 3./30
17.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2./30


Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Valmennukset

12.03.2014, valmentajana Siiri N. (omistajan kirjoittama)
Tänään olisi tarkoituksena treenata oikeasti isoa esterataa, jotta sekä Jenna että Aca olisivat täydessä vireessä kilpailukauden kohta alkaessa. Kuitenkin alkuverryttelyissä ajattelin, että ei tästä tule mitään. Aca ei juurikaan kuunnellut ratsastajansa apuja vaan mennä kaahotti vähän sinne sun tänne. Kaikki tehtävät, mitä yritin ratsukolle antaa, olivat suoraan sanottuna juosten kustuja. Kehotin Jennaa tekemään rauhassa puolipitkin ohjin isoja kaaria, kahdeksikkoa ja suunnanvaihtoja. Kehotin unohtamaan ihan täysin muodon, tahdin, kaikki, kunhan se hevonen menee prikulleen siitä kohtaa maneesia kuin ratsastaja haluaa ja kunhan se alkaa rentoutua. Eikä aikaakaan, kun Aca alkoi hakeutua jo selvästi rennompana eteen ja alas. Tästä pääsimme pikkuhiljaa työskentelemään oikein kunnolla ja siitä taas aloittamaan verryttelyhypyt. Verryttelyssä käskin ratsukon mennä suhteutettua väliä rennolla laukalla. Aina tehtävän onnistuessa nostin estettä kunnes se lopulta oli 140cm korkea. Tässä vaiheessa Aca kävi jo kuumana. Se oli hikinen, sen sieraimet olivat isot ja se pureskeli kiihtyneesti kuolaimiaan. Jenna sanoi, että ori tuntuu selkään aikapommilta. Kokosin ratsukolle erään viime kauden 160cm GP-tason radoista, mutta jätin kapean porttiesteen sekä kolmoissarjan pois. Jenna sai käydä kävelemässä radan läpi ja sitten aloitettiin. Kailotin ohjeita radan aikana minkä kerkisin, mutta Jenna ei saanut aivan täysin Acaa kunnolla aisoihin, joten lähinnä kiirehtimisestä johtuen yksi puomi tippui. Tämän lisäksi oli myös pari läheltä piti tilannetta, joka varmasti sai kuvitellun yleisön kohahtamaan. Radan jälkeen Aca sai hetken levätä kun värkkäsin uusintarataa. Ja uusintaan! Aca oli aivan täpinöissään kun yritin luoda edes vähän kisatunnelmaa vislaamalla ja tömistelemällä. Jenna nauroi selässä, hänkin ilmiselvästi adrenaliinin kuohuissa. Uusintarata oli kinkkinen, siinä oli paljon jyrkkiä käännöksiä ja vinoja, lyhyitä lähestymisiä sekä välissä että lopussa pitkä laukkapätkä. Muistutin Jennaa, että erityisesti välissä oleva laukkapätkä olisi kisatilanteessa heidän kompastuskivensä. Aca on vaikea pitää hallinnassa muutenkin esteiden välissä, saati sitten tuollaisella pitkällä rallittelupätkällä. Jenna otti parit peruutukset ja siirtymiset Acan kanssa ja lähti matkaan. Huutelin taas ohjeita, mutten usko että niitä kumpikaan, Jenna tai hevonen, kuuli. Uusinta onnistui kuin onnistuikin, täysin virhepisteettä ja aika hyvällä ajalla jopa! Aca pärski onnellisena ja kiihtyneenä, nyt jo aivan vaahdossa. Kehotin Jennaa tekemään huolelliset loppuverryttelyt ensin rennossa laukassa koko kenttää pitkin tehden isoja ympyröitä, sitten vähän ravia samalla systeemillä ja lopuksi käyntiä. Paljon käyntiä. Tämä oli rankin hyppykerta Acalle pitkään aikaan, joten nyt sen palautumisesta on huolehdittava kunnolla. Keskustelin Jennan kanssa myös tulevan kuukauden treenisuunnitelmasta, jotta saadaan Acalle hyvä kisakunto päälle lipsahtamatta kuitenkaan ylikunnon puolelle. Tärkeää olisi myös tarkkailla Acan yleistä olemusta, että osataan rasittaa oria juuri sopivasti. Pääsimme Jennan kanssa nopeasti yhteisymmärrykseen, onhan meillä pitkään yhteistyötä takana. Jenna lupasi tämän jälkeen käydä Acan kanssa kävelemässä kunnolla loppukäynnit maastossa. Erittäin hyvä idea ja erittäin hyvä valmennus!

Päiväkirjamerkinnät

13.03.2014, kirjoittaja Jenna S.
Olimme Acan kanssa eilen rankassa valmennuksessa, jossa imitoitiin oikein kunnon kisatilannetta. Rata oli iso ja kinkkinen, uusintarata iso ja vielä kinkkisempi. Selvisimme Acan kanssa mielestäni erittäin hienosti, tästä olisi oikein hyvä jatkaa alkavalle kisakaudelle. Nyt olisi kuitenkin tärkeintä saada ori pysymään vetreänä oikeasti rankan treenin jälkeen. Aca oli eilen illalla ihan väsynyt ja tänä aamuna viedessäni sitä tarhaan kovin jäykän oloinen. Ihmekös tuo kun vedetään lihakset maitohapoille. Noh, liikkeellä täytyy ori pitää jotta ei jumiudu vielä pahemmin! Varustin Acan ja lähdin läheiselle pellolle ratsastamaan. Ratsastin kevyessä ja rennossa (Acalle jopa miltei löntystävässä) ravissa isoja kaaria, pienempiä volttia, kiemurauria ja hieman väistöjä. Aca oli oma itsensä, yritti juosta tehtävien läpi eikä aina ihan kuunnellut. Se oli kuitenkin selkeästi vähän väsynyt, sillä se oli helpompi saada rauhoittumaan aloilleen tekemään töitä. Seuraavaksi otin koko ison pellon ympäri Acan mittakaavassa hidasta laukkaa tehden välillä isoja ympyröitä. Yritin saada Acan ratsastettua pyöreäksi ja rennoksi ja mikäs sen parempi askellaji tähän kuin pyörivä, rento laukka! Sama toiseen suuntaan ja laukka alkoi selkeästi tehdä tehtävänsä. Aca vetristyi huomattavasti ja tuli oma-aloitteisesti enemmän käden ja pohkeen väliin. Lopuksi otin vielä ravissa avoja ja sulkuja, jotta kyljet ja kaikki olisivat varmasti vetreät. Sen jälkeen lähdin maastoon kävelemään sitä elintärkeää askellajia kuntoutumisen kannalta. Kävelimme pitkin ohjin reippaassa käynnissä puolisen tuntia, jonka jälkeen vein Acan talliin ja suoraan pesuboxiin. Pesupaikalla pistin sille vesisuojat ja viileää vettä juoksemaan jalkojen läpi. Siinä se sai seistä puoli tuntia kun hieroin koko orin lihaksiston lävitse. Sen jälkeen hieroin sen selkään, pakaralihaksiin ja jalkoihin arnikaa ja kieritin jalkoihin lämpöpintelit. Sitten olikin jo sopivasti iltapöperöiden aika joten Acacin pääsisi rauhoittumaan. Huomenna kaavailin juoksuttavani sen sivuohjien kera kevyesti ja sitten taas ainakin puoli tuntia käyntiä ennenkuin ylihuomenna koittaisi vapaapäivä. Sen jälkeen kevyt läpiratsastus ja taas vapaapäivä. Uskon, että sen jälkeen Aca olisi selviytynyt eilisestä valmennuksesta ja voisimme taas treenata koulua ja sitä seuraavana päivänä taas hyppäämistä. Kuntoa täytyisi saada kuitenkin kohotettua kisakaudelle, kun näin pitkille lepokausille ei ole sijaa! Aah, ihana Acapulco!

21.07.2013, kirjoittaja Jenna S.
Aca on ollut omistuksessani jo pari vuotiaasta asti. Lähetin sen kuitenkin Saksaan ystävälleni, joka ratsuttaa lähes kaikki nuoret hevosemme. Viikko sitten, juuri kääntyessään kuusi vuotiaaksi, sain vihdoin kuitenkin Acan kotiin Team J&K:hon! Aca oli kovin stressaantunut lentomatkasta ja pitkästä kuljetuksesta, joten se oli pari päivää ihan vain laitumella rentoutumassa. Nyt olen pikkuhiljaa sillä ratsastellut ja olempas kerran hypännytkin pieniä esteitä! Aca tuntuu kyllä juuri minulle passelilta esteratsulta, joten mielenkiinnolla odotan ensidebyyttiämme kilparadoilla. Tänään kuitenkin ratsastin sen tallin takana olevalla sänkipellolla läpi. Alkuun Aca tuntui aivan liian räjähtävältä, ja hetken harkitsinkin kunnon laukkapyrähdystä maastossa. Pikkuhiljaa sain kuin sainkin oria kuitenkin kuulolle ja laukkaverryttelyn jälkeen se tuntuikin jo erittäin hyvältä! Treenasin tänään laukanvaihtoja viisikaarisella kiemurauralla, mikä sain Acan lämmöt nousemaan taivaisiin. Sitä muutenkin kuumentavat laukanvaihdot yhdistettynä kiemuroihin ja kokoamiseen saivat orin pärskimään ja pureksimaan kuolaimiaan kiihtyneenä. Tehtävät sujuivat kuitenkin hyvin joten hetken aikaa harjoittelin vielä avoja ja sulkuja sekä pohkeenväistöjä. Näillä tehtävillä sain orin hiukan rauhoittumaan ja se tuli vielä lisää käden ja pohkeen väliin. Kuumana kesäpäivänä tämä alkoi riittää niin ratsastajalle kuin hevosellekin, joka oli aivan hiestä märkä. Loppuverryttelin sen eteen ja alas vielä tallia ympäröivällä, neljän kilometrin mittaisella maastopätkällä ja loppuun kävelimme vielä lammen ympäri pitkin ohjin. Ensi viikolla meillä alkaa valmentautuminen ja kuukauden päästä on ensimmäiset kilpailut, jännää!

© Team J&K     |     Tämä on virtuaalihevonen     |
Ulkoasun suunnittelu ja toteutus NM.
Kuvat: VRL-00050